Yhtenäiskulttuuri ja average-Joen mielenmaailma

Yhtenäiskulttuuri tarkoittaa kulttuuria, jossa pyritään sopeuttamaan ihmisiä samanlaisiksi.tai jossa kaikille annetut ohjeet ja neuvot ja toiminnan muodot pyritään levittämään kaikille yhteiskunnan alueille. Yhtenäiskulttuuri on viitekulttuurien vastainen tendenssi, jossa kansaa kohdellaan samanlaisena ja jossa pyritään propagoimaan ihmisille yhtä oikeaa tapaa elää. Tällaisessa kulttuurissa voidaan helposti nähdä vallitsevan kaikkein pinnallisimmat arvot ja arvostuksen kohteet. Yksi tällainen piirre suomalaisessa yhteiskunnassa on urheilun ja liikunnan ylikorostaminen ja niiden kautta muiden koulutuksen osa-alueiden huomiotta jättäminen. Yhtenäiskulttuurissa ollaan karkeita ja välinpitämättömiä. Voidaan katsoa, että suomalainen ”hyvinvointiyhteiskunta” on omalla osallaan vaikuttanut siihen, millaisia arvostuksia suomalaiset ihmiset ovat omaksuneet. Väliä ei ole sivistyksellä tai inhimillisellä suuruudella, vaan väliä on sillä, kuka tekee maalin jääkääkkäkisoissa. Ja tällä väliä olevalla asialla tulee esiin Average-Joen käsite. Voidaan sanoa että Joe on kuin Heideggerin käsite Das Man – kaikki eikä kukaan. Eli Average-Joe on kuin kaikki ihmiset muttei kuitenkaan erityisesti kukaan heistä. Ja tähän väliin mahtuu ihmisten suuri enemmistö. Suomalaisessa yhteiskunnassa korostetaan niin suuresti muka kehittyneitä arvoja, joiden kautta arvojen kautta muodostumille instituutioille ei jää minkäänlaista tilaa, vaan samat asenteet ja arvostukset vallitsevat kaikkialla – jopa yliopistoissa tai eduskunnassa. Suomessa ei tarvitse saada kiitettäviä kokeista, vaan olennaisempaa on hikoilla ja nujertaa toinen/toiset jossain urheilulajissa. Minä katson tulevani jonkin verran suomalaista yhtenäiskulttuuria kehittyneemmästä kulttuuritaustasta. Taustani on äitini puolelta hyvin kosmopoliittinen ja esisuvut ja esi-isät ovat eläneet ympäri Eurooppaa. Average- Joe korostaa urheilua, koska hän ei parempaankaan pysty. Kun toinen nujerretaan fyysisellä voimalla, edustaa tällainen tapahtuma Joelle korkeinta mahdollista nautintoa ja tyydytystä. Platonin järjestelmässä ajattelijat olivat ylintä aristokratiaa kun taas ruumiillisimmat ihmiset olivat kolmatta luokkaa. On naurettavaa, jos joku ihminen kuvittelee, että fyysisen voimakkuuden osoituksena voisi kuvitella olevansa toista parempi. Sama kun minä sanoisin Joelle, että kirjoittaa logiikasta tutkielman Mindiin. Ainoa ero on vain se, että kun minä hallitsen toisen vaihtoehdon Joeta paremmin, minulle ei tule virnistävää omahyväistä ilmettä naamalle. On hyvin alkukantaista ja lapsellista uskoa kaiken elämään liittyvän olevan kilpailullista. Eihän Nietzschekään tarkoittanut yli-ihmisen käsitteellään ihmistä, joka voittaa kilpailussa kaikki, vaan tarkoitti olennaista olevan sen, että ihminen nousee itsensä ja rajoitteidensa yläpuolelle. Jos ajatellaan vaikka sitä, millaiset ihmiset jakavat toisilleen juoruja toistensa kustannuksella, niin voidaan havaita, että vallattomat ihmiset hamuavat siinä valtaa tai ainakin olla vallan kyydissä myötäjuoksijana. On selvää, että alimmilla yhteiskunnan tasoilla mielikuvat ja mediavaikutteellisuus vallitsee, koska keskiluokka ja Joet haluavat vain tehdä viihdettä kaikesta sellaisesta, jota he eivät ymmärrä eivätkä osaa siitä suuntautua. Vallanhalu on mielenkiintoinen piirre