Kolumni Uutis-Jousessa (toukokuu 2015)

Sukututkimus avartaa

Sukututkimus on hauskaa. Siihen sisältyy lähteiden yhdistelyä ja kokoamista, tekstien kääntämistä ja käsittelyä. Sukuni on ollut monikielinen ja sen takia omakin kansainvälisyys lisääntyy, kun tutkii ruotsin-, saksan-, ranskan- ja venäjänkielisiä lähteitä, kirjeitä, koosteita ja selvityksiä. Nyt kokoan sukukirjani toista osaa, joka sisältää paljon erilaisia, ennen julkaisemattomia lähteitä, joita olen koonnut eri paikoista, ihmisiltä ja arkistoista.                                                                                                                                                                                        

 On käsittämättömän mielenkiintoista perehtyä siihen, kuinka ihminen on pusertunut maailmaan sadoista ja tuhansista esivanhemmista ja siitä miten he ovat jossain yhteydessä tavanneet ja lisääntyneet. Yksittäisen ihmisen syntyminen tähän maailmaan on aina suuren sattumuksien määrän tulosta. Sukututkimuksen hyvinä puolina pidän sukuun liittyvän itsetietoisuuden lisääntymistä ja sitä kuinka ihminen saa käsityksen eri asioiden yhteyksistä.                                                                                                                            

Minun sukuni von Beckerit on pääasiassa suomalaisista, saksalaisista ja ruotsalaisista aatelisista (mutta myös muutaman sukupolven ajan talonpoikaisista vaimoista) koostuva suomalainen aatelissuku. Kuvittelin aikaisemmin, että suku olisi ruotsalaisesta ja baltiansaksalaisesta ”shampanjasta väljähtynyttä omenaviiniä”, mutta tarkempi ja pidemmälle viety tutkimus on tuonut esiin mielenkiintoisia piirteitä. Vielä tänäkin päivänä jatkuvan Baron Petre-suvun kautta sukuni on sukua suurelle määrälle mannereurooppalaisia ja englantilaisia aatelisia ja kuninkaallisia. Esimerkiksi suora esiäitini Prinsessa Margaret of Clarence (tai of York) oli kuningas Henrik VIII:n äidin serkku, jonka Henrik VIII teloitutti Towerissa vuonna 1541 tämän katolisuuden takia. Margaretista tuli sittemmin katolisen kirkon marttyyri. Margaretin isä, eli näin ollen suora esi-isäni oli George Plantagenet, joka oli kahden Englannin kuninkaan Richard III:n ja Edvard IV:n veli.                                                                                                                                                           

Yksi mielenkiintoinen esi-isä on William Petre, joka oli monen tudorajan kuninkaan sisäministeri. Beaufortin herttuoiden kautta esivanhempiini kuuluu mm. kuningas Edward III of England, joka tuli tunnetuksi halustaan päästä Ranskan kuninkaaksi ja joka hallinnoi Englantia satavuotisen sodan aikana 1300-luvulla. Yksi tuosta linjasta tuleva esivanhempi on Ranskan kuningas Filip IV le Bel eli ”kaunis”. Muutenkin tuon Beaufortien linjan kautta olen sukuineni sukua suurelle osalle Euroopan keskiaikaisista kuningashuoneista, ja olemme myös hyvin kaukaista sukua nykyiselle Englannin kuningasperheelle, joka polveutuu Henrik VIII:sta. Hyvin monet yhden Petren vaimon Lady Catherine Somersetin ja näin ollen esiäitini sukulaiset ovat kaatuneet Ruusujen sodassa vuosina 1455-1485 ja olleet suuremmalta osin hävinneellä puolella. Esivanhempiani on haudattu Westminster Abbeyyn ja St Paulin katedraaliin, mutta myös esimerkiksi Ashby de la Zouchiin Leicestershireen, joka on tunnettu Tony Robinsonin dokumentin Britain’s real monarch mukaan keskiajalla kruununperimysjärjestyksessä ohitetun Plantagenet-sukulinjan alkuperäisenä kotipaikkana.