Postmodernista jääkaappimagneettifilosofiasta

Nykyään filosofian opetus jopa yliopistossa ei sisällä itseensä kovin kummoista omalaatuisuutta. Postmoderniksi kutsutaan asennetta, jossa ollaan siirrytty modernin uudistuskauden jälkeiseen aikaan. Ja se todellakin näkyy filosofian opetuksessa. Muistan lukion filosofian tunnilla katsotun dokumentin, jossa nimenomainen postmoderni tutkija ylisti itsetyytyväisesti virnistellen Aristotelesta ja mainitsi olevan mahdotonta, että kukaan pystyisi samanlaiseen omaperäisyyteen ja syvällisyyteen kuin hän. Mielestäni tuo oli jonkinlaista oppilaiden lannistamista ajatukseen, jonka mukaan aiemmin eläneet taatat ovat historiassa ainoita uudistajia, ja nykypäivänä kenenkään ei tarvitse edes yrittää omaperäisempää ajattelua – järkevämpää uraputken kannalta on tehdä tulkintoja ja kommentoida. Miksi tulkintojen tekeminen aiemmista tulkinnoista ei sitten ole järkevää? Se madaltaa koko filosofian historianaikaisen tehtävän, jonka vuoksi menneiden ajattelijoiden pyhiä sanoja ja saarnoja tulkitaan suojahanskat kädessä ja suurennuslasin avulla menneen ajan hauraista papyruksista, jotka kiinnostavat vain jollain tavalla poikkeavia ihmisiä . Mielestäni filosofian opetusta tulisi lisätä lukioon ja kannustaa oppilaita valitsemaan samanaikaisesti uskonnon je elämänkatsomustiedon kursseja. Filosofian tehtävä on etenkin ajatuksen lentoon laittamista, uudenlaisen ajattelun esiin saamista. Mielestäni filosofian historia ei ole minkäänlainen realistisesti tulkittava reliikki. Mielestäni filosofian historiasta voidaan tietysti saada virikkeitä ajatuksien suuntaamiseen, mutta sen kummempaan riippuvuussuhteeseen ihmisten ei tulisi sen takia itsessään juuttua. Monesti filosofian historiassa vielä tänä päivänä näkyvät ihmiset kuten esimerkiksi Simone Weil, Immanuel Kant tai Ludwig Wittgenstein ovat olleet persoonallisuuden rakenteeltaan jokseenkin poikkeavia ja idiosynkraattisia toiminnaltaan ja ajattelultaan, ja tässä yhteydessä tulee esiin se, että koko filosofian harrastaminen on aina ollut jokseenkin anomalian tavalla näkyvää epäsosiaalisuutta. Ne jotka ovat voineet keskittyä ajatteluun, ovat monesti olleet niitä, jotka ovat saaneet jotain omaperäistä filosofian historiaan. Filosofia on mielestäni olennaisiin asioihin keskittymistä, jossa tavanomaista todellisuuskäsitystä on ravisteltava niin, että epäolennaiset asiat irtoavat ja pysyvyydet jäävät jäljellle. Todellinen pysyvyyksiin perustuva ajattelu on aina epäsosiaalista toimintaa, koska suurin osa ihmisistä eivät sitä harjoita. Enemmän kuin juututaan filosofian historian kommentointiin ja toisten käsitteillä nokkelointiin itseensä mieltynyt pätevä virne naamalla, voitaisiin kiinnittää huomiota esimerkiksi historian filosofiaan. Spenglerit ja Toynbeet tuntevat tietysti lähes kaikki. Myöskin filosofian ei tule ajautua saarislaiseksi jääkaappimagneettifilosofiaksi, joka antaa kaikille sen mitä he haluavat. Filosofia on nimensä mukaisesti viisas rakas, eikä huora, joka muovaantuu muiden päämäärien takia. Filosofia ei kuulu kaikille, mutta lähes jokainen voisi hyötyä jossain vaiheessa sen opiskelusta. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija