Kulttuurista ja kulttuuri-ihmisyydestä

Kulttuuri tarkoittaa monessa mielessä yhtä sellaista toistumisen tapaa, jota jotkut ihmiset harrastavat. Kulttuuri-ihminen ymmärtää kulttuurin historiaa, muoto-oppia ja nyansseja. Koska jokainen kulttuuri on riippuvainen valtakielestään, on myös selvää, että kulttuuri-ihmisen täytyy osata niitä kieliä, joihin liittyvien kulttuurien kanssa hän on tekemisissä. ”English, please” kuulostaa todella rahvaanomaiselta, ja se johtuu siitä, että suomalaiset osaavat nykyään entistä vähemmän eurooppalaisia valtakieliä saksaa ja ranskaa, sekä samanaikaisesti ruotsin kieltä, jota on osattava ainakin vähän sitä varten, että voi ymmärtää Suomen historiaa. On muistettava, että Suomi oli Ruotsin osa yli kuusisataa vuotta. Kulttuurisen muoto-opin ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että kulttuuria on voitava seurata sille ominaisten kulttuuristen muodostelmien alkuperänä. Esimerkiksi suomalaisille vieras kohteliaisuuskulttuuri, jota harrastetaan etenkin Britanniassa on monesti suomalaisille mahdotonta osata. Kuitenkin sellaisilla suomalaisillakin ihnmisillä, jolla on kielellistä lahjakkuutta ja tilannetajua, on myös keinot kohteliaisuuskulttuurin ymmärtämiseen, vaikka tämäkin on niin itsestäänselvä asia, ettei tällaista tarvitsisi välttämättä koskaan kirjoittaa. Suomalaiset ovat monesti välinpitämättömiä junttien piirteitä omaavia, koska esimerkiksi vaikka linja-autossa ei kuskille sanota päivää, eikä vahingossakaan sanota mitään sellaiselle ihmiselle, jonka viereen autossa istutaan. Nyanssien hallinta on olennaista myös esimerkiksi kielitaidossa, johon voidaan sen kautta saada idiomaattisuutta, kielen mukaisuutta. Esimerkiksi käsite ”tea” tarkoittaa iltapäivällä nautittuna päivällistä, eikä pelkkää teen juontia. Esimerkiksi sarjassa Doc Martin lääkärin luona ollut sanoi luvanneensa pojalle ”his favourite tea”, jonka kulttuurisia nyansseja varmaan hyvin tunteva kääntäjä käänsi ”hänen suosikkiteetään”. Lisäksi samassa yhteydessä jälkiruokaa tarkoittava ”pudding” on moneen otteeseen käännetty ”vanukkaaksi”. Yleensä alaluokkaisen britin tunnistaa siitä, jos hän käyttää ranskalaisalkuperäisiä sanoja, kuten ”pardon”, ”dessert” tai ”serviette” Kultturissa on tavallisesti eräänlaisia käsitteitä, joihin ei pääse käsiksi, jos ei osaa kulttuurin sisäisiä nyansseja. On mainittava esimerkiksi sarja Sohvasurffaajat, jossa etenkin enemmän kameran edessä ollut nainen ei todellakaan hallinnut muuta kuin amerikanenglantia, eikä edes yrittänyt ymmärtää hänelle monessa tilanteessa puhuvia ei-englanninkielisiä ihmisiä. Olisi kai voinut edes ostaa pieniä sanakirjoja, jotta olisi jotain mahdollisesti ymmärtänytkin. Monesti mainitaan, että kulttuuri-ihmisyys on mahdollista vain ns. kulttuurisukujen jäsenille, mutta on mainittava, että tunnen muutaman korkeasti koulutetun ja kulttuurista kiinnostuneen tuttavan, jotka ovat pystyneet tulemaan kulttuuri-ihmisiksi omasta taustastaan huolimatta. He ovat olleet alttiita hyville virikkeille. Monipuolinen kiinnostus kulttuuria kohtaan kasvattaa monesti tällaisesta ihmisestä kultturi-ihmisyyden. III Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija