Reinhold von Beckerin pedagogin työ ja hänen uudistuksensa suomen kielessä 1800-luvun alkuvuosikymmeninä

Reinhold von Becker oli ehkä luonteeltaan sopiva opettajaksi. Beckerin ura alkoi Franzenista ja Porthanista, ja hänen kohdallaan häntä seurasivat etenkin Runeberg, Snellman ja Lönnrot, sekä esimerkiksi Wolmar Styrbjörn Schildt, joka sen lisäksi että oli historian oppilas Reinholdin aikana oli myös Reinholdin toinen serkku. Suvussa on ollut paljon opettajia ja pedagogeja, ja toisaalta myös taiteilijoita, tutkijoita ja sotilaita. Reinholdin luonnetta on kuvattu hilljaiseksi, idearikkaaksi ja vaatimattomaksi käytökseltään että puheeltaan. Reinhold opetti siis tosiaan esimerkiksi Snellmania, joka omaksui suoraan Reinholdin käsityksen yhteisen kielen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Becker oli yhtä mieltä siitä, että kansakunta syntyy kansalaisten välisen ymmärryksen kautta, ja tämänhän kieli mahdollistaa. Reinhold ei kuitenkaan ollut suoranaisesti filosofi, ja Snellman poimi virikkeensä kirjoista, jossa yhteydessä hähen läheinen suhteensa oli saksalaiseen filosofiin Hegeliin, ja toisesta näkökulmasta hän kuului niinsanottuihin oikeistohegeliläisiin, Snellman siis katsoi kaiken olemisen perustuvan hengen erilaisin kehitysasteisiin. Tässä tärkeä teos oli Snellmanille oli Phänomenologie des Geistes. Reinhold ei suunnitellut utopioitaan kovin pitkälle, ja voidaan katsoa Snellmanin kehitelleen ajatusta maailmanhengestä etenkin kirjassaan Läran om staten (Yleinen valtio.oppi). Lönnrot jatkoi kansanrunouden ja historian ja kansatieteen tutkimuksia mistä Reinhold oli aloittanut työnsä. Päätoiminen virka oli piirinlääkärinä. Snellman innostui suomen kielestä ja korosti sen voimaa liittää valtion kansalaisia Snellmanin mukaan hengen kehityksen kautta, jota johdatti kansallishenki, joka esimerkiksi yhdisteli maaperän sellaiseen asemaan, jonka jälkeen voisi kehittyä suomalainen kirjallisuus. Suomen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1831, ja Reinhold oli tuossa perustamisessa mukana ensmmäisten joukossa. Kuitenkin hän ei liiemmin halunnut olla järjestötoiminnassa ja sen kaikesssa teennäisyydessään mukana. Lönnrot tapasi Beckerin arkkiatri Törngrenin tilalla Vesilahden Laukon kartanossa, missä Lönnrot oli kotiopettajana, ja Reinhold lomaili siellä perheensä kanssa, koska arkkiatri oli sukua Reinholdin vaimolle. Reinhold von Beckeriä voidaan varmasti pitää välittäjänä, joka on vastaanottanut tietoa, kehitellyt sitä ja tehnyt omia hypoteeseja, tutkimuksiaan, ja tästä on seurannut Beckerin kiinnostus suomen kieltä kohtaan. Kun mietitään miten vanhan aatelissuvun vesa otti työkseen suomen kielen renessanssin aloittamisen, voidaan sanoa, että vaikka Becker oli aatelissuvusta jäsen ja säätyläiset oleskelivat toistensa parissa, on perheen varallisuus ollut varakkaimpien talonpoikien tasolla. Ruotsin kielen hallitseminen toi kuitenkin tarvittua prestiisiä. Varallisuudesta tuohon aikaan kertoo myös se tosiasia, että Becker sai Erik Ekestubben nuorille aatelisille mutta köyhille ylioppilaille tarkoitetun stipendin Kuitenkin tuo stipendi oli varsin pieni, ja Becker joutui rahaa vastaan antamaan yksityistunteja mm. Matematiikassa. - sitähän Becker harrasti pitkään vaikka oli tullut valituksi historian apulaisprofessuuriin. Kuitenkin on varmaan niin, että Beckerin kotona Kangasniemellä oli varmasti jonkinlainen kotikirjasto, koska hän käytti myöhemmin tutkimuksissaan kirjoja, joita oli todella vaikeaa löytää ja jotka eivät olleet saatavilla esimerkiksi Turun Akatemian tai Upsalan yliopiston kirjastoissa. Reinhold von Beckerin kolme poikaa alkoivat kaikki Reinholdin jalanjäljissä opettajiksi ja pedagogeiksi.: vanhin poika Frans Josef oli ensin farmasian ja farmakologian professori, minkä jälkeen hän erikoistui silmälääkäriksi ja oli itse asiassa ensimmäinen oftalmologian professori Suomen yliopiston vaiheen alussa. Isotätini Lempi totesi jossakin yhteydessä, että kun ylioppilaat kokoontuivat vuonna 1848 Kumtähden kentälle juhlimaan, oli siellä kannettu lippu Frans Josef von Beckerin suunnittelema. Keskimmäinen poika oli professori ja akateemikko Adolf von Becker joka sitä vastaan että olisi aloittanut työnsä tuomarina, jotka opinnot hän itse asiassa sai valmiiksi, niin kuitenkin hänestä tuli taidemaalari, jonka uran yhteydessä hänestä tuli tunnettu nuorempien taiteilijoiden opettaja. Näitä esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi Aksel Gallen Kallela, Albert Edelfelt, Helena Westermarck ja esimerkiksi Ellen Thesleff. Thesleff lähti ovet paukkuen Adofln luokasta, koska Becker ei voinut ymmärtää esim. ekspressionismia ja ei pitänyt sopivana, että hänen oppilaansa olisi innostunut uudesta tyylistä. Kolmas poika oli Carl Hugo. Hän matkusteli paljon ja seurusteli etenkin kreivi Carl Robert Mannerheimin kanssa. He julkaisivat kahdestaan mm. venäläisvastaista Basiliski-ylioppilaslehteä. Carl Hugo opiskeli esimerkiksi Munchenissa ja Pariisissa. Opettajana ja pedagogina Carl Hugo osoitti myös lapsenmielistä luovuutta julkaisemalla joitain satukokoelmia. Becker oli myöhemmän Suomen marsalkka Mannerheimin kummisetä ja uskollinen ohjaaja. Carl Hugo työllistyi etenkin opettajana Helsingissä, ja Böökin lyseossa, missä hän ohjasi nuorta Mannerheimia ylioppilaaksi asti, samalla kun kummipoika Mannerheim ei tahtonut olla kovin hyvä pänttääjä Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija, joka on kirjoittanut elämäkerran Reinhold von Beckeristä