Kategorisointi ja siihen alistuminen on heikkoutta

On tyypillistä, että vasemmistolaiset etenkin ovat jakamassa ihmisiä kategorioihin kysymättä kuitenkaan kyseisten ihmisten suostumista asiaan. He ajattelevat, että luokkia voidaan korostaa yksilön kustannuksella, koska he katsovat manipuloinnin ja politiikan ”tekemisen” olevan silloin helpompaa heille. Vasemmisto ei arvosta yksilöä, he arvostavat enemmän kollektiivia, ja siinäkin kaikkia käsitellään samanlaisina vasemmiston hataran ja kapean ihmiskäsityksen kautta. Onhan selvää, että sosialismi on aina perustunut nimenomaan joukkovoimaan, jolla he ovat ruhjoneet hienostuneemmat ja syvällisemmät ihmiset alleen. Vasemmistopuolueiden äänestäjät eivät kuitenkaan tajua sitä, että vasemmisto antaa aika pienen arvon yksittäiselle äänestäjälleen, koska he eivät todellakaan tiedä mitään yksilöllisyydestä tai yksilön käsitteestä. Vasemmisto edustaa joukkovoimaa, ja heidän oikeudenmukaisuuskäsityksensä on vähintäänkin valheellinen. Eli he toistavat omaa paremmuuttaan suhteessa oikeistoon, ja tekevät sen asettamalla itsensä uhrin asemaan. Tosiasiassa suomalaista yhteiskuntaa ja poliittista päätöksentekoa on miltei koko 1900–luvun ehkä 30-lukua laskematta hallinnut vasemmisto. Hyvinvointiyhteiskunta kaatuu omaan mahdottomuuteensa, mutta kuitenkin vasemmistolaiset suhtautuvat siihen ja sen etiikkaan kuin muinaisjäänteitä erittäin tarkasti käsittelevät arkeologit. Voidaankin mielestäni hyvällä syyllä puhua hyvinvointiarkeologiasta. On aivan selvää, ettei vasemmisto tunnista myöskään vapauden käsitettä, koska monella heistä ei ole ollut mahdollisuutta siihen perehtyä, ja tässä yhteydessä he voivat syyttää siitä itseään poliittista vasemmistoa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tästä, mutta nyt teen sen uudestaan, eli väitän suurimman osan poliitikoista olevan ja toimivan porvarillisesti kuuluivat he mihin puolueeseen hyvänsä: vähän hurskastelua ja siihen päälle joidenkin merkityksettömien käytännön asioiden hoitamista oikeistolle räksyttämällä ja hurskastelemalla. Mielestäni politiikan ja sen käytäntöjen tulee olla eettistä. Miksi sitten vasemmisto vaatii enemmän rahaa itsensä kategorisoimille eturyhmille muilta paremmin tienaavilta, miksi ei oma kukkaro veny ja hery ainakin muutaman työttömän olosuhteiden paranemiseksi? Minun mielestäni tuo ristiriita on niin suuri, että jos vasemmistopuolueet todellakin haluaisivat näyttää olevsa eettisten tulosiirtojen kannalla, tulisi heidän itsensäkin osallistua siihen, esimerkiksi vaikka puolen kuukausipalkan antamisella köyhille. Vaikka menneisyyteen kuuluvia asioita, kuten hyvinvointiyhteiskunta, voidaan joissakin piireissä arvostaa, ei tuollaiset reliikit kuitenkaan vielä sen jälkeen itsessään arvokkaita. Niillä on merkitystä vain historian kannalta, minne hyvinvointiyhteiskuntakin tulee jossain vaiheessa jäämään lopullisesti. Olen aina ollut sitä mieltä, että yksilön on voitava tulla toimeen yksilönä, eikä jättäytyä vasemmistolaisten kategorioihin joissa ei ole tarkkuuden kannalta järjenhäivääkään. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija