Kansainvälisyyden merkityksestä

Kansainvälisyys ihmisessä kuvaa sitä, että ihminen pystyy koskettelemaan kansojen välisyyksiä. Kansainvälisyydellä voidaan saavuttaa ymmärrys erilaisista taustoista tulevien ihmisten välille. Suhtautuminen kansainvälisyyteen vaihtelee suuresti siitä riippuen minkälaisesta taustasta ihminen tulee, minkälainen koulutus hänellä on ja minkälaisissa ympäristöissä hän on aiemmin viettänyt elämäänsä.                         

Nämä ihmiset, jotka puhuvat ”ulkomaankielisistä”, ”ulkolaisista” ja ”ulkomaankielellä” puhumisesta eivät yleensä suvaitse ihmisiä joilla on erilainen tausta kuin heillä. Kansainvälisen kulttuurin vastakohta on monokulttuuri, jossa vallitsevat vain yhdet ihanteet ja arvot. Dystopia tuollaisesta maasta on persujen yksioikoinen, suvaitsematon ja yksikielinen maa.                                                                                                        

Monille suomalaisille tekisi hyvää viettää aikaa elämistään vieraissa kulttuureissa ja maissa, minkä myötä he voisivat saada kokemusta siitä, mikä on toisesta maasta uuteen maahan tulevan ihmisen arkea. Voidaan sanoa, että kansainvälisyys lisää auttamatta toimintakykyä erilaisten asioiden parissa, ja kielitaito ei varmaankaan ole mitenkään kielteinen asia, joka tulee kansainvälisyyden myötä. Kielitaito on taipumuksellista lisääntymään olosuhteissa, joissa ihminen on paljon tekemisissä poikkeavista taustoista tulevien ihmisten kanssa.                                                                                                                                                                                              

Itse olen viisikymmentäprosenttisesti savolainen talonpoika ja loput viisikymmentä on von Beckerien omenaviiniksi väljähtynyttä samppanjaa. Tiesin jo pikkupoikana että äitini liittyy niihin suomalaisiin, jotka ovat puhuneet äidinkielenään ruotsia. Tämä kotonani vallinnut jännite kahden eri tavalla historiaan ja kulttuuriin perinnöllisesti suhtautuvan ihmisen välillä on johdattanut minua eteenpäin kirjoittamisessa ja opiskelussa. Samalla kun aatelisveri on monesti degeneroitunut ja väsynyt, tuo talonpoikaisveri siihen oman voimentavan vaikutuksensa. Olemassaoloani määrittelevät ristiriidat ja kipinät ovat peräisin tuosta erosta mikä rajaa vanhempiani.                                                                                                                      

Akateeminen yhteisö sietää tunnetusti paremmin erilaisuutta kuin ei-akateemiset instituutiot. Kuitenkin tästäkin huolimatta olen kohdannut ennakkoluuloisuutta äitini puolen maahanmuuttajataustan takia. Jos ihmisiä, jotka puhuvat eri tavalla tai joilla on kulttuurin valtavirtaan nähden erilainen nimi, ei hyväksytä, siinä samalla palataan takaisin niille pimeille ajoille, joilla kaikenlaista poikkeavuutta pidettiin kielteisenä ja tuomittavana.                                                                                                                        

On toisaalta sanottava, että varmaan kaikilla meillä on tapana tehdä kulttuurisia arvioita poikkeavista ihmisistä. Se voikin varmaan olla ratkaisuna siihen, että arviot pyrittäisiin pitämään humaaneina, eikä syyllistyttäisi yksioikoiseen kulttuuriseen absolutismiin.                                                              

On varmaan myös niin, että maassa maan tavalla pätee moneen asiaan, mutta siihenkin tulisi voida vaikuttaa siten, että arvoja tarkistettaisiin väliajoin, että voitaisiin ottaa huomioon kulttuurien välisyydet.