Suomalaisesta alkoholipolitiikasta

Alkoholipolitiikka Suomessa on kautta aikojen perustunut ihmisten paapomiseen, holhoamiseen ja kädestä pitäen ohjaamiseen. Suomessa alkoholijuomia myydään etenkin alkon monopoleissa samalla kun suurimmissa länsimaissa kaikkia, myös vahvoja alkoholijuomia voi ostaa ruokakaupoista. Nyt on äskettäin Suomessa mietitty yli viisiprosenttisen oluen tuontia ruokakauppoihin, mutta mielestäni se ei riitä.

Mieleeni on jäänyt jostain vanhasta sanomalehdestä löytynyt kuva, jossa kieltolain päätyttyä ja alkojen avauduttua ensimmäinen laillisen alkoholin ostaja, vanhahko mies, ryystää alkon pihalla ensimmäistä viinapulloaan sellaisella tyydyttyneisyydellä, jonka voivat jokainen sellainen ihminen ymmärtää, jonka suupielet kääntyvät ylöspäin, kun kaapissa on paljon viinaa. Tuo ei kuitenkaan nykypäivän näkökulmasta ole kovinkaan yleistä.

On mielestäni niin, että kun joka kylällä ei ole alkoja, on alkoholin käsiin saamisen vaikeus sellainen asia, että kun tuo vaikeus on ylitetty niin ihminen haluaa enemmän viinaa kuin silloin kun sen saaminen on helpompaa. On niitä muitakin nautintoa tuottavia asioita ja tuotteita, eikä alkoholi suinkaan ole eikä sen tulisi olla ylikorostetussa roolissa.

Kun menee esimerkiksi Ranskaan tai Englantiin ja huomaa kaupassa helposti saatavilla olevan alkoholin, voi siitä riehaantua korkeintaan muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen aivojen välittäjäaineet tasaantuvat pre-alkoholitasolleen. Isoäitini on joskus ironisesti todennut sen, että kyllä rantaremmin jäsenillä on kovaa, kun heidän pitää päivästä toiseen kumota kurkustaan kaikenlaisia juomia. Alkoholistin määre on kovin epäsuhtainen, koska jollekin sellainen annos, joka on jollekin pieni voi olla myös iso jollekin toiselle. Markkinatalouden periaatteisiin kuuluu se, että kulutushyödykkeet tulee olla mahdollisimman yleisesti saatavilla, eikä alkoholi ole sellainen epäkulttuurinen tuote, että sen kohdalla tulisi tehdä poikkeus. Ja tässä on korostettava yksilön vastuuta itsestään, sillä harvemminhan ihmiset kaatavat viinojaan toisten kurkuista alas.

Alkoholikulttuurimme ja monopolimme takia suomalaisten alkoholitottumukset eivät muistuta kultivoituneimpien länsimaiden alkoholikulttuuria. Koska yhteiskunta ja poliittiset päättäjät ovat tehneet humaltumisesta tabun ja kielletyn asian, etsivät useimmat alkoholin käyttäjistä Suomessa etenkin päihtymystä ja näin ollen ostavat lähinnä kirkkaita viinoja. Voi miettiä kuinka monella muulla alkon asiakkaalla on sinunkin kassajonossa ollessasi ollut kädessään tai korissaan kirkasta viinaa.

Suomessa tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että viinanjuonti ei aina johda jonkinlaiseen moniongelmaiseen alkoholismiin. Ja tässä tarkoitan muille ihmisille tulevaa haittaa, sillä omat sisuskalunsahan on jokaiselle sallittua käyttää oman harkintansa mukaisesti.

Viinikulttuuria tulisi korostaa myös Suomessa ja siinäkin voidaan tukea esimerkiksi suomalaisia herukka/mustikka jne. viinejä, eikä pelkästään suurten viinin tuontimaiden omia yleisemmin saatavilla olevia tuotteita.