Persoonallisuuden määrittelystä

Persoonallisuuden psykologia irtosi filosofian tarjoamista määrittely-yrityksistä ja kaanonista 1900-luvun alussa muun psykologian mukana. Persoonallisuus tarkoittaa ihmisen minän aktiivista ydinkohtaa, josta ihminen voi tulla tietoiseksi, jos hän omaa edes auttavat lahjat kognitiivisen kyvyllisyyden alueella. Ihmisen persoonallisuuden määrittely vaikuttaa monesti teoriapitoiselta ja sen takia pitäisikin löytää jonkinlainen kompromissiratkaisu persoonallisuuden psykologian perusteorioiden alueelta. Laajasti tiedostavat ihmiset pyrkivät kertomaan enemmän ja määrittelemään enemmän ihmisten persoonallisuudesta kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät omaa laajaa sisäistä elämää. Otaniemen orankit ja muu teekkariporukka tulee tietysti tästä jälleen mieleen. Persoonallisuus myös ilmentää maailmalle jotain tietystä ihmisestä ja tunnistavat tämän sen persoonallisuuden piirteiden avulla. Piirre tarkoittaa ihmisen toimintaa jonkinlaisessa suurin piirtein samana pysyvän ympäristön vaikutuspiirissä. Esimerkiksi aggressioherkkyys on yksi piirre, joka pysyy kaikilla ihmisillä suhteellisen stabiilina. Voidaan esimerkiksi myös testata ihmisten rehellisyyttä suhteessa toisiin ihmisiin. Myös erilaiset suoritumiskyvyn muodot voidaan mitata persoonallisuuden psykologian sisällä. Ihmisillä on siis sisäsyntyinen taipumus tunnistaa ihmisestä joitain piirteitä joiden kokonaisuutta persoonallisuus ilmentää. Persoonallisuuspsykologia siis on psykologian tieteellisen alan keskeisin suuntaus ehkä neuropsykologian ja sosiaalipsykologian ohessa. Suomalaisista alaa tutkivista teoksista etenkin Eino Kailan Persoonallisuus on jonkinlainen merkkiteos. Kailan fysikalismi oli seurausta hänen valitsemastaan tiede- ja filosofia-näkemyksestä, loogisesta empirismistä. Persoonallisuus tarkoittaa jotain sen suuntaista kuin mitä henki tarkoittaa ihmisille. Persoonallisuus käsittää ihmisen ominaisuuksia ja taipumuksia. Se huomioi etenkin sitä, miten ihminen reagoi erilaisiin asioihin. Persoonallisuuden muodostumisessa tärkeä käsite on valmiusalttius, joka tarkoittaa ihmisen tyypillistä tapaa reagoida ulkoisesta tuleviin ärsykkeisiin. Ihminen muodostuu siis vuorovaikutuksessa hänestä itsestään ulkoisiin voimiin.Tärkeimmät persoonallisuuden psykologian mittaustavat ovat siis reaktiota ärsykkeisiin nähden tehtävät kokeet ja toisaalta itsetiedostumisen tason havaitseminen, jossa tutkitaan niitä asioita mitä yksilö havaitsee ja miten hän yhdistää omaa persoonaansa ja ulkoista toisiinsa. Persoonallisuuden psykologiaa tarvitaan esimerkiksi siihen, että voitaisiin yksilöllistää ihmisten käyttäytymistä ja miten voitaisiin ennakoida hänen toimintaansa. Tämän takia jonkinlaiset typologiat ovat tärkeitä vieläkin tänä päivänä, vaikka nykyaikainen käsitys ihmisen psyykestä ja persoonallisuudesta tukee jonkinlaista dynaamista näkemystä, jonka mukaan ihminen on pikemminkin monen tyypin yhdistelmä, eikä etenkin jonkinlainen yksittäinen tyyppi. Nämä tietynlaiset jaksot ihmisten elämässä voivat tulla esiin esimerkiksi mielisairauksien tai persoonallisuushäiriöiden kautta, voi ajatella esimerkiksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä, jossa ihmisen toiminta vaihtelee kahden ääripään, manian ja depression välillä. Myös rajatilapersoonallisuuden toiminta ja ajattelu on monesti sellaista, että tällaisten ihmisten persoonallisuudesta ei voi kovin helpolla sanoa muuta kuin että tällä ihmisellä on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Behaviorismi tutkii ihmisten ulkoisia ärsykkeitä ja katsoo että ihmisellä ei ole sisäistä elämää. Persoonallisuuden psykologia tarjoaa mahdollisuuden päästä sisälle ihmiseen, koska persoonallisuuden psykologiassa kuunnellaan ihmistä: hänen ajatuksiaan, tunteitaan ja toiminta-alttiuksia. Kuitenkin on tärkeää tutkia myös esimerkiksi