Akatemian tehtävä – suvaitsevaisuudesta ja perinteiden kunnioittamisesta

On selvää mielestäni, että akatemia – yliopisto lisää sen piirissä olevien ihmisten avaramielisyyttä ja alttiutta kaikenlaiselle luovuudelle. Nimenomaan taiteellinen ja kirjallinen luovuus vaatii sitä, että ihminen suhtautuu maailmaan ja tietoon avoimesti ilman provinsiaalisia pidikkeitä. Itseäni on sanottu luovaksi esisuvuissa, joissa monessakaan ei suuremmin luovuutta ilmene. Olen huomannut tämän esimerkiksi siinä, kun pitää havaita syvempiä ja originaalisempia merkityksiä esimerkiksi taulussa tai musiikkikappaleessa. Suvaitsevaisuus vaatii siis sitä, että ihmisellä on tietyt määrätyt ominaisuudet ja poikkeuksellinen kyky suhtautua ihmiseen ja ihmisen luovuuteen. Mielestäni on tiettyjä rajoittavia tekijöitä siinä, miten ihmiset pystyvät avoimesti tulkitsemaan ihmisestä lähtöisin olevaa kirjallisuutta tai taidetta. Siinä ei voi olla provinsiaalisia ”lukkoja”, koska monissa tapauksissa taiteilijat ja kirjailijat ovat pystyneet nousemaan niiden yläpuolelle, ja tällaisten ihmisten taiteen kokonaisvaltainen ymmärrys vaatii yhtä laajaa ymmärryksen horisonttia kuin mitä taiteen tai kirjallisuuden luojalla on ollut. On kuitenkin sanottava, että nykypäivänä on yleistynyt Suomessakin merkityksetön kioskikirjallisuus, joka syntyy ihmisten kanssa juoruamisesta ja elintasosta nauttimisesta. Tällaiset ”kirjailijat” ovat kollektiivissaan toistensa kopioita, ja he voisivat varmasti sopia vuorotellen toistensa kirjojen kirjoittamisessa vuorottelemisesta. Hemingway on sanonut asian hyvin: kirjailijan tulee keskittyä itsenäisesti oman taiteensa purkamiseen ja muotoilemiseen, eikä siihen kuulu kanamainen juoruilu ja samppanjan kurlaaminen toisten samanlaisten ”kirjailijoiden” kanssa. Yliopiston kautta yksilö saa myös käsityksen periaaatteista ja perinteistä, jotka ovat aina ohjanneet tietoa hamuavia ihmisiä. Liberalismi on helppoa lukea yliopiston sivutuotteeksi, koska tärkein periaate yliopistossa on se, että ihmiset jakavat toistensa kanssa halun tiedon hankkimiseen ja oman ihmiskäsityksensä ja maailmankuvansa laajentamiseen. Koska nykypäivänä mielestäni yliopistossa olevien ihmisten käsitys tieteestä on harventunut ja laajentunut, olisi tietysti opetettava opiskelijoille etenkin tieteen etiikkaa. Material und Methode – tämä periaate on yksi niistä asioista, minkä perusteella tiedettä tulisi tehdä jatkossakin. Sivistysyliopisto ja yliopiston poikkeuksellisuus ihmisen pintapuolisten käsitysten muokkaajana ovat tärkeitä periaatteita. Sanotaan, että sivistys Suomeen tuli Kangasniemeltä, vaikka ainoa yliopisto oli Turussa. Tämä sanonta liittyy Reinhold von Beckeriin, joka käytti ensimmäistä kertaa Suomessa ”sivistystä” sanan nykyaikaisessa merkityksessä. Ylioppilailla on hänenkin aikanaan ollut itsenäinen tehtävä sivistysideaalin ylläpitämisessä ja toimimisessa koko valtakunnan hyväksi. Sivistysyliopiston ideaaliin liittyy ehdottomasti akateeminen vapaus ja myös oikeus ottaa vastaan sellaista opetusta ja opiskelua, jonka yksilö laskee sivistyksen ideaalikseen. Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija