Runo

Aloitan uutta sampanjointia, viinan vaikean kampanjointia. juopumuksen tietä synkkää kuljen, itseltäni elämää pidempää suljen, kossua en paljon nykyisin siedä, vaikka en kuitenkaan viskistä tiedä, viini virtaa kuin roomalaisessa tavernassa, kuplat kuin samassa panermassa, heppi ei seiso sen jälkeen kuitenkaan, kasalle se itsensä sittenkin luikertaa, mutta lopulta yhdyn sinuun sittenkin, tapahtui se sitten mitenkin, on povesi uhkea kuin kermakakkusi, ja uumasi kuuma kuin vetskari jakkusi, me tulemme vielä näkemään, jotta pääsemme siitä molemmat pätemään!