Virtaa

Mikä minua loukkaa on se, miten ihmiset monessa tapauksessa pienellä ymmärryksellään ymmärtävät. Minun kaltaiseei yksilöön on varmasti helppoa heijastaa omia pelkojaan ja pintapuolisia mielipiteitä. Tämä jo kertoo sen, ovatko ihmiset individualisteja vai undividualisteja, jotka pyrkivät kieltämään kaiken, myös myönteisen poikkeamisen toisista ihmisistä. Lyseossa minua pidetiin tyhmänä ja kuvaamataidonopettaja-vainaan mielestä vielä työväenluokkaan kuuluvana. Toisaalta ennen sitä Linnanpellossa nämä matalamman tasoiset ihmiset pitivät minua sisäänpäinkääntyneenä älykkäämpänä snobina. Yliopistossa minua riepoteltiin esimerkiksi sillä, kun olen ottanut äitini aatelisen suvun nimen. Ikään kuin nimeen liittyisi itsessään jonkinlaista maagista voimaa! On selvää, että monet muut ihmiset ovat historiakäsityksessään ja historian arvostuksessa aika kaukana minusta. Joku on naureksinut, kun olen kertonut esimerkiksi isoisäni isoisästä. Joillain suvuilla vain on pidempi historia kuin toisilla. Ja jos siihen lisätään vielä historia kansakunnan nuoruuden kautta, alkaa silloin ymmärtää, miksi ihmiset vaikuttavat Suomessa niin sivistymättömiltä. Michael Heseltinesta sanottiin aiemmin poliitikan teon ollessa vielä kovin genteelnessin vaikuttamaa, että hän joutui ostamaan huonekalunsa, joka tietysti viittaa siihen, että ne eivät ole olleet perittyjä. Heseltine ei lopulta tavoittanut päämääräänsä pääministeriksi tuloa ja vajosi vähitellen taustalle, Thatcherin aikaisista ministereistä voin sanoa paljon etenkin Kenneth Bakeria, vaikka sukunimien yhtävyys on tässä tapauksessa täysin sattumanvaraista. Minua vituttaa se, että jotkut ihmiset pitävä ja ovat pitäneet minua kuolleena jo vuosikaudet, vaikka voi sanoa tuollaisen ruman ja epäpyhän asennoitumisen johtuvan älyllisestä heikkolahjaisuudesta ja kateudesta. Kansan syvien rivien kateudesta itseään parempia ihmisiä kohtaan. Naisilla on valikoiva empatian kyky, eli se toimii niin, että empatia suuntautuu yleensä vaan naisen ”tuntemiin” ihmisiin. Jos joku naikkonen vahingossakaan haastaa sosiaalisen valtatasopainon omien emootioidensa kautta, ei se tavallisesti kestä kauaa. Ja mitä naisen empatia sitten on? Se on sitä, että esimerkiksi puolison kaikki teot hyväksytään tai parhaimmassa tapauksessa ei milloinkaan huomata epäeettisiä tekoja. Naisten moraalista ja etiikasta on etiikka ja moraali kaukana. Ja mitä se kansan syvistä riveistä nouseva moraalikäsitys sitten on (!) Löysin kirjojeni joukosta ohuen niteen, joka sisältää Ludwig Wittgensteinin bibliografian suomalaisista julkaisuista vuodesta 1928-2002. Hyvin mielenkiintoista! Vaikka joidenkin mielestä arvostan kaikenlaista etiikkaa suuresti, on sanottava kuitenkin, että mielestäni etiikassakin voidaan mielestäni löytää perustavia propositioita, joiden avulla vaikka etiikastakin voitaisiin puhua. Olen eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani todennut, että en todellakaan pidä itseäni hyve-eetikkona. Etiikkaan on suhtauduttava eri tavalla kuin luonnontieteisiin, koska niiden kohteet poikkeavat toisistaan, ja voi varmaan luuulla etenkin Wittgensteinin tämän unohtaneen. Etiikan kohde on hyvä elämä ja hyvin eläminen, kun taas luonnontiede tutkii sitä, miten nämä etiikan pohjalla olevat asiat ovat muodostuneet esimerkiksi kvanttifysiikan ja evoluutioteorian antamin