Vanhoista suvuista

Vanha suku tarkoittaa etenkin sukupolvelliseen sivistykseen pohjautuvaa ihmisten yhteisöä, joka muodostuu verestä. Vanhoja sukuja ovat vanhat aatelis- ja pappissuvut, joskin myös joistain ammattiaan vaihtaneista porvareissuvuistakin jotkut voivat tulla sivistyneistön jäseneksi ja tulla kutsutuksi vanhaksi suvuksi. Vanhoja sukuja pidetään nykyään vähemmän tärkeänä asiana kuin aikaisemmin, vaikka esimerkiksi aatelissukujen jäsenmäärä kasvaa Suomessakin. Syy siihen on se, että nykyaikana julkisissa ja virallisissa yhteyksissä korostetut arvot eivät enää palkitse parhaimmuudesta eivätkä ole läheskään yhtä selkeästi aristokraattisia kuin esimerkiksi Suomessa sääty-yhteiskunnan aikana. Nykyaikana korostetut arvot liittyvät Amerikan Yhdysvaltoihin tai vaihtoehtoisesti sosialismin aikaiseen rautaesiripun aikaan. Nykyään hyväksytään kaikenlaiset moraalin laskijat ja yksilönvapauden kieltävät tuhertelijat. Amerikassa korostetaan yksinkertaisimpia arvon ilmaisijoita, ja sosialistit taas ovat mukauttamassa ihmistä kaikenmaailman laitumilla laiduntavien ja heiniä syövien kantturoiden maailmankuvaan tai pikemminkin sen puutteeseen. Vanha suku tarkoittaa sukulaisten yhteisöä, jolla on hallussaan kulttuuripääomaa ja mahdollisesti muutakin pääomaa. Tällaiset ihmiset luovat ja ylläpitävät kulttuuria. Jotta voitaisiin päästä eroon tästä ”arvojen” sekasotkusta, jonka nykyaikainen maailma ja ihminen on luonut, tulisi meidän muodostaa konservatiivinen oppositio, jossa korostetaan aristokraattisia ja konservatiivisia kulttuuriarvoja, nykyaikaiselle yhteiskunnalle tai sen äärimmilleen korostetulle irvikuvalleen. Nykyajan yhteiskunnassa vallitsee keskiluokan ja karkeimman rahvaan arvot. Niitä pidetään yllä sen takia, että amerikkalaisiin hurahtaneet ihmiset haluavat, että kaikkien täytyy voida pystyä ostamaan erilaisia vempeleitä, ja toisaalta sosialistit haluavat, että ihmisten täytyy olla kaikessa tasa-arvoisia ja kaiken täytyy jakautua täysin tasan, myös esim. heikkolahjaisimpien oppilaiden koulussa kokemat vääryydet. Vanhojen sukujen vastainen tendenssi on ateistinen, materialistinen, narsistinen ja omaa hyvää etsivä ideologia. Nykyaikana näitä mainittuja piirteitä halutaan korostaa keskeisimmin kaikista arvoista. Altruismin etsinnästä on tullut turhaa, koska ihmiset ovat teknologian ja välineellisen järjen kehittymisen myötä erkaantuneet entistä enemmän toisistaan ja tulleet sangen vieraaksi toisilleen. Vanhojen sukujen yhteydessä suhtautuminen koulutukseen tarkoittaa etenkin sitä, miten tietoon suhtaudutaan. Sivistyneistön arvoja ovat etenkin sivistys, suurisieluisuus, rohkeus ja kestävyys. Myös on täysin selvää, että ne tahot, jotka suhtautuvat aristokratiaan myönteisimmin ovat yleensä oikeistolaisia tahoja, ja monesti noissa piireissä tavataan arvostaa kapitalismia, vapaata markkinataloutta. Sivistyneistön ylin ryhmittymä eli aatelisto perustuu vereen ja sukupolvien ja esi-isien tuntemiseen aina hetkestä riippumatta. Aatelin piirissä siten ollen huomioidaankin historia ja traditio paremmin kuin keskiluokkaisten ihmisten parissa, jotka pyrkivät vain unohtamaan omat juurensa, koska monesti ne johtavat kaiken maailman mökkiläisiin. Omassa taustassani on sekä äidin että isän puolella merkittäviä ihmisiä. Isäni isä oli metsäinsinööri ja piirityönjohtaja. Kun isäni perhe asui Suonenjoella, asuivat he silloin isossa kartanomaisessa talossa, jossa oli kolme erillistä ovea: ensimmäisestä tuli sisään itse herrasväki, toisesta piika, ja kolmannesta