Sosiaalisesta oikeudesta

Sosiaalinen oikeus ilmenee etenkin sillä tavalla, että se huomioi ihmisten oikeudet sosiaalisessa ympäristössä. Tässä tulisi huomioida se tärkeä asia, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus kaltaiseensa sosiaalisuuteen. Ihmisiä ei siis voida asettaa parhaimmuusjärjestykseen sen mukaan mikä on heidän sosiaalisen toimintatapansa muoto. Ihmisten joukossa on erilaisella tavalla sosiaalisissa yhteyksissä toimivia yksilöitä, joita ei voida erottaa sosiaalisen oikeuden valvomisen alta sen perusteella, jos joku ei heistä pidä. Tässä voi esimerkkinä käyttää sitä, kun jossain malliohjelmassa yksi hedelmäpetteri sanoi toisesta joka oli joutunut jättämään kisan kesken, että ”ei ole kenelläkään mitään kielteistä sanottavaa”! Jos joku ihminen on keskittynyt elämässään vain siihen, ettei kenellekään hänen kanssaan tekemisissä olevalla ole pahaa sanottavaa hänestä ei hän kuitenkaan voi olla toisia sosiaalisessa ympäristössä parempi, joka ansaitsisi jonkinlaisen erikoiskohtelun. Tämä on varsin naiivia ajattelua, joka pyörii oman navan ympärillä, sillä eihän yksittäisen ihmisen kokemus jostain ihmisestä ylitä sitä, minkälainen ihminen tavallisesti esimerkiksi muihin ihmisiin nähden on. Ja toisaalta myös ihmisestä ei voi tietää kaikkea vain sen perusteella että ”kaikki” sanovat jostain ihmisestä jotenkin. Joku voisi sanoa, että tässä esimerkiksi arvio voitaisiin tehdä sen kautta miten ihminen suhtautuu vaikka omiin lapsiinsa tai esimerkiksi alaisiinsa töissä. Sosiaalista oikeutta siis tarvitaan etenkin sosiaalisesti poikkeavien ihmisten puolustamisessa. Sitä tarvitaan siihen, että sosiaalisuuden elementti ei suhtautuisi kehenkään ihmiseen pahalla tavalla. Tällainen pahuus voi syntyä siitä, kun sosiaalisen ulottuvuuden hait, sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset pyrkivät arvottamaan ihmisiä sosiaalisessa ulottuvuudessa itsensä manipuloimien ominaisuuksien tai niiden varjoreaktion kautta. Varjoreaktio tarkoittaa sitä, kun sosiaalisesti psykopaattinen ihminen pyrkii manipuloimaan tietyn sosiaalisessa ulottuvuudessa ilmenevän arvon määreen sisältöä saadakseen hyötyä siitä, kun muut sosiaalisessa ulottuvuudessa olevat ihmiset alkavat arvostelemaan yksittäistä ihmistä tai ihmisten joukkoa jonkin sosiaalisessa ulottuvuudessa mukaolevan ominaisuuden kautta. Oikeuden käsitteen mukaan ihmisillä on oikeuksia johonkin. Ihmisillä on oikeus esimerkiksi harmiintumattomuuteen. Oikeuden käsitteen yhteydessä verrataan asioiden hyviä ja huonoja puolia toisiinsa. Sosiaalisen käsite tarkoittaa ulottuvuutta, joka muuttaa ihmisiä, joitain hyvään ja toisia huonoon suuntaan. Sosiaalinen korostaa ihmisten välisiä ominaisuuksia, joita ovat etenkin naissukupuoleen liitettävissä olevat empaattisuus ja myötäeläminen.. Sosiaalinen on liima, jonka kautta ihmiset tarkastelevat toistensa sosiaalisia ominaisuuksia ja tässä on muistettava se, miten puolueellinen ”parempaa sosiaalisuutta” ylläpitävien ihmisten toisista annettu arvio voi olla. Sosiaalisen voidaan jostain näkökulmasta katsomalla unohtavan ei-ihmistenvälisyyden, joka on myös merkittävä ihmisten luonnetta määrittävä tosiasia, sillä kaikki ihmisten ominaisuudet eivät ole sosiaalisen ulottuvuuden sisällä, vaikka nykyaikainen naisistunut yhteiskunta pyrkii jotenkin nykypäivänä virheellisesti niin väittämään. Kun jostain ihmisestä tehdään sosiaalinen hahmo, tarkoittaa se jotain sen suuntaista kuin että hänen