Taas politiikasta

Olen jonkin aikaa ajatellut sitä, mikä on poliittisissa luottamusviroissa olevien ihmisten funktio, ja millainen heidän funktionsa on omasta mielestään. En myöskään ole koskaan ymmärtänyt miten ihmiset alentuvat epä-älyllisiin seremonioihin, kuten siihen kun ohikulkijoilta kysytään ”mitä itsenäisyys merkitsee teille?” Vaikka tämä vaikuttaisi kuinka oman tien kulkemiselta hyvänsä, vastaisin minä, että se merkitsee sitä, että Tuntematon sotilas tulee televisiosta. Ja on teeskentelemistä, jos joku sanoisi, ettei tällaisen mielipiteen ilmaisija arvosta esimerkiksi sotaveteraaneja tai historiaa. Arvostan sitä/heitä siitä huolimatta, mutta satun olemaan syntynyt vuonna 1988 enkä 1918.Seremoniallisuus ja rituaalisuus toistuu poliittisissa luottamusviroissa olevilla esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa on tapahtunut jonkinlainen rikos, esimerkiksi jonkinlaista yhteiskunnan merkkihenkilöä kohtaan. Markku Rossi kirjoitti joskus facebookiin epistolan, jossa hän toivoi pikaista paranemista toiselle kansanedustajalle, kun tämä oli talviliukkailla murtanut jalkansa. Ja voidaan ajatella kuinka monta ihmistä tulee esimerkiksi tuollaisena aikana vaikka Kuopiossa päivystykseen käden tai jalan murtumisen takia. Kun ollaan eduskunnassa yhtä aikaa ja kun ei olla itsestä ulos suuntautuneita ihmisiä, vaan toisten ihmisten kanssa juoruavia ja heistä ajautuvia ihmisiä, niin onhan se PALJON tärkeämpää ja huomattavampaa, jos kansanedustaja eikä Pihtiputaan mummo rikkoo jalkansa. Mielestäni tämä, että poliitikkojen pitää laumana olla tuomitsemassa normaalin ihmisen moraalikehitykseen liittyviä asioita, kertoo se siitä, että monet suomalaisista ajattelevat edelleen moraalin ja eettisen ohjeistuksen tulevan heitä ”ylemmältä” tasolta. Suomalaiset myös unohtavat jotkut ihmiset parlamenttiin vuosikausiksi, joskus jopa -kymmeniksi. Sanoisin, että suomalainen ihminen yliarvostaa asemia ja vallan symboleita. Sen takia istuva kansanedustaja uusii todennäköisemmin paikkansa kuin uusi siihen tunkeva Nyt kun valtaa on eniten vasemmistolla, on heillä eniten olemisen valtaa yhteiskunnassa. Tämä tulee ilmi ”girl-power-päivinä”, kaikenlaisten tussunhoitotarvikkeiden mainostamisena pitkinä mainoksina televiossa keskellä parasta katseluaikaa. Suomalaisten poliitikkojen kategorisoiva patronisointi ilmenee siinä,, että tietyt poliitikot perustavat koko poliittisen toimintansa kategorioihin, jotka ovat heidän mielestään täysin kyseenalaistamatttomia, eikä kategorisoinnin alle jäävältä ihmiseltä edes kysytä, hyväksyykö hän tuollaisen kategoriaan asettamisen. He siis kuvittelevat olevansa tavallisia ihmisiä korkeammalla. Poliitikon tehtävä on edustaa kansan tahtoa, eikä omaa tahtoansa ennen kansan tahtoa. Samalla kun poliitikot pyrkivät korostamaan asemaansa ihmisten silmissä, aiheuttaa se heikoimmissa kansalaisissa sen tunteen, että heidän ei tarvitse ajatella esimerkiksi etiikasta ollenkaan mitään – se riittää kun seuraa ”poliitikkojen” instagram- ja twitter-tilejä! Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija