Kirje isälleni

Me emme ole koskaan päässeet kunnolla puhumaan asioista. Ehkä tapani tuoda kokemuksia ja asioita esiin ei ole muistuttanut sinun tapaasi suhtautua asioihin. Kun katson peiliin, niin näen ensimmäisenä sinut. Olen mielestäni perinyt paljon hyviä ominaisuuksia myös sinun puoleltasi, vaikka Beckereiden ja Järveläisten geenit ovat tehneet minut jollain tavalla eroavaksi sinusta. Olisi banaalia ja makaaberia puhua ja mainita älykkyyttä ja muita ominaisuuksia, jotka kuitenkin ovat vain ominaisuuksia, joista älykkyys ei välttämättä ole tärkeintä. Mielestäni sinä et aina ole ollut tasapainossa itsesi kanssa, jossa yhteydessä avautuminen olisi välttämätöntä siihen, että voisit tulla avoimemmaksi. Olet sanonut aina, ettet voi muuttua, mutta siinäkin olisi paljon tekemistä sillä, minkä voisit itse sallia itsellesi. Olemme eri tavalla kouluttautuneita ihmisiä, ja meillä on varmasti myös jonkinlaista eroa elämän intresseissä. Olen muutamalle kaverille kertonut kokevani yhteyttä suhteessa sinuun Kafkan kanssa. Myös hänen isänsä oli toimelias ja pidettykin ihminen, mutta poikansa poikkesi suuresti hänestä. Myös minä koin joskus kurinpitosi kohtuuttomana ja sinua itsekeskeisenä siinä, kun ilmaisit asioita ja yritit pitää jöötä kotioloissa. Myös minuun on luotu suuria odotuksia, jotka lankesivat sinulla kotityrannin rooliin. Varmaan on niin, vaikken halua Arvi-ukkia kritisoida, että isättömyyden kokemus on siirtynyt linjassasi eteenpäin. Alma Vehviläinen ja hänen vaiheensa ovat siirtyneet varmasti sukupolvissa eteenpäin. Kafkaesque tulee monesti mieleen siitä, miten mölysit ja osoitit tahtoasi kuin pahinkin sirkuksen leijonankesyttäjä, mutta kuitenkin samalla et ollut läsnä ja tietyllä tavalla häivytit roolisi ja asemasi isänä pois, aivan kuin isoäitisi suhteessa ei isää nähty. Mielestäni tuo on perustunut itselläsi vähintäänkin omaan päätökseen ja ratkaisuun. Olet suhtautunut minuun aina kohtuuttomalla ankaruudella ja julmuudellakin. Ikään kuin isän pitäisi olla kova kurinpitäjä, jonka ei tarvitsisi koskaan lähestyä lastaan emotionaalisesti ja henkisesti. Sitä on kieltämättä jäänyt puuttumaan. Sen perinnön, jonka olet minulle antanut, ei ole ollut tarpeeksi paljon, joten esimerkiksi nimen vaihtaminen ei ole mikään ihme – meinasin jo lukiossa ensimmäistä kertaa ottaa äitini suvun nimen. Talonpoikaisen karkeuden ja henkisen julmuuden takia äidin sukua ei tuotu millään tavalla kotona esiin ennen kuin aloin avaamaan ovia toiseen puoleen itsestäni. Tulet aina olemaan isäni – mutta en voi teeskennellä olemattomia, koska millään lämmöllä minua ei ole kasvatettu. Koska olet niin luoksepääsemätön ihminen – monen asian summana – en voi teeskennellä, että olisin koskaan ollut kasvatuksesi kohteena onnellinen. - Tämä minun on sanottava. Minä pidän sinua isänäni siitä huolimatta. Ei ole toista isää.