Filosofiani perusteista osa I

Filosofiani on nimeltään ontofysiikka eli olemisen fysiikka. Se käsittelee etenkin yksilöiden yhteiskunallisia ja eettisiä ominaisuuksia ja piirteitä. Ontofysiikan mallina ja pyrkimyksenä on vastustaa ontokratiaa eli olemisen valtaa. Olemisen vallan vastustaminen tarkoittaa etenkin erilaisten pienempien kulttuurimuodostelmien halua tulla esiin ja kuulluksi. Ontokratialla on aina itsellään valtakulttuurin avaimet, ja tavallista konsumerismia harrastava ihminen on etenkin elintasoesteetikko, koska ontokratia sekoittaa tienaamisen ja korkean aseman esteettiseen käsitykseen kauneudesta. Kaikki haluavat olla kauniita ja komeita ja saada sillä tavalla itselleen valtaa ihmisten keskellä. On sanottava myös estenkin miehillä pituus, joka on monessa tapauksessa vielä kauneuttakin enemmän hyvää huomiota herättävää. Ontokratia siis pyrkii monessa mielessä päättämään siitä, millaisen arvon kukakin yksilö saa yhteiskunnassa, jossa ontokratia odottaa vain tarpeittensa tyydyttämistä – ontokratia ei anna kenenkään määritellä perusteltuja ja pitkiä maailmankatsomuksen teorioita. Ontofysiikka tarkoittaa siis oppia siitä, kuinka vapaat ihmiset voivat saada itselleen suurempaa autonomiaa vastustamalla ontokratian heille tunkemaa propagandaa siitä, mikä on yhteiskunnan ihmsten ideaalityyppi. Heikkotahtoiset ja epävapaat ihmiset vertaavat itseään koko ajan toisiinsa ja palvovat etenkin turhia julkkiksia, joita he pitävät nykypäivän uutena aristokratiana, jolla on erityisoikeuksia verrattuna tavalliseen alemmuudentuntoiseen suomalaiseen. He siis haluavat olla jotain muuta kuin mitä he itsenäisenä ja autonomisena voisivat olla. Kommentaariaatti on sellainen apuväline, joka on ontokratian alainen ja joka pyrkii tiivistelmillä, tulkinnoilla ja kommentoimisella vaikuttamaan yhteiskunnan jäseniin. Kommentaariaatti hyödyntää vaikutteellisuutta, jossa ontokratia hyökkää arvotunteille ja pyrkii edistämään sellaista pyrkimystä, että ihmiset valitisisivat subjektiivisia arvoja, jotka ovat niin pyyteellisiä, että niitä voitaisiin vaikuttellisuudella ohjata. Jotta ihminen voi olla vapaa, on hänen opittava erottamaan tärkeitä ja objektiivisia arvoja subjektiivisista arvoista. Esimerkiksi nussiminen, paskalla käyminen, kusella käyminen ja juomat ja ruuat ovat täysin subjektiivisia, koska niille ei voi suuremmin panna vastaan. Korkeimmat asiat yhteiskunnass aon koottu tunnustushierarkiaan, joka nimestään huolimatta ole sellainen hierarkia että siinä olisi yhdenmallinen arvojärjestys. Tunnustushierarkia muodostuu eri tasoihin siitä, kuinka paljon kullakin insituutioiden tasoilla on eniten pyyteettömyyttä, toisin sanoen asioita, joissa ei ole provinsiaalisia päämääriä. Uskonto on yksi korkeimmista pyyteettömistä instituutiotasoista, koska se sisältää eniten vapautta, ja nykyaikana ihmisiä ei enää pakoteta minkään uskonnon seuraajaksi. Nimen omaa pyyteettömyyden ja pyyteellisyyden välinen erottelu on yksi merkittävimmistä arvojen määritystavasta, jossa pyyteelliset eli itsekkäistä haluista motivoituvat arvotunteet eroavat selkeästi subjektiivisisina tärkeämmistä ja laadultaana arvokkaammista objektiivisista arvoista, jotka ovat enemmän pyyteettömiä. Kommentaariaatti ja ontokratia pyrkivät vaikutteellistamisen yhteydessä viemään instituutioilta niille kuuluvat vapaudet. Kun pyyteettömät instituutiot ovat itseriippuvaisia ja eivät taevitse poliiseja, niin ontokratia toimii tavalla, jossa se muodostaa subjektiivisistä, relatiivisista ja reaktiivisista arvotunteista vaikutteellisuuden avulla vertailukohdallisia symboleita, jotka eroavat syväsymboleista siinä