Aatelista, perinteistä ja perinnöstä

Mielestäni omat esivanhemmat ovat paljon samanaikaisesti eläviä sukulaisia tärkeämpiä esikuvia kulttuurisuvusta tulleelle. Etenkin kun kyse on tällaisesta mökkiläistyneestä pikkusuvusta. Se on totta, että Becker-suku on talonpoikaistunut viimeisen sadan vuoden aikana, mutta ei se tosiasia kiellä sitä, että suvullamme on esivanhempia etenkin naisenpuolisten linjojen kautta ympäri Eurooppaa. Minun linjassani viimeisin suora esi-isäni avioitui aatelisen naisen kanssa vuonna 1830, joka leidi oli Johanna Fredrika von Schrowe. Sen jälkeen tulleet esivanhempani ovat avioituneet neljässä polvessa talonpoikaisten naisten ja miesten kanssa. Mikä tekee esivanhemmista suvun nykyhetkeä tärkeämmän on siinä, että kaikki voivat kunnioittaa heitä, koska suvussa on aina aatelisella tavalla korostettu heitä ja muistutettu aina kaikkia suvun jäseniä muistamaan esivanhempien ja muiden sukuhaarojen sukulaisten vaiheita ja mainetekoja. Ja vaikka kyseessä ei ole koskaan kovin varakkaana tunnettu suku, ovat esivanhempani ja sukulaiset painaneet monella tavalla vaikutuksensa suomalaiseen yhteiskuntaan, kulttuuriin, taiteeseen, armeijaan, tieteeseen ja jopa uskontoon. Minun enollani on nimissään yksi vaimonsa edeltävästä avioliitosta saatu poika, joka on kaikkien muiden enoni lasten tavalla ottanut osaa esimerkiksi isovanhempiemme hautajaisiin. Kuten sanottua, suku on mökkiläistynyt viimeisen sadan vuoden aikana, vaikka mielestäni suku on saanut itseensä joidenkin jälkeläisten kohdalla porvarillista työteliäisyyttä, joka on aina aatelissukujen piirissä tulkittu ulkoa päin tulleena ominaisuutena. Viinaanmenevyys on ollut yksi suvussa edellisten sukupolvien aikana ilmennyt piirre. Nämä dna-testit eivät aina kerro totuutta ainakaan kovin pitkällä jänteellä. Lisäksi voi olla monesti niin, ettei vertailukohtaa löydetä, joka pelkistää tuloksia. Ainakin tekemäni Myheritage-testi on täysin epäluotettava, eikä se katsomani mukaan ylity jommankumman vanhemman kolmansia serkkuja pidemmälle. Minulla on englantilaista, saksalaista, ruotsalaista, baltiansaksalaista, hollantilaista, venäläistä, ranskalaista, liettualaista, virolaista, latvialaista, turkkilaista, skotlantilaista, irlantilaista ja puolalaista alkuperää. Tätä ei poista mikään merkityksetön ja huonolla haulla toimiva testi, joka voi lisäksi, kun näköjään confidential-tietoa on jaettu runsaasti eri yhteyksiin ja henkilöille, että toisaalta voisin sanoa, ei minun alkuperäni kuulu mattimeikäläisille, koska he eivät voi kateudessaan sitä tunnustaa. Aatelissuvuissa olennaista ovat perinteet, kuten vaikka suuret illalliset suurien juhlien aikaan, jolloin on suvussani aina kokoonnuttu yhteen. Kasvatuksessa voidaan parhaassa tapauksessa tuoda esiin hyveitä, jotka ovat etenkin aatelisia hyveitä, joihin lasken nöyryyden ja suurisieluisuuden, joiden lisäksi voisi sanoa myös tunnetun termin "magnanimity". Esi-isät tuijottavat kuvistaan ja muotokuvistaan, ja aatelisessa suvussa on parhaimmillaan pyrkimys saavuttaa vähintäänkin sellainen olemisen ja saavutuksien taso, joihin esivanhemmat ovat työllään ja kamppailullaan pyrkineet. Loppujen lopuksi aatelisuuden velvoite, noblesse oblige kehottaa sen alla työtään tekeviä muistamaan esi-isien teot ja pyrkimään heidän vertaisikseen. On sanottava näiden testien suhteen, että kun Hjallis Harkimo oli sukuni salat-ohjelmassa, jossa hänen ulkomaille sijoittuvat sukulaissuhteensa, jotka tulivat käytännössä hänen äitinsä, Doris Hackmanin kautta, näkyivät testissä 1500-luvulla eläneiden sukulaisten perusteella. Kyllä tuossa on ainakin käytetty tarkempaa ja suuremman geenipoolin omaavaa testitahoa. Minulla sentään on baltialaisia sukulaisia noin kolmesataa vuotta noiden arvioiden jälkeen. Minä nimiäidistäni tulleena, voin sanoa, että monikulttuurisuus ja kulttuurien välisyys tavoitetaan etenkin joko persoonallisten tai perinnöllisten ominaisuuksien kautta, vaikka joissain tilanteessa se voi olla pakkoa. Minä olen aina ollut kiinnostunut etenkin saksalaisesta ja englantilaisesta kulttuurista. Tähän minua ei ole pakotettu, ja voin sanoa kiinnostuksen ja asioihin perehtymisen tulleen minulle täysin sisältä käsin. Minulla on sekä veren, kiinnostuksien, omien taitojen ja tietämyksen sekä korkeakulttuurisuuden kautta tullut tarve ymmärtää suomalaista kulttuuria hallitsevampia kulttuureita, minkä lisäksi on noussut tarve ottaa oppia isommista kulttuureista, joissa esimerkiksi kulttuuriasioita tarkastellaan paljon vastuullisemmalla intensiteetillä esimerkiksi suomalaiseen ja suomenkieliseen kulttuuriin nähden. Minut on tehnyt aateliseksi perimä, perinteet, esi-isien velvoittavat katseet, identiteetti ja kasvatus. On lopuksi sanottava, että koin hyvin helpottavana tiedon, että enoni vanhimmalla tyttärellä Hanna Stirlingillä on kanssani 13,5 prosenttia jaettuja geenejä. Tämä todistaa jo ainakin sen, etten ole aatelissuvun piiriin lusmuilemaan tullut äpärälapsi. Se siitä.