Äiti

Äitini on aina ollut minulle läheisempi vanhemmistani, vaikka voidaan sanoa mammanpoikuuteen johtaneet myös isääni liittyvät asiat ja kysymykset. Hän on aina halunnut ja osannut auttaa minua erilaisissa tilanteissa, joskin joskus valikoivalla tavalla. Ja vaikka olen joskus moittinut häntä tunteettomuudesta ja kylmyydestä, johtuu tämä suurella osalla geeneistä, jotka minulla itsellänikin on. Muistan miten äitini luki minulle kirjoja pienenä lapsena ja miten hän ison pääni vuoksi asetteli minulle toisen tyynyn pään alle ollessani lapsi. Hän oli aina tukemassa opillista sivistymistäni vaikka itse ei kuitenkaan omaa yliopistokoulutusta. Ei ole vähiten totta sekin asia, että hän on useasti viellä aikuisiällä maksanut kirjahankintojani. Lisäksi hän on ollut pääasiassa ensisijainen tukijani kun olen matkustellut ulkomailla ja asunut myös useassa paikassa ulkomailla. Hän on antelias ja tiettyjä muodollsia periaatteita kunnioittava ihminen, joka on miltei joskus joutunut kieltämään itsensä edistäessään minun hyvääni. Kun isäni ei ole koskaan halunnut antaa minulle minkäänlaisia periaatteita ja ohjeita elämääni, on äidin tasapainottava rooli hyvien tapojen ja traditioiden arvostamisessa antanut minulle paljon hyvää elämääni. Isäni ei ole koskaan antanut ohjeita käyttäytymiseen vaan on aina kiinnittänyt huomionsa siihen, että lasten on täytynyt tehdä niin kuin hän on sanonut, mutta perusteita tälle käyttäytymiselle ei ole annettu, eikä etenkään moraalista esimerkkiä isäni ei ole koskaan minulle antanut. Minulla on nykyisin laaja kirjasto, ja ilman äitiäni se ei olisi koskaan rakentunut. Isälläni ei ole koskaan ollut minkäänlaisia odotuksia itseni suhteen, vaikka olen joskus huomannut äidissäni miltei ylpeyttä siitä, että ainakin yksi perheenjäsen on opiskellut filosofiaa yliopistossa ja kirjoitellut paljon sellaistakin, jossa en suinkaan ole keskittynyt vanhempieni arvosteluun. Äitini on etäisyydestään huolimatta huolellinen, tarkka ja valikoivasti empaattinen ihminen. Olen kuitenkin pannut merkille sen, että äitini saattaa arvostaa muita sukulaisiaan enemmän kuin esimerkiksi itseäni. Se voi olla väärä havainto, koska kyllä hän on joissain tilanteissa jopa puolustanut minua banaalilta pahalta. Äitini on keskustalaisoikeistolaisesti ajatteleva nainen, joka on esimerkiksi isäni äidin kauhuksi eronnut kirkosta, ja olen joskus huomannut hänessä inhoa esimerkiksi isäni äidin sentimentaalista ja uskonnollista hyrskintää vastaan. Äitini kautta olen saanut monikansallisen taustani ja innon esimerkiksi kielten oppimista kohtaan. Hän on itsekin lukenut lukiossa pitkän saksan ja pitkän ranskan, ja vaikka hän ei ole lapsuudessaan ja nuoruudessaan paljoa matkaillut, on hänessä aina ollut samoja kosmopoliittisia piirteitä kuin hänen omassa isässään, ukissa. Hän on ollut teini-iässä kirjeenvaihdossa kielitaidon kehittämisen osalla saksalaisten ja ranskalaisten kirjeenvaihtokaverien kanssa, joiden kanssa hän on ilmeisesti joskus tavannutkin. Äitini isältä olen saanut kiinnostuksen historian tutkimukseen ja historian huomioonottamiseen elämässä ja sivistyksessä. Schopenhauer on kirjoittanut, että lahjakas mies saa älykkyytensä