ihmisissä sen takia, koska esimerkiksi poliitikoissa ei ole kovin paljon (ainakaan Suomessa) kovin älykkäitä ihmisiä. Eduskuntavaalit ja urheilulajit on tarkoitettu keskinkertaisille ihmisille, aivan kuten korkeimpiin poliittisiin asemiin ei pääse liian korkealla älykkyysosamäärällä. Mitä sitten tarkoittaa se, että rahvaalle on kaikki tarjottava heidän omalla kielellään. Sanoisin, että ne joille ei ole paljoa älykkyyttä annettu ovat alttiimpia katsomaan sormiensa läpi poliittikkojen valehteluja ja teennäisyyksiä. Ja koska huonompiosaiset äänestävät (jos äänestävät) pääasiassa Persuja ja muuta vasemmistoa, voidaan noissa piireissä ilmevän eniten valehtelua tai ainakin teennäisyyttä korkeimmassa potenssissa. Yhtenäiskulttuuri pyrkii yhdenmukaistamaan kaikki yhteiskunnalliset käytännöt ja tavat joilla yhteiskunnassa kommunikoidaan. Esimerkiksi demareille on nykyisin tyypillistä, että naisten ja tyttöjen oikeuksia pitää jotenkin erityisesti vahventaa, ja tässä tulee esiin se, miten reaktiivista ja relatiivista vasemmisto on. Tällä tavalla he pyrkivät yhdenmukaistamaan vielä enemmän politiikkaa siihen, että se on vain joidenkin ryhmien oikeuksien ja vapauksien parantamista, vaikka tuollaiset kampanjat eivät edusta yleisesti koko kansaa. On vastenomaista muodostaa ihmisistä ryhmiä (minkä vasemmisto tekee) sen mukaan, millaiset värkit heillä vyötärön alapuolella on. Average Joe on kiinnostunut siitä, kenellä on eniten ruumiillista valtaa, toisin sanoen sellaiset, jotka voivat nujertaa toisen ruumiin voimalla. Kuitenkaan nämä eivät muista sitä, että valtavien muskelien rakentaminen on mahdollista miltei kaikille ihmisille. Tässäkin kyse on vain siitä, millaisia asioita yksilö sattuu arvostamaan. Ja jos omat näkemykset ja arvot poikkeavat selkeästi yhtenäiskulttuurin ja Average-Joen arvoihin nähden, tulee jo tästä vierauden kokemuksesta sellainen seuraus, että yksilö hakeutuu todennäköisemmin viitekulttuurien pariin, joissa hänen ominaisuuksiaan arvostetaan. Yhtenäiskulttuuri ei ole hyvästä. Joku voisi sanoa, että koska suurin osa suomalaisista on vereltään suomalaisia, ei tuollaista yhtenäiskulttuuria voisi sen takia millään tavalla muuttaa. Kuitenkin kulttuurikin voi muodostua muunlaisten periaatteiden kuten arvojen, arvostusten ja asenteiden kautta. Ihmiset joilla on tietynlaisia ominaisuuksia kokevat monesti vetoa toisiaan kohtaan. En mainitse tässä poliittisia mielipiteitä, koska mielestäni nykypäivän suomalaisessa politiikassa keskinkertaisin paska nousee varmasti pinnalle. Average-Joe vain kuluttaa ilmakehää ja kehittyneempien ihmisten kätsivällisyyttä ja muokkaa omaa vartaloansa, koska hän ei paremmasta tiedä. On masentavaa nykypäivänä, että suurin osa suomalaisista jälkiteineistä on tuota joukkoa, joka ei todellakaan ole kukaan ja samalla on kaikki. Suomenruotsalaisuus on piirre (jos lisätään vielä se, että on anglofiili), joka tuo ihmiseen ominaisuuksia, jotka eivät ole tyypillisiä kaikille suomalaisille ihmisille. Itseironia, ironia ja kokemus siitä, ettei ole samanlainen kuin useimmat ja kun siitä nousee tarve tutkia alkuperäänsä ja tulemaan selville omasta identiteetistään. Mutta ei, niin kauan kuin on tavallisia suomalaisia, on täällä asuvan poikkeavan ihmisen vaikeaa saada hyväksyntää ja tukea. Ja tämä johtuu yhtenäiskulttuurista ja sen piirissä pyörivistä Average-Joeista.