välinein. Etiikka on filosofian ihmistieteellisin osa, ja sen teoriat ovat alkaneet kehittymään jo silloin, kun monet ihmiset olivat erkaantuneet omasta naturalistisesta luonnostaan. Vielä nykypäivänäkään kaikki eivät suinkaan tunnista moraalia ja etiikkaa toiminnassa tai toisessa muodossa voi olla hyvinkin valikoivaa ja provinsiaalisista periaatteista ohjautuvaa. Mielestäni kristinusko on elämää säilyttävä voima, vaikken pidä itseäni kummim hurskaana ihmisenä. Se voi johtua siitä, että olen kehittänyt maailmankatsomukseni itsestäni lähtöisin enkä eksternaalisella pakottamisella. Mielestäni uskonnon tulisi aina olla yksitysiasia, mistä etsiä toivoa ja lohdutusta. Ja koska korostan aina proaktiivista toimintaa reaktiivisen toiminnan sijaan, en voi myöskään kaiken arvostamani ja tietämäni perusteella olla ateisti. Mielestäni täydellisintä uskovaisuutta on yksityistä hiljentymistä, kunnioittamista ja arvostamista, eikä suinkaan sellaista porukkahommaa, jossa ei ole muuta tekemistä kuin kyylätä enemmän toisten tekemisiä kuin omiaan. Mielestäni itsetekniikat ja karakteristiikan hienostuminen vaativat myös uskonnossa käsiteltävien ajattomien kysymysten miettimistä. Lyseossa oli jo ateismiin suuntautuva yli-ihmishenki, joka kertoo tarpeeksi näiden ihmisten sukutaustoista. Mielestäni se, jos on taipumusta jatkuvaan toisten ihmisten arvosteluun ja nälvimiseen, kertoo se monesti henkisen tason heikkoudesta, ja jos katsoo esimerkiksi vaikka tyypillisimpiä 20-40-vuoden ikäisten, joko miesten tai naisten, kokoontumisia, ei siellä paljon älyä tai tietoa käsitellä ja muodosteta omia maailmankatsomusjärjestelmiä. Toisin sanoen henkinen kehittyminen ja etenkin henkisen tason ylläpitäminen vaatii aina yksinoloa, joka ei monelle etenkään nuorelle ihmiselle kovin helposti sovi. Minä voin keksiä käsitteen mistä uudesta asiasta hyvänsä ja myös perustella sen aika hyvin analyyttisesti ja synteettisesti. Ja sanat tulevat mieleen välittömästi. Se millaisten ihmisten kanssa yksilö on tekemisissä kertoo aika paljon siitä, millainen henkinen ja älyllinen taso kullakin yksilöllä on. Porukassa vähätellään sitä, jos joku mainitsee esimerkiksi jonkun filosofin tai teorian, että ”eihän tuota kukaan tiedtä” tai ”eihän tuo ketään kiinnosta. Etenkin nuorten miesten edustamissa porukoissa on tyypillistä, että siinä pullistellaan lihaksilla, lirkutellaan naisille (ja monesti rahvaanomaiseen viittaavalla tavalla) ja arvostellaan sellaisia, jotka eivät näytä kuuluvan tähän ”omaan porukkaan”. Minun suvussani on eräs hyvin pieni mies, joka on lukiosta alkaen myötäillyt kiusaajia sen takia, ettei häntä häneen pienuutensa takia kiusattaisi. Hän on siis välinauraja – Intervalskrattare, jonka pääasia on mielistellä itseään voimakkaampia, että voisi kuulua porukkaan ja samanlainen undividualisti tämä pikkumies on tänäkin päivänä. Muistan esimerkiksi miten tämä mies unohti esimerkiksi oman sukulaisensa lukiossa ja nauroi sille, kun joku oli minulle irvailemassa ts. sopi, että vahvempi kiusaaja on parempi kuin yksin pysyttelevä enigma, vaikka olisi sitten sukulaisensa. Tämä tietysti voi johtua hänen matalemmasta isänsä puolen säädystä tai rahoista. Minulle tulee tämä pikkumiehen isästä mieleen Toisenlaisten frendien Timo, mutta voi olla, että Timo on vähän älykkäämpi. