Historian käsitteestä

Historia tarkoittaa ihmisten muistiin talletettua tietoa menneisyydestä. Monesti historia koetaan sen takia tärkeäksi, koska ihmiset ajattelevat, että muistiin talletetut tiedot auttavat ihmisiä säilyttämään kulttuurinsa ja elämäntapansa. Monet myös arvostavat heitä edeltäviä sukupolvia, koska ilman niitä, vain pieni osa nykyisestä olisi olemassa. Kun tarkastellaan käsitteen historiaa, niin voidaan havaita, ettei historia kulje jatkuvasti eteenpäin, vaan esimerkiksi keskiajalla unohdettiin menneisyys ja menneisyyden sivistys kiihkouskonnollisuuden takia. Ajan mittaamista on harrastettu jo kauan ja se tapahtuu tavallisesti sovituilla suureilla, jotka määrittävät ympäristönsä ihmisten elämää. Maapallo on jaettu aikavyöhykkeisiin, koska ihmisen paikka maailmankaikkeuden voimien vaikuttamana vaatii sitä. Länsimainen ajanlasku on ollut käytössä jo kauan, ja se on ehkä yksi sellainen asia, jota ihmiset eivät voi muuttaa, vaikka muissa kulttuureissa onkin vaihtoehtoisia historian mittaamisen tapoja. Voidaan sanoa, että pohja nykyiselle länsimaiselle sivistykselle luotiin antiikissa ja se löydettiin keskiajan päätyttyä uudelleen renessanssissa. Voidaankin sanoa, että tietynlaisia omaan yhteisöönsä voimakkaita arvoja tuovia ihmisiä voidaan kutsua renessanssifiguureiksi. Keskiaika oli pimeä ja se edustaa ihmiskunnan historian surkeinta aikaa. Kuitenkin voidaan siitä havaita se, miten suuri rooli erilaisilla dogmeilla ja aatesuunnilla on siinä, kun ihmiset muuttavat ympäristöään ja vaikuttavat siihen tapaan millä tavalla aika ja historia nähdään erilaisissa ympäristöissä. Kuitenkin voidaan sanoa, että keskiajassakin oli jotain hyvää sen takia, koska se juurrutti kristinuskon länsimaihin. Kun tarkastellaan näkökulmia mitä historiasta on sanottu aiemmin, niin yksi sanoo, että ihmiset muokkaavat aikaa ja siinä tapahtuu näin ollen historian kulku. Ajan muokkaaminen siis tarkoittaa tietynlaisten kulttuurimuodostelmien luonnetta. Yhden mukaan tapahtumat liikkuvat ajassa ja ihmiset eivät suoranaisesti vaikuta tietoisesti historian kulkuun, vaan heidän epätiedostetut tekonsa muokkaavat historiaa. Sen mukaan voitaisiin sanoa, etteivät ihmiset hallitse historian käsitettä, vaan heidän heiltä piiloteltu luontonsa on yhteydessä aikaan ja historiaan. Yksi tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Silloin ihmiset voisivat tuoda itselleen tyypillisiä humanistisia arvoja elämään ja ajan kokemiseen. Toinen tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Sillä voitaisiin selittää dejavu-kokemukset ja liitteen menneeseen aikaan. Historiassa olennaista on varmasti se, mitä ihmiset tekevät ja mitä he jättävät tekemättä. Yksi tuollainen asia, jonka voi jättää tekemättä on varmaan se, ettei pyri säilyttämään ihmisyhteisöä samassa muodossa tuleville sukupolville. Historian kulkuun vaikuttavina asioina voidaan nähdä esimerkiksi kulttuurin ikä, ihmistyyppi, kohtalo, aika, tapahtumat, sattuma, ja kulttuuri. On mielenkiintoista esimerkiksi ajatella sitä, että sattuma voisi vaikuttaa ihmisten vaiheisiin, koska niin asia varmasti todellisuudessa on. On varmaan niin, että kaikki noista asioista liittyvät ihmisten historiaan. Historia siis koostuu ajassa toistuvista tapahtumista, joita tietyt ihmisten keskellä toistuvat kulttuurimuodostelmat tuottavat. Historia on jotain jota aika koskettaa. Yksi mielenkiintoinen filosofinen näkökulma aikaan on Henri Bergsonin tuottama, ja siinä hän tarkastelee aikaa keston näkökulmasta. Ihmiset siis havainnoisivat aikaa sen myötä, miten hän havaitsee ympärillään olevat kulttuurimuodostelmat ja toiset ihmiset. Näin ollen voisi ajatella, että historia koostuu