sisään tulivat työläiset hakemaan ukilta palkkansa. Myöhemmin asuessaan Outokummussa, he isoäitini kertoman mukaan kuuluivat paikkakunnan kermaan, jotka kutsuttiin kaikkiin tärkeisiin tapahtumiin ja illanviettoihin. Äitini vanhemmat ovat maanviljelijöitä, jotka edustavat vanhaa maa-aatelia. Nykyään he asuvat Virranportti nimisessä talossa, johon he muuttivat vanhan Virrantalon päärakennuksesta, joka kuuluu nykyään enolleni. Muistan aina sen, miten jo lapsena ja asioita ymmärtämättömänä aisti Virrantalossa serkkujen kanssa leikkiessä paikan auran, joka antoi viitteitä yläluokkaisuudesta. Maa-aatelille tyypillinen säästäväisyys ja frugaalisuus näkyy Virranportissa ja isovanhempieni käytöksessä: siellä korostetaan hyviä tapoja ja pidättyväisyyttä. Isoisäni vanha aatelisherra poikkeaa toteavassa puhetavassaan ja asioita ihmettelemättömyydessään huomattavasti tavallisesta pikkuporvarillisesta vanhuksesta. Isoäitini taas on suorasanainen ja ironinen miellyttävällä tavalla. Britannia on miellyttänyt minua aina, koska se on vanha kulttuuri, ja minä, kuten olen joutunut perimään kaikki äidin puolen rajoitteet ja defenssit, edustan vanhaa sukua ja kulttuuria ja sen takia olen varmaan alkanut pitää Britanniasta sen kaikessa aristokraattisuudessaan. Toisin kuin vanhojen sukujen edustajat, nuoret nousukassuvut pitävät Amerikan Yhdysvalloista, koska heillä ei ole rekisteröitynä mieleensä noudatettavia käytösstandardeja eikä varsinkaan minkäänlaista olemukseen liittyvää pidättyväisyyttä. Vanhan suvun rappio on merkillinen tapahtuma, kuin lokakuussa näkyvä ruska, jossa puu näyttää vielä värejään ennen kuin lehdet tippuvat siitä. Molemmissa suvuissani on ilmennyt mielenterveysongelmia, mikä tuo mielestäni ympäristöön miellyttävän olotilan, jossa saa olla luova ja jossa saa pyrkiä tavoittelemaan jotain uutta. Mielenterveysongelmat älykkyyden kanssa myös liittyvät monesti vanhoihin sukuihin. Mielisairaus tavallisesti kertoo siitä, että potilaan mieli on niin omaperäinen ja uniikki, ettei se voi tulla toimeen toisten ihmisten yhdenmukaisempien mielten kanssa. Vaatimattomuus ja oman tunnon kuunteleminen on ehdottomasti vanhoihin sukuihin liittyvä piirre. Korkeasta syntyperästä tuleva eksentrisyys aiheuttaa sen, ettei tällainen ihminen tarkastele ollenkaan sitä, mitä muut ihmiset hänestä kulloinkin ajattelevat. Pröystäily eikä etenkään rahalla päteminen kuulu mitenkään vanhojen sukujen ihmisiin. He tietävät sen, että joskus rahaa on ja joskus rahaa ei ole, eikä sitä tarvitse mitenkään tiedottaa toisille ihmisille. Rahvaalla on kova tarve siihen, että on kaiken aikaa kavereita ja että voi tulla hyväksytyksi omassa sosiaalisessa piirissään, ja tuo sitten vaatii kaikenlaista monkey-business toimintaa. Rahvaan edustaja eli pikkuporvari on äärimmäisen kiinnostunut siitä, mitä muut ihmiset hänestä ajattelevat, eivätkä tällaiset ihmiset edes monesti huomaa sitä, ettei ole tärkeää mitä muut ihmiset ajattelevat itsestä, vaan se, miten hänen itsensä tulisi ajatella, jotta hän voisi olla rehellinen itselleen ja totuudelle. Kaveripiirissä oleminen on monesti onnellisuuden tavoittelua huomioimatta totuutta. Koska jos joku alkaisi esittää kritiikkiä toisten tyhmyyttä kohtaan, menettäisi tällainen ihminen ”onnellisuutensa”. Nykyaikana rahvaan vallan aikana sukupuoliasioita tuodaan julkeilematta ulos julkisuudessa. TV:ssä mainostetaan pimpsan kunnosta huolta pitäviä hilavitkuttimia ja ravintolisiä. Sukupuoliasiat kuuluvat makuuhuoneeseen ja makuuhuoneen ovi on kiinni.