äidin puolelta ja luonteensa isän puolelta, ja voin sanoa itseni kohdalla käyneen varmasti tuolla tavalla. Äitini järkevä ja liian suurista pintapuolisista intohimoista pois suuntautuva persoona on varmasti siirtynyt itsellenikin jollain tavoin. Ja vaikka joku on saattanut nyrpistää nenäänsä sille, kun olen joskus äitiänikin arvostellut, on sanottava esimerkiksi Kari Uusikylän tutkimuksen tavalla, että taiteellisilla ihmisillä on usein enemmän ristiriitoja vanhempiensa kanssa, johtuu se varmasti siitä, että esikuvien hakemisessa olen varmaan joskus ollut aika ehdoton. Olen siis alkanut sen myötä, kun etenkin isäni on yrittänyt aina arvostella ja ”kouluttaa” minua, katsomaan myös vanhempien toiminnan epäjohdonmukaisuutta ja joskus isässäni ilmenevää haluttomuutta kantaa minkäänlaista moraalista ja kasvatuksellista vastuuta. Varmasti monet pitävät minua epäsosiaalisena ihmisenä, joka on varmaan joiltain asian puolilta tottakin, mutta minulla on suuri halu olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joissa on älyllistä ja henkistä voimaa. Olen aina äitini suvun piirissä etsinyt mentoriutta, johon rooliin esimerkiksi enoni Markku on monesti sopinut, Äitini on tarvittaessa hyvin empaattinen ja eläinrakas. Hän on esimerkiksi aina ollut tärkeä ”mamma” molemmille kissoilleni ja hän on kertonut olevansa kissaihminen ehdottomasti ja kertoo katsovansa usein kissavideoita netistä. Isäni edustaa vanhempieni piirissä uutta rahaa ja uutta suomenkielistä suomalaista kulttuuria, jossa tämä porukka on noussut talonpoikien piiristä jonkinlaiseen porvarillisuuteen, onhan esimerkiksi setäni diplomi-insinööri ja Metsä-Tissuen tehtaan johtaja Mäntässä. Isäni on ollut huoltopäällikkö. Äitini taas edustaa varsin vanhaa aristokratiaa ja vanhaa rahaa, jossa piirissä on käytetty suomenkielen lisäksi ruotsia, ranskaa, saksaa ja venäjää. Etenkin äitini suvun naislinjaisten sukujen, sukulaisten ja historian ja tarinoiden yhteenkerääminen on myös yksi tulevaisuuden toiveistani. Toisin sanoen isäni suvun piirissä ei historiaa arvosteta, koska sitä ei ole, mutta äidin puolella etenkin isoisäni Leo on aina kunnioittanut Mannerheimia ja myöhemmin Kekkosta, josta tulee esiin se aristokratian piirre, että ylintä valtaa on jossain mielessä palveltava, ja tuohon rooliin sopivat hyvin marsalkka ja Suomen pitkäaikaisin presidentti. Aatelin on aina kuulunut palvella korkeampaa vallankäyttöä, minkä myötä he ovat pystyneet jatkamaan omaa arvoaan. Äitini on sydämellinen, vaatimaton, lujaluonteinen ja antelias henkilö. Hänessä on myös näkyvänä ylpeys omasta taustastaan, joka joskus on voinut vaikuttaa kovuudelta. On esimerkiksi sanottava äitini isoisästä Frans Edvardista, että esimerkiksi yksi äitini serkku oli nähnyt hänen nauravan tai edes leveästi hymyilleen vain yhden kerran sillä ajalla, kun hän isoisästään muistaa. On sanottava, että ilman äitini suvun tasapainotusta ja lujaa tunnetta yhdessäolosta sukulaisten kanssa, en olisi sellainen ihminen kuin nyt olen, voisin olla esimerkiksi jonkinlainen putkimies tai käytännöllisten töiden tekijä. Älykkyyden ja asiat, joita olen aina arvostanut ovat tulleet äitini suvusta ja sukutaustasta.