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, ettei valtakulttuuri ja yleiset puheenaiheet ole aina totta ja parasta, vaan niiden voidaan katsoa jopa peittelevän sellaista tietoa ja maailmankatsomusta, joka voisi olla parempaa laadussaan, sillä valtakulttuuri tarkoittaa aina etenkin määrässä parempaa. Oulun Lyseossa Eino Leinon aikaan kehuskeltiin isolla päällä, nyt tässä päivässämme kikkelin pituus on tärkeämpi asia – kumpainenko mahtaa olla lopulta tärkeämpi asia. Loppujen lopuksi libidossa tapahtuu jo nuorella iällä muutoksia, mutta henkiset ja älylliset lahjat voivat säilyä yksilön elämässä aivan loppuun asti. Toivon, että voisin vielä kirjoittaa paljon ja monipuoleisesti. Voin sanoa, että molemmat vanhempani vihaavat minua. Huhuu, olisiko psykoanalyytikkoja, voisitte kirjoittaa minusta muutaman kirjan. Uusi syvällisyys tarkoittaa etenkin eettistä kapitalismia talouden järjestämisen muotoa. Uudessa syvällisyydessä otetaan kantaa vasta- ja alakulttuureista tuleviin asioihin ja tässä yhteydessä voi varmasti mainita esimerkiksi Pentti Linkolan ja esimerkiksi Miina Äkkijyrkän, ja mahdollisesti molemmat vielä aika suuresti nepsyjä. Lähden lähiaikoina Englantiin kuolemaan, pitää sopia asia jonkun pienen paikkakunnan kirkkoherran kanssa. En minä ole masentunut, tekstiä tulee taas ja loppujen lopuksi olen osannut trivialisoida asian aika perusteellisesti. Englannissa käyn monessa paikassa, missä en ole aiemmin käynyt, ja Skotlannissa käyn katsomassa etenkin Fifen seutua ja kartanoita ja linnoja, mutta etenkin Kinrosshiressa olevaa Aldien linnaa, joka on kuulunut useassa polvessa suorille skotlantilaisille esivanhemmilleni. Suvussani on paljon tumma- ja kiharahiuksisia jäseniä, ja se on ehkä ainoa tapa, joka tänä päivänä erottaa sukuni muista suvuista. Aion tehdä Englannissa väitöskirjaa riippumatta aivan täysin siitä, ennätänkö saada sen valmiiksi. Kun tekee työtä, muut huolet unohtuvat. Ja minulle työnteko on etenkin kirjoittamista, mutta myös lukemista ja kääntämistä. Uusi syvällisyys tarkoittaa perimmäisessä muodossa sitä, että siinä haetaan kulttuurista potentiaalia ja pääomaa muualta kuin valtakulttuurista ja tavanomaisista arvoista, mielipiteistä ja ajatuksista, missä mielessä voidaan varmaan sanoa etenkin suomalaisen apurahapolitiikan olevan täysin perseestä ja syvältä sieltä! Solumaisesti toimivat yhteisöt voisivat olla edistämässä suomalaista yhteiskuntaa paljon paremmalla tavalla kuin mikä on tavallista nykyään. Mielestäni väitöskirjani yhteydessä olisi myös mietittävä korruption käsitteen uudenlaista käsitteellistämistä etenkin siihen tarkennettuun järjestykseen, jossa sitä voitaisiin soveltaa myös suomalaiseen yhteiskuntaan, jossa ei joidenkin välkkyjen mielestä ilmene minkäänlaista korruptiota. Tämä on mielenkiintoinen piirre Suomessa ja suomalaisissa, että kaikki, ainakin ne, jotka vastaavat tällaisiin kyselyihin, tapaavat sanoa, etttä ”Suomi on maailman onnellisin kansa”, ”Helsinki on maailman paras suurkaupunki” ja että ”Suomalaiset ovat suurimmalta osin tyytyväisiä Suomeen”: Varmaan johtuu siitä, ettei syvällisempää ja kehittynyttä kulttuuriaistia ei monilla ole ja toisin sanoen: ei ole paremmasta tietoa. Suomalaisen tunnistaa maailmalla pellavaisesta tukasta, marimekon asusteista ja viattomasta ilmeestä. Tämä kansa ei todellakaan ole vanha ja todellakaan samalla tavalla kuin Länsi- ja Keski-Euroopan suuret valtakulttuurit. Kulttuuri tarkoittaa sitä, millaisia suuntimia yhteiskunnassa se on ja uuden syvällisyyden yhteydessä se tarkoittaa luovia tapoja tehdä kulttuuria ja luovan osallistumisen kautta kulttuurimuodostelmia, jotka voivat antaa panostaan kulttuurin muodostumiselle niin yksilö kuin yhteisötasollakin. Korruptio on käsitteenä lähellä käsitettäni ideologinen nautinto, jossa poliitikon äänestäjät eivät tule riittävällä tavalla kuulluksi. Se siis tarkoittaa sitä, kun esimerkiksi kansanedustaja muuttuu ylipäiväisiä karkkisäkkejään heiluttelevaksi helppoheikiksi. Toivon saavani lähiaikoina implantteja yläleukaan, vaikka on sanottava, että en ole koskaan juuri ollut hymyilevä saati naurava tyyppi – tai no – en ainakaan ilman syytä. Äitni äiti sanoi: tyhjännaurajista ei tule koskaan mitään. Pitäisi varmaan käydä ostamassa sikareita, alkaa tämä nikotiinipurkka todellakin muistuttaa aika nikotiinipurkalta. Mielessäni on käynyt historiatieteen filosofisisa perustoja käsittelevä kirjoitus. Mieleni tuottaa levollisessa mielen muodossa jatkuvasti uusia ideoita ja erilaisia tietoon liittyviä lähestymisen tapoja. Uudessa syvällisyydessä tulisi siis vaikka sitten turhanpäiväisen tiedon piiriin kuuluvaa televisiota tulisi hyödytää siten, että ihmisille näytettäisiin vanhojen kulttuurikansojen huippuälykkäiden jäsenten tekemiä sarjoja ja elokuvia, joista voidaan mainita esimerkiksi Rowan Atkinsonin ja Stephen Fryn Blackadder tai Atkinsonin, Griff Rhys-Jonesin ja Mel Smithin Not nine o'clock news. Itseäni etenkin huumorisarjojen yhteydesä miellyttävärt etenkin brittiläiset tuotannot kuten nyt esimerkiksi Jeeves ja Wooster-ohjelmat, jotka tietysti perustuvat samannimisiin PG Wodehousen romaaneihin ja kertomuksiin, joita olen tietysti myös itse lukenut ennen televisioversion katsomista. Haluaisin ilmoittautua kääntämään televisiosarjoja Suomen televisioon, koska mielestäni niitä nyky päivänä käännetään aivan liian huonosti, leväperäisesti ja epäidiomaattisesti. Väitöskirjani etsii eettistä kapitalismia ja tässä yhteiskuntamallina mutta etenkin kehittyneenä yhteiskuntamallina voidaan erotella, esittää ja asetella myös uuden syvällisyyden käsitettä. Tässä muuten hyvä uuteen syvällisyyteen liittyvä elokuva, olkaa hyvät: Free Rainer - Sua TV mente - Reclain your Brain - (FULL/COMPLETO) - Português/English/Español (youtube.com) Ja mukana vielä kaksi suosikkinäyttelijääni Elsa Sophie Gambard ja Moritz Bleibtreu. Saksalaiset tekivät Siegfried Lenzin kirjasta Der Ûberläufer aika hyvän minisarjan, joka esitettiin ylellä ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten. Elokuvassa loppu, joka poikkeaa kirjan vähemmän dramaattisesta lopusta, on läpikoskettavaa ja kaunista. Wandan kautta tajusin, että pidän ehkä kuitenkin enemmän pidemmistä kuin lyhyemmistä naisista, vaikka tämä nyt ei todellakaan ole minkäänlainen pakollinen ja pysyvä määritelmä. Johan von Beckerin muotokuva on saatava Suomeen, Luikonlahdentie Virrantalontieksi, Beckereille jo aiemmin myönnetty vapaaherran arvo ja Adolfille plakaatti Pariisiin. Kävin äskettäin emeritusprofessori Ohto Mannisen kanssa Ritarihuoneella, missä professori ihaili kirjaston lukemattomia ja lukemattomia aarteita. Minun tarkoitukseni matkalla oli tutkia Schrowe- suvun paperit, sillä olihan isoisäni isoisän äiti