entiteeteistä joilla on sija ajassa. Historia on tarpeellista sen takia, koska ihmiset monesti käyttävät sitä apuvälineenä kun nykypäivää verrataan menneeseen aikaan.. Kuitenkin voidaan sanoa, ettei historia ole läheskään yhtä tarkka tapa mitata asioita kuin mihin esimerkiksi fysiikka ja matematiikka pystyvät. Historiantutkimus ei ole vahva tiede. Historiaa tarvitaan siinä, kun tarkastellaan myyttejä ja kansojen historiaan liittyviä legendoja. Sitä tarvitaan myös siinä, kun ennakoidaan historian kulkua ja kun tarkastellaan kulttuurin muutosta. Historiassa voi olla tiettyjä merkkejä ja enteitä, jotka voivat kertoa tulevaisuuden historiasta. Historiaa tarkasteltaessa täytyy muistaa se, että kulttuureilla on elinikä eli ne ovat orgaanisia entiteettejä, jotka käyvät läpi ihmiselämään verrattavat vaiheet. Lopulta kulttuuri käyttää omat voimavaransa loppuun ja kuolee, ja muut kulttuurit valtaavat sen alan, jossa se on aikaisemmin ollut. Kuitenkin osa kulttuureista on enemmän riippuvaista varsinaisen ajan virtaamisen vaikuttamista asioista. Myös kulttuurissa olevat symbolit määrittävät sitä, minkä voidaan sanoa olevan korkeakulttuuria ja mikä taas on vähemmän kehittynyttä kulttuuria. Kehittymättömimmissä kulttuureissa kaikki tärkein toiminta perustuu käytännöllisyyteen ja pragmaattisuuteen samalla kun korkeimmat kulttuurit ovat suuremmassa määrin symbolisia ja perustuvat korkeimpien symbolien eli syväsymboleiden mukaiseen toimintaan. Tämä liittyy siihen, että esimerkiksi Amerikan pragmaattinen kulttuuri perustuu yleishyödylliseen ryhmätoimintaan, eikä sen yksilöllisyydentuntu ole yhtä vahva kuin vanhoissa Euroopan ja Aasian korkeakulttuureissa. Syväsymboleissa on säilöttynä koko länsimaisen ihmisen kulttuuri ja historia, kun taas vähempiarvoisissa vertailukohdallisissa symboleissa, jotka määrittyvät julkisen piirin suosiontavoittelussa, ei ole aikaa ylittäviä tietoja, joita syväsymbolit sisältävät. Kommentaariaatti tarkoittaa ihmisten ryhmää, jotka pyrkivät puuttumaan toisten ihmisten elämiseen ja olemiseen, ja ne pyrkivät vaikutteellistamaan ihmiset omaan yksikköönsä. Kommentaariaatti lähestyy ihmistä tunnustushierarkian sisällä, ja tunnustushierarkia tarkoittaa rakennelmaa, jossa ovat järjestettyinä inhimillisen ihmiselämän tärkeimmät instituutiot omilla tasoillaan. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmiset poimimalla hierarkiasta sellaisia instituutioita, jotka sopivat sen omiin toimintaperiinsä. Tiettynä aikana tuollainen korostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi matalakulttuurin korostamista, kiihkouskonnollisuutta tai pitkälle vietyä sosialistista ”maailmankatsomusjärjestelmää”. Kun se poimii instituutioita, asettaa se ne toisia vastaan ja sillä se pyrkii ohjaamaan ihmisiä ajattelemaan tietyllä tavalla. Syväsymbolit tavoittuvat vain silloin, kun ihminen näkee tunnustushierarkian kokonaisena. Kommentaariaatti tuottaa vertailukohdalliset symbolit siten, että se manipuloi ihmisten arvotunteita, jotka tavallisesti terveimmässä muodossaan muodostavat ihmisen mieleen tunnustushierarkian ja pyrkii tekemään niistä arvo- ja tuki-instituutioita. Tuki-instituutiot tukevat arvoinstituutioita ja puolustavat niiden kyseenalaistamattomuutta. Instituutiot muodostuvat kuitenkin ensin arvotunteista tulevista vertailukohdallisista symboleista ja asettamiskonstanteista. Ensimmäiset tulevat arvoinstiuutioiksi ja toiset tuki-instituutioiksi. Toimimalla vaikutteellisuuden alla ihminen altistuu kommentaariaatin vallalle ja menettää kykynsä kokea arvoja. Sen takia ihmisten tulisi pyrkiä tuntemaan omat arvonsa riippumattomalla tavalla. Se kyllä onnistuu, jos on tarpeeksi vahva mentaalisesti.