mielessä että niissä ei ole omaperäisyyttä eikä uniikkiutta – toisin sanoen ne palvelevat itsekkäitä tarpeita, jonka myötä he pyrkivät rajoittamaan kaikkien sellaisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia, jotka eivät ole antautuneet olemisen vallalle, ontokratialle. Vaikutteellisuudella haetaan ihmisten kokemista arvoista merkitysvaltaa, joka tarkoittaa sitä, miten ihmiset näkevät subjektiiviset ja objektiiviset asiat ja miten he voivat ymmärätää ja arvostaa sellaisia arvoja, jotka ovat objektiivisia ja kaikille samalla tavalla nökyviä. Merkitys on siis sitä, miten jokin käsite ymmärretään ja lisättynä valtaan, se tarkoittaa sitä, että joku taho saa muodostaa enemmän merkitystä käsitteisiin kuin toiset. On esimerkiksi naurettavaa, miten korkeassa poliittisessa asemassa oleville annetaan jonkinlainen lausunnanvapaus ikävien tapahtumien kohdalla, ikään kuin heidän jonkun asian takia tuomitseminen olisi yhtään arvokkaampa presidentillä ja pääministerillä kuin ei poliittisessa asemassa olevalla kadun tallaajalla. Tämä on yksi tapa, jossa moraalista käsityskykyä liitetään korkeammassa asemassa olevaan ja tässä näkyvät perusteellisella tasolla vallan ja politiikan symbolit, joka tuo omanlaisensa merkityksetn näille sanoille auktotieettiuskovaisten ihmisten kohdalla. Filosofiani yksi periaatteellinen väittämä on se, että ihmisten on saatava elää etenkin itse tunnustamiensa arvojen mukaan ja ylläpitää niiden jaloutta ja puhtautta. On siis olennaista, että ihmiset tunnistavat tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja pystyvät myös elämää niiden näyttämällä tavalla. Merkitysvalta on siis tietynlaista leimaamisen ja marginaalin asettamisen valtaa, joka pyrkii näyttämään jonkin asian tai ihmisen itselleen sopivassa valossa. Tämä tukee subjektiivisesti ajattelevien ihmisten itsekkäitä ja anarkistisia pyyteellisiä haluja. Nainenkin on loppujen lopuksi miehelle subjektiivinen väline, joista olen itsekin eronnut jo vuosikausia sitten. Joku voi sanoa, että pelkäisin sellaista intiimisyyttä, joka nussimiseen liittyy. Jokus saattaa työntää kielensä naisen pakoputkeen, mutta minä en todellakaan haluaisi nuolla jonkun toisen paskaa ja vielä vapaaehoitsesti. Merkitysvallan tultua määritellyksi, niin seuraavana voisi esitellä merkitysaseman käsitteen. Merkitysasema tarkoittaa sodan kaltaista etenemistä vähitellen merkitysvallan saamiseen. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä vapautta, joka ihmisillä tulee olla, että he voisivat tunnistaa oikeat asiat ja arvot ennen kuin he tekevät autonomiaa preferenssiensä mukaan. Performatiivnen rooli taas tarkoittaa sitä, että yksilöt ovat vapaita suhtautumaan omalla tavallaan totuuteen ympärillään, ja tähän tapaan asennoitua esimerkiksi itseironian, ironian, sarkasmin ja satiirin näyttämällä tavalla. Se antaa siis yksilöille enemmän vapautta toiminnan ja ajattelun aluiella. Tämä mahdollistaa ironisen asennoitumisen moniin esimerkiksi politiikan piirissä käsiteltäviin asioihin ja myös poliittikkoihin itseensä. Jos ajatellaan taustalla olevaa taloudellisen elämän määrittävää tekijää, niin voidaan sanoa, että helppousindeksi on yksi näistä. Se tarkoittaa työn laadun mittaamista helppoudem käsitteen kautta (jota formuloin tarkemminn vielä uudestaan). Helppousarvot ovat niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat työn laadun tutkinnan. Tämä olisi uudenlaista ajattelua siinä mielessä, että esimerkiksi palkat annettaisiin siinä muodossa kuinka vaativat työtehtävä on. Ihmisten vapaus määrittyy siitä, kuinka paljon ja ahkerasti yhteiskunnassa tehdään töitä ja voidaan sanoa