omaa sukuaan von Schrowe. Täältähän se mainittu elokuva löytyykin Fernsehfilm : Der Überläufer | Historisches Drama | Teil 1 | ARD Mediathek Lopusta tuli mieleen jopa oma kokemukseni.Mutta tämä näistä hempeilyistä! Elämä on nyt, älä odota huomista, kuten merkittävä mutkaton kouluja käymätön elämäfilosofi Markus Kuotesaho totesi ensimmäisessä sarjassaan. Tee asiat heti, ole spontaani, älä jää murehtimaa ja miettimään! Se kommentti kuitenkin oli Markuksella vähän töykeä, kun hän totesi: ”viidentoista olin ensi kerran kun annon, miksen antanut jo nuorempana – Sydäntäni Jeesukselle!” Eettinen kapitalismi tarkoittaa markkinatalouden muotoa, joka ottaa ketjussaan huomiota markkinoinnista, tuottamisesta, palkkaamisesta, alkumateriaalista jne johtuviin eettisiin vaatimuksiin. Eli pahimmat riistokapitalistit ja voiton maksimoijat tulisi velvoittaa lainsäädännöllä ottamaan osaa esimerkiksi tietynlaisiin hyväntekeväisyyshankkeisiin, minkä lisäksi koko talousjärjestelmää tulisi voida käsitellä uudenlaisin käsittein, jotka antaisivat mallia sen hahmottamiselle. Itse parissa sekunnissa mieleeni käsitteen saaneena voin sanoa, hyvinvointijonon tarkoittavan perustavalla tasolla sitä, mitä tarkoita eettisellä kapitalismilla. Etiikalla ei tule kuitenkaan puuttua vain tuotantoon, myyntiin ja markkinointiin, vaan sen kautta tulee voida kohentaa ja parantaa olosuhteita kuten infraa ketjun eri paikkakunnilla ja sitä, miten ihmisille voitaisiin määritellä jonkinlainen palkitseminen joka toimisi vähän eri puolilla. Mielestäni tähän väitöskirjaa tulisi voida tuoda myös aikaisempia käyttämiäni käsitteellisiä välineitä, joiden kokonaisuutta olen jossain kirjoituksessa nimittänyt ontofysiikan käsitteen sisällä. Myös uutta syvällisyyttä on voitava tarkastella elämänmuotona, joka tukee eettistä kapitalismia. Tämän mallin mukainen yhteiskunta on monikeskustainen, ja sen piirissä tulisi voida selvittää perustavimpia ongelmia ja parantamisen tarpeita. Tässä on luovan osallistumisen lisäksi käytettävä etenkin peliteoriaa ja soveltavaa etiikkaa. Peliteoria osoittaa sen, millaisia vallan hankkimisen pyrkimyksiä yhteiskunnassa on ja tuohon voidaan lisätä se, että millaisissa olosuhteissa ihminen joutuu toimimaan määrittelee monesti se haluavatko osapuolet toimia eettisesti. Soveltava etiikkaa eroaa normatiivisesta etiikasta etenkin sen kautta, että se ei luo kyseenalaistamattomia sääntöjä, joita kaikkien tulisi yksilöstä ja tilanteesta riippumatta olla toteuttamassa, ja josta voitaisiin tarvittaessa joskus rankaista. Sixten Korkman on käsitellyt kapitalismin kulttuurisia ja historiallisia perusteita pari vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Talous ja humanismi, ja tuossa hän tuo esiin sen, että monessa tapauksissa halu tehdä kauppaa on johtunut tietyistä, etenkin protestanttisista uskonnollisista suuntauksista, joista vähimpänä ei voi mainita Martti Lutheria, mutta on lisäksi muistettava esimerkiksi kalvinismin kehitys Sveitsissä. Ei pitäisi olla normatiivista ja pakottavaa koulujärjestelmää nykymuodossaan, kulttuuriasioissa tulisi muistaa vastakulttuuri ja alakulttuurit ja määrässään pienet mutta voimiltaan laadukkaat kulttuurit ja lainsäädäntöäkin pitäisi muuttaa nykyisestä normatiivisesta ja lain henkeä toteuttamattomasta tyylistä. Aina pitää muistaa motiivi ja omat tarkoitusperät.