Reinhold von Becker historioitsijana

Reinhold von Beckeristä tuli 1810-luvulla historioitsija, vaikka hän oli aina suuntautunut myös matematiikkaan, jossa hän antoi opetusta, ja hänen yksi väitöskirjansä De Crepusculis tarkoittaa Sarastusta ja liittyi aiempiin harrasteisiin. Reinholdilla oli jo nuorena miehenä ollut pyrkimys harrastaa sekä matematiikkaa että historiaa, joissa aineissa hänellä oli jo Porvoon Gymnaasissa ollut kaksi tärkeää opettajaa: Alopaeusten veljekset. Myös historian professori Ranckenin ennenaikuinen kuolema takasi Beckerin mahdollisuudet edetä historian tutkijana ja hänestä tulikin pian historian apulaisprofessori, jossa toimessa hän useammalla vuosikymmenellä edusti historian professorin sijaista etenkin hajamielista professori Avellania tuuraten. Avellanista on kerrottu, että hän ei aina muistanut edee omaa nimeään. Avellan luennoitsi pääasiassa antiikin historiaa, joissa tutkimuksissa hän lujasti pidättäytyi antamaan tietoja oman näkemyksensä kautta ja hän haki tukea luentoihinsa etenkin tunnetuilta antiikin ajan kirjailijoilta. Becker tunnetaan paremmin historoitsijoiden keskuudessa siitä, että hän ensimmäisenä ilmoitti luentokurssillaan käsittelevänsä etenkin Suomen historiaa, jossa saavutuksessa hän oli todellakin ensimmäinen mies laatuaan. Historian opetuksen mentoreina Beckerille voidaan pitää etenkin Frans Mikael Franzenia ja Henrik Gabriel Porthania. Reinholdin kuoleman jälkeen yliopiston kirjastonhoitaja Sven Gabriel Elmgren kirjasi päiväkirjaansa Alexander Blomqvistin tuoneen hänelle isoja paperikasoja, joihin perehdyttyään Elmgren sanoi Reinholdin olleen historoitsijana ”högst medelmåttig” eli korkeintaan keskinkertainen. Vaikka jotkut ovat väittäneet, ettei Becker tehnyt tutkimuksessaan omaperäisiä hypoteeseja eikä ainakaan aina perustellut niitä tarkemmin, niin on kuitenkin sanottava, että omaperäiseksi hänen tutkimuksensa tekee korostunut kiinnostuneiseuus lappalaisia ja Lapin asukkaita kohtaan. Hän tulkitsi lappalaisten olevan Suomen alkupeäisiä asujoita, jota hypoteesia hän korosti tuomalla esiin Lappiin ja lappalaisiin liittyviä paikannimiä, kuten Finnmark, ja tähän hypoteesiin tukeutuen hän väitti lappalaisten olevan Suomen alkuperäisiä asukkaita, joiden asuinalue oli kutistunut suomalaisten tunkeuduttua lappalaisten alueille. Suomalaisia Becker on katsonut viihtyneen aiemmin aina Veiksel-jokea ja nykyistä Saksan pohjoisrannikkoa myöten. Omaperäiseksi Beckerin historian kirjoittamisen tekee, että hän esitteli teoriansa sen suhteen että Suomen historia jakaantui hänen mukaansa kahdeksaan erilaiseen periodiin. Vuonna 1833 julistettiin historian professorin virka hakuun, ja tuolloin kandidaatteina ilmestyivät Becker, Gabriel Rein ja A.J. Sjögren. Sjögren jättäyryi hausta pois, koska oli saanut uuden ja paremmin palkatun viran Pietarista. Hakijoita siis oli enää kaksi: Becker ja Rein. Konsistori eli professoreiden kokous valitsi ennakkosuosikikseen Beckerin, mutta Reinin taustalla oli enemmän yksityisiä tukijoita, jotka saivat keinoteltua Reinin asemaan, vastoin professoreiden mielipidettä.Tästä syystä on kerrottu poikansa Adolfin todenneen, että isänsä laskeutui tämän jälkeen kulttuurielämän korkealta Parnassovuorelta ja keskittyi etenkin senaatissa olleeseen virkamiehen paikkaansa eli lakien ja asetusten suomentajaksi, jossa sivussa hän vielä kohtalaisen pitkän ajan toimi historian apulaisena Keisarillisen Aleksanterin yliopistossa Helsingissä. Becker ei kuitenkaan julkaissut professuurihaku-väitöskirjansa De Comitatu Raseborgensi (Eli Raaseporin kreivikunnan historiasta) jälkeen enää yhtään omaa historian alan tutkielmaa. Hänestä on sanottu, että hän historian professuuriin hakemisen tultua estetyksi monen mielestä epäoikeudenmukaisella tavalla, vetåytyi omaan yksityismaailmaansa ja seurusteli lähinnä muiden kaikenlaista kokeneiden vanhojen yliopiston professoreiden ja opetushenkilöstön kanssa. Historioitsjana voidaan Reinholdia kuvata jo Kuopion triviaalikoulun lopputodistuksen antamalla ilmaisulla: ”Vaatimattoman luonteenlaadun omaava huippulahjakas oppilas”. Becker opetti historiaa myös esimerkiksi Johan Ludvig Runebergille ja Johan Vilhelm Snellmanille. Ja voidaan kirjoittaa esimerkiksi Snellmanin omaksuneen valtio- ja yhteiskuntaan liittyneen tulkintansa varmasti ainakin osittain Reinholdilta, vaikka monet varmaa tässä kohdassa korostavatkin Hegeliä filosofisena aihioiden antajana. Kuitekin Becker korosti kieltä kansakunnan ylläpitävänä voimana, josta Snellman jatkoi omissa kirjoissaan ja kirjoituksissaan. Huomioiden Beckerin luonteen laadun, ei olisi varmaan nykypäivän näkökulmasta liian pitkälle vietyä, että hän oli autismin kirjolla, kuten monet muut todella lahjakkaat ihmiset. Historioitsijana Becker ei ehkä ollut parhaimmillaan mutta historian kahdeksanosaisesta tulkinnasta ja ensimmäisestä Suomen historian luentokurssista hänet tullaan muistamaan myöhemminkin. Olli von Becker Kirjoittaja on YTM, oikeustieteen opiskelija, joka on kirjoittanut elämäkerran Reinhold von Beckeristä