esimerkiksi pahan laman keskellä olevilla ihmisillä on liian vähän vaivannäköä ja helppousarvojen kannalta vastuu ja vapaus ei toistu yhteiskunnassa samalla tavalla. Sosialistien haikailema kuuden tunnin työpäivä tarkottaisi sitä, että ihmiset tulisivat entistä epävapaammiksi, vaikutteellisiksi ja reaktiivisiksi. Toisin sanoen sosialistien samppanjajaoksen poliitikot ja ”vaikuttajat” saisivat edelleen määritellä olemisen vallallaan sen, millainen yhteiskunnallinen ihannekansalainen olisi. Onhan huomattu vaikka televisiossakin, etä esimerkiksi lapsia sisältävissä mainoksissa on hyvin ruskettuneita lapsia ja pikkutyttöjä, joille kaikille on perattu mahdollisuus tulla presidenteiksi, pääministereiksi ja pääjohtajiksi. Yhteiskunta haluaa siis lähettää jonkinlaista viestiä, jossa se ylistää ja pelkistää ympäröivää yhteiskuntaa. Ideologinen nautinto tarkoittaa sitä, miten poliitikot omassa korruptiossaan tyytyvät siihen, että saa ryystää samppanjaa ja konjakkia ja järttää samalla tärkeämmät poliittiset kannanottot muille ihmsisille. Ideologinen nautinto aiheuttaa itsessään sen, että osa poliitikoista on aneemisia, eikä enää katsota tärkeäksi edistää tunnustushierarkiaan kuuluvien instituutioiden vapautta ja itseriippuvaisuutta. Instituution tulee siis voida olla jonkinlainen pienoismaailma, joka on avoin hyville virikkeille, mutta joka kuitenkin ei ole altis alistumaan ontokratian ja kommentaariaatin lietsomalle vaikutteellisuudelle. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, että kommentaariaatti yrittää sen avulla vallata merkitysvaltaa ja merkitysasemia. Vaikutteellinen ihninen ei ole vapaa, eikä edes riippumaton. Sen takia hän alkaa viedä vapautta myös sellaisilta ihmisiltä, jotka näyttävät vapaammilta ja monessa tapauksessa myös onnellisena jonkinlaiseen hiljaiseen ylpeyteen liittyvänä piirteenä. Manipuloivat ihmiset pyrkivät tekemään ihmisistä epävapaita ja joskus epävapaa pystyy myös liittymään ontokratian kommentaariaatin jäseneksi, josta seuraa se, että pienten ympyröiden vallattomat ihmiset alkavat vastustamaan valtaa myös niillä, jotka ovat tottuneet sitä harjoittamaan oikealla tavalla. Arvoinstituutio tarkoittaa sellaista ennalta määrättyä ja annettua instituutiota, joka toteuttaa arvoja, jotka ovat määrätty ontokratian ja kommentaariaatin toimesta. Arvoinstituutioita tukemaan ontokratia asettaaa tuki-instituutioita, jotka toimivat poliisin tavalla ja käyvät välittömästi sellaisten tahojen kimppuun, jotka jollain tavalla eivät hyväksy instituutiolle määrättyä valmista ja annettua arvopohjaa. Kun mielipiteeni on, että ihmisten täytyy koko ajan olla tietoinen arvostaan ja kokea niitä uudelleen, olisi siis arvo- ja tuki-instituutiot sen muotoisia, että niissä arvoja ei tarkisteta ja etenkään kyseenalaista instituutioihin asetettuja arvoja, mikä nyt vertaantuu vaikkapa Stalinin Neuvostoliittoon. Arvojen tunnustaminen tapahtuu arvotunteiden kautta, joka tarkoittaa siis sitä, että signaaliavaruudessa jonkinlainen kokemuksesta ja tiedon lisääntymisestä tuleva impulssi aiheuttaa kyseisen arvon esiin tulemisen ja tunnistamisen. Adaptiiviseksi tulkinnaksi kutsutaan arvotunteiden sopeuttamiseksi tapahtuvaa prosessia, jossa ihminen pyrkii sopeuttamaan arvokokemuksensa toisten ihmisten arvokokonaisuuksiin, vaikka varsinainen joukkopriorisointi kuitenkin määrittää sen mikä prioriteetti arvoilla on ja miten ne voitaisiin integroida yhteiskunnalliselle ja poliittiselle päätöksenteolla. Voidaan puhua myös arvojen politiikasta ja kokemuksen politiikasta, mutta mielestäni Uusi syvällisyys on parempi termi tälle uudelle sdeologisen asennoitumisen