ihmistä ympäristön vaikuttamana ja lapsuuden kokemuksissa saatuja taipumuksia. Persoonallisuuden yhteydessä voidaan myös tutkia sitä, miten tiedonkäsittely, jota ihmisen aivot harrastavat vaikuttavat ulkoiseen ja miten tuo ulkoinen vaikuttaa ihmisen aivoihin. Persoonallisuuden yhteydessä voidaan kirjoittaa myös niin sanotusta viiden faktorin teoriasta, jota voidaan käyttää persoonallisuuden määrittelyn yhteydessä. Yksi faktori koskee tasapainoisuutta ja tunteiden hallintaa. Toinen faktori käsittää eloisuutta, energisyyttä ja kilpailunhalua. Kolmas faktori koskee avoimuutta kokemuksille. Neljäs faktori käsittää tunnollisuutta ja itsekuria. Viides faktori koskee miellyttävyyttä ja ystävällisyyttä. On kuitenkin näistä sanottava, että tuollaiset ominaisuudet ovat lähes kaikki ihmisen ulkoista olemusta koskevia, ja sen takia persoonallisuuden yhteydessä tulisi keskustella esimerkiksi keskittymiskyvystä ja kyvystä saavuttaa tavoitteita. Neljä tärkeintä persoonallisuuden psykologiaa käsittelevää psykologista teoriaa ovat humanistinen sosiaalisen kognitiivisuuden teoria, piirreteoria, behaviorismi ja psykoanalyysi. Sosiaalisen kognition teoriassa ihmistä havainnoidaan avoimesti ja monipuolisesti, ja toisin kuin psykoanalyyttisessä teoriassa, lapsuudella ei ole merkitystä tietyn hetkiseen elämäntapahtumaan. Ja samaten toisin kuin behaviorismissa sosiaalisen kognition teoriassa ihmistä ei pyritä mittamaan tarkasti ja kokonaisuuden unohtaen. Piirreteoriassa pyritään löytämään ihmisestä ns. patterns, jotka voitaisiin toiminnan toistuessa formuloida ihmisen piirteiksi, joiden perusteella voitaisiin sanoa jotain pysyvää ihmisen persoonallisuudesta. Behaviorismi pyrkii etsimään ihmisestä erilaisia reaktioita vastauksena ulkoisesta tuleviin ärsykkeisiin. BF Skinnner, behaviorismin perustaja, mainitsi joskus, että hän voisi teoriansa valossa tehdä tietyistä lapsista rikollisia ja pahantekijöitä ja toisista johtajia ja arvostuksen kohteita. Psykoanalyysi perustuu Sigmund Freudin teoriaan ihmisen persoonallisuuden ja psyyken muodosta. Sen mukaan ihmisen psyyke koostuu kolmesta eri osa-alueesta: pohjimmaisena on id, joka edustaa ihmisen viettipohjaa, ja tiedostumatonta ihmisen olemassaolon puolta. Minä on ihmisen persoonan tavanomaisesti ilmenevä osa. Yliminä taas määrittää ihmisen itseään korkeampia haluja ja tahtomustiloja. Olen kuitenkin samaa mieltä Freudin kanssa siitä, että ihmisen persoonallisuus on dynaaminen ja siihen vaikuttaa koko ajan lukuisia toisistaan eroavia voimia. Freudin perverssit anaali ja pippeliteoriat eivät kuitenkaan mielestäni ole kovinkaan valideja, Kuitenkin Freudin teoria ja sitä seurannut Jungin teoriatäydennys persoonallisuuden muodosta on varsin mielenkiintoinen ja sillä voi olla painoarvoa. Behaviorismi on mielestäni varsin skientistinen ja kommunistinen tapa ajatella, sillä mielestäni ihmisen reaktio ulkoiseen ärsykkeeseen ei välttämättä säily täysin samanlaisena vaikka se joillakin Pavlovin koirilla olisi samana pysynytkin. Ihminen ei ole eläin ja sen takia ihmistä ei ole mahdollista täysin ehdollistaa. Humanistinen lähestymistapa persoonallisuuteen on mielestäni järkevin ja vakavastiotettavin teoria tällä hetkellä. Humanistisessa lähestymistavassa kuullaan ihmistä ja annetaan hänen tehdä niin kuin hän haluaa, ennen kuin hänet suljettaisiin tiukkoihin teoriapitoisiin huomioihin oman persoonallisuutensa muodosta. Persoonallisuutensa kanssa ihmisen tärkein tehtävä on löytää syvällä psyykessään olevat syväsymbolit, joiden kautta hän kehittyneisyytensä takia voisi ruveta ajattelemaan tavalla, joka ylittää kevyesti kaikki toiset. Syväsymboli tarkoittaa symbolia joka löytyy psyykestä, ja tavanomaisesta vertailukohdallisesta symbolista sen erottaa sillä, että löytääkseen syväsymbolien verkoston, on hänen suunnattava katseensa omaan minään ulkoisen maailman kustannuksella.