toimintaansa voidaan jossain määrässä ennakoida. Kun ihmisestä tehdään sosiaalinen eläin, tarkoittaa se sitä, että hänellä on silloin tietyn tyyppiset maneerit toiminnassa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun nähdään tilanteita, jotka vaikuttavat ihmisiin sosiaalisen kautta. Kaikilla ei ole yhtä hyvää ja tasaista kykyä toimia sosiaalisissa yhteyksissä ja sosiaalisessa ulottuvuudessa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun valvotaan julkista tilaa, jossa ihmisten on toimittava ainakin osittain sosiaalisen ulottuvuuden sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Sosiaalinen oikeus elää sosiaalisen arvotuksen tapahtumissa. Niissä katsotaan siis sitä mikä ihmisiä yhdistää, ja voivatko he löytää toisistaan jotain samanlaatuisuutta. Samanlaatuisuuden puuttuessä sosiaalinen oikeus valvoo sitä, ettei sosiaalisesti vähemmänlahjaista tuomita liian suorilta käsin. Mutta mitä sitten on ei-ihmistenvälisyys? Sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset muuttuvat sosiaalisen ulottuvuudessa, ja sen takia pitäisi sosiaalisen oikeuden kannalta tukea etenkin niitä, jotka eivät muutu sosiaalisessa ulottuvuudessa sosiaalisesti psykopaattisten ihmisten tavalla. Sosiaalista oikeutta voidaan edistää etenkin seuraamalla sosiaalisia hahmoja ja niiden suhteita, sekä ennakoimalla sosiaalisten psykopaattien varjoreagoimista, koska juuri se on keskeisin asia siinä, kun sosiaalisen oikeuden täytyy toimia ei-sosiaalisesti suuntautuneiden ihmisten puolustamiseksi sosiaalisessa toiminnassa. Sosiaalisen oikeuden on siis seurattava sosiaalisia vaikutussuhteita ja sitä minkä takia joistain ihmisistä tulee sosiaalisen ulottuvuuden sisällä psykopaattisesti reagoivia. Sosiaalisen oikeuden sisällä siis tulisi ennakoida sosiaalista arvottamista, ja sitä, miten arvottamiseen voidaan parhaimmalla mahdollisella tavalla puuttua sosiaalisen oikeuden kautta. Joissain kulttuureissa kohdellaan sosiaalisia ihmisiä ja ei-sosiaalisia ihmisiä eri tavoin, koska jotkut tiettyjen kulttuurien sisällä toimivat ihmiset katsovat kulttuurinsa olevan absoluuttista siten, että sosiaalisuus määrittyy etenkin kulttuurin sisäisen toimintakyvyn kautta. Tulisi huomata se, että monessa tapauksessa kulttuurin arviointi on ahdistava, rajoittava ja pakottava, ja sen takia sosiaalista poikkeavuutta ei itsessään voida aina tulkita tarkoittavan sitä, ettei tällaisella ihmisellä olisi kulttuurista arvoa tuottajana tai ymmärtäjänä. Kulttuuri voi olla ahdistava siinä mielessä, että se asettaa jonkinlaisen normiarvotuksen tärkeäksi monissa tilanteissa, jotka se määrittelee oman säteensä sisäiseksi. Kulttuuri rajoittaa ajattelua ja toimintaa sen takia, koska se monesti määrittyy myös toisten kulttuureiden ominaisuuksista ja sen takia sen on määriteltävä se, mikä on etenkin tämän kulttuurin arvojen mukaista. Toisaalta yhteiskunta tai kulttuuri voi olla myös pakottava siinä mielessä, kun se ohjaa ihmisiä etenkin nuorella iällä omien maneeriensa mukaiseksi. Kuitenkin on sanottava tässä yhteydessä, että olen kulttuurisesti konservatiivi ja tuen etenkin länsimaista kulttuuria, mutta on sanottava, että kulttuurisen arvottamisen tasolla ei tulisi kaikkia ihmisiä sitoa samoihin noudatusarvoihin, koska luovuudelle on annettava tilaa, ja kulttuurin tulisi aina olla tärkeämmässä roolissa siinä, kun se antaa ihmiselle oikeuden ajatella, eikä sitä tulisi tulkita aina jostain ylemmältä pilvenpiirtäjätasolta.