tavalla, jota toteuttaa maailmassa jo tällä hetkellä miljoonia ihmisiä. On myös mainittava olemuksellisen etenemisen ja päämäärien kehitystasojen käsitteet. Myös olen kehitellyt mallia tarkoitus-suuntautuneelle psykoterapialle, jota nimitän jokseenkin samaa tarkoittavalla termillä Zweckmässigkeit- Psychoterapie. Tässä mallissa käsiteltäisiin ihmistten henkilökohtaisia tavotteita ja voimavaroja ja kannustusta niiden tavoittamiseen. Koska tässä terapiassa ei ole aihetta käsitellä lasten saamista ja perheen kaitsintaa, sopisi tämä psykoterapian muoto etenkin älykkäille ihmisille, joilla on jonkinlaisia vaikeuksia fnnktioitua ja kaupallistaa osaamistaan nykymaailmassa. Olen myös käsitellyt käsitteitä kognitiivinen tonaalisuus ja hyvinvointiarkeologia. Hyvinvointiarkeologia tarkoittaa syvällisempää käsistystä siitä, millaiset tekijät voivat tuoda etenkin pienellä rahalla eläville ihmisille mahdollisuuksia käsitellä kokonaisvaltaisesti elämäänsä. Tämä olisi sellainen vaihtoehtoinen ja vastakulttuuriin kuuluva asia, joka korostaisi esimerkiksi harrastuksia ja aiemmassa elämässä mukana olleita virikkeitä. Tässä yhteydessä kognitiivinen tonaalisuus tarkoittaa sitä, että toonika on määritetty kaikkien hierarkiatasojen mukaan, joka mahdollistaa oppimisen ja koko tunnustushierarkiaan perustuvat järjestelmän toimivuuden. Uusi syvällisyys tarkoittaa siis etenkin kulmahenkisyyttä ja pieniä itsenäisiä yrityksiä, joissa etenkin kaikki käytännöllinen toimivuus perustellaan eettisellä tietoisuudella. On siis järkevämpää ostaa kaupasta Presidentin sijaan pienen kahvitilan tuotteita esimerkiksi Keniasta, ainakin jos tiedetään että kahvipapujen kerääjät ovat saaneet aina eettistä kohtelua omassa työssään ja meluiten myös työpaikan ulkopuolella. Monimallisemantiikka tarkoittaa sellaista tapaa erotella todellisuutta, jonka mukaan yksittäinen asioiden tulkinta ei monesti yhteiskunnassa johda kaikkien ybteiseen ymmärrykseen ja hyvinvointiin, minkä takia monimallisemantiikass tulkinta tapahtuu arvot huomioiden ja niitä soveltaen tunnustushierarkian sisäisille instituutiotasoille. Oikeasssa ontofysiikan sisäisessä ideaalitilassa yksikään instituutio ja tunnustushierarkian taso ei pidä absoluuttista valtaa toisiin nähden. Ne ovat siis samanarvoisia, ja niiden valinnan vapauden määrittää vain niiden pyyteettömyyden taso, eli siis valinnan vapaus. Arvotunteista tulevia arvoja verrataan ja arvioidaan muuhun todellisuuteen ja käsitteisiin, jossa yhdessä käytetään neliulotteista maksimointiavaruutta, joka näyttää sen, millainen arvo on hyvä asia. Universaalissa teoriassa pitää ajatella, että arvon tultuaan hyväksytyksi yhteisöön tarvitaan tietoa siitä, että jokin arvon on äärimmilleen vietynäkin vielä yhtä hyvää ja oikeana pidettyä. Ihminen etenee olemuksellisen etenemisen kautta todellisuuteen, jossa hän tavoittaa oman vapautensa helpommin kuin aikaisemmin, mutta on tietysti sanottava että tämä eteneminen vaatii sitä, että tällaiinen ihminen on ollut aiemmin diskreetti esimerkiksi todellisuudelle yleensä. Instituution tulee siis olla itsenäinen ja itseriipuvainen missä myös hyväksytään pluralismi instituution muodostamien ihmisten keskuudessa. Instituutiot ovat jatkuvasti tekemisissä toisten instituutioiden kanssa myös yleisesti kokonaisuuten kuten myös instituutioin sisällä olevien ihmisten keskellä. Yksikään instituutio ei saa ruveta dominoimaan muita yhteiskunnassa. Silloin toimittaisiin ontokratian antamien periaatteiden mukaisesti, mikä systeemi asettaa yhden paljon paremmaksi ja muodikkaammaksi kuin jotkut toiset. Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää