Pakottavasta yhteiskunnasta

Yhteiskunta pakottaa jäseniään tietynlaisiin käytänteisiin ja ajattelutapoihin. Yhteiskunnan on tehtävä se sen takia, että ihmiset eivät ajautuisi anarkistiseen yhteisötilaan, tai ainakin tämä on syy, jonka yhteiskunta antaa ihmisten vapauden rajoittamiselleen. Yhteiskunnan täytyy saada ihmiset ajattelemaan yhdenmukaisesti, jotta yhteiskunta voisi säilyttää muotonsa ja ei eroutua liian laajamittaisella tavalla. Tähän siis liittyy tyypillinen ihmisten sosiaalisesta psykopatiataipumuksesta tuleva tapa ajatella niin, että toisen ihmisen mielipiteet ovat aina omia huonompia tai vähemmän tärkeitä. Yhteiskunnassa on tiettyjä ihmisryhmiä, jotka omaksuvat käsityksensä ihmisten pakottamisesta joko synnynnäisten, yhteiskunnallisten, poliittisten tai käytännöllisten syiden takia. Synnynnäisesti pakottaminen tulee ihmisen mieleen esimerkiksi jonkinlaisen perityn uskonnollisen affiliaation takia, jonka perusteella voidaan ajatella esimerkiksi, että nainen on aina miestä huonompi ihmisenä. Yhteiskunnallisesti pakottaminen tulee joidenkin mieleen sen takia, että silloin voitaisi helpommin ja keveimmin perustein hallita yhteiskuntaa. Yhteiskunnan käsite tulee Ferdinand Tönniesiltä ja siinä yhteiskunta erotetaan yhteisöstä sen perusteella, että yhteiskunnassa vallitsee suurempi valinnanvapaus. Tämän takia yhteisöjen oltermannit pitäisi hiljentää yhteiskunnassa. Poliittisesti pakottaminen tulee ihmisten mieleen siitä, kun poliittiset päätökset saavat nopeammin muodon ihmisten keskuudessa ja näin ollen narskupoliitikko voi saada tyydytystä siitä, kun ihmiset saadaan tanssimaan hänen oman pillinsä mukaisesti. Käytännöllisesti vapauden rajoittaminen liittyy etenkin joihinkin ammatteihin kuten sosiaaliämmiin, sillä heillä on monesti tarve harrastaa ammatissaan sellaista toimintaa, jonka mukaan ihmisten tulisi tulla riippuvaiseksi heidän edustamaansa tahoa kohtaan. Muita työn kautta pakottamista harrastavia ovat esimerkiksi mielisairaanhoitajat, opettajat ja esimerkiksi lastentarhan hoitajat. Pakottaminen tarkoittaa tavallisesti sitä, että ihmistä ohjataan johonkin vaikuttavan ihmisen pakottamaan tilaan tai ohjataan omaksumaan joitain ajatuksia, joiden mukaisesti ihmisen tulisi ohjata toimintaansa toimiessaan itsenäisesti. Tällä tavalla ihmisiltä viedään oikeuksia ja valinnan vapaus. Pakottamisessa kielletään muut vaihtoehdot, ja sanotaan, että etenkin jonkinlainen ja tietty yksilöity valinta on ainoa oikea, eikä muita vaihtoehtoja kannata mainita, koska niiden mainitseminen rajoittaisi yhteiskunnan halua pakottaa ihmistä valitsemaan tietyllä tavalla. Yhteiskunta pyrkii siis peittämään monesti kielellisten keinojen kautta sen, että muut arvolliset ja merkitykselliset vaihtoehdot voisivat tulla esiin yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Yhteiskunnan tulee siis aina saada ihmiset ajattelemaan tavalla, jonka mukaan yhteiskunnan antamat arvot ovat aina parempia kuin yksilöllisen harkinnan tuloksena tulleet arvot. Siinä monesti ajatellaan, että kaikki sopii kaikille samalla tavalla. Siinä ihmiset pelkistetään samoihin kategorioihin, jotka ollaan määritelty varsin heppoisin perustein. Tietysti se, jos yhteiskunnassa on useampia kategorioita ihmisiä on yhteiskunnalle huonompi asia kuin se, jos kategorioita olisi vähemmän, vaikka kaikkien kategorioiden edustajat hyväksyisivät saman arvollisen perustan. Yhteiskunnassa pakotetaan ihmisiä etenkin tuki-instituutioiden avulla. Tuki-instituutio on instituutio, jonka on tarkoitus suojella arvollisia instituutioita, joiden sisältämiä pakottavia arvoja yhteiskunta pyrkii levittämään ihmisten keskuuteen vaikutteellisuuden avulla. Tällaisessa yhteiskunnassa suojellaan militanttisella tavalla arvoja, jotka yhteiskunta katsoo kaikille sopiviksi. Pakottavassa yhteiskunnassa kielletään muut vaihtoehdot ja muut arvot. Siinä uskotellaan joidenkin asioiden olevan totta, ja etenkin totta merkittävämmällä tavalla kuin monet muut asiat, joita vapaammat ja yksilölliset ihmiset pitävät todellisina. Pakottavaa yhteiskuntaa parempi järjestys perustuu yhteiskuntaan, jossa korostetaan omatoimisuutta ja itsenäistä työskentelyä, opiskelua ja yksilöllisistä arvoista määrittyvää tekemistä toisten ihmisten kanssa. Siinä korostetaan oikeutta luoda ja valita, jonka kautta se myös liittyy vapaaseen markkinatalouteen. Kuitenkin siinä korostetaan myös etiikkaa, koska ihmisten asioihin kohdistuvien valintojen tulee ottaa huomioon yleinen inhimillinen hyvä. Pakottamattomassa yhteiskunnassa annetaan valinnan, luovuuden ja innovatiivisuuden mahdollisuuksia. Siinä ajatellaan , että arvollisissa valinnoissa on aina pyrittävä luomaan uusi maailma, koska arvot määrittävät suurella tavalla sitä, minkä ihmiset havaitsevat yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Esimerkiksi yhteiskunnan viljelemä pakotettu suvaitsevaisuus on asia, joka on vakava seurauksissaan. Siinä opetetaan sellaista, että ihmisten tulee luopua omista arvoistaan ja kulttuuriperinnöstä maahanmuuttajien takia. Tulisi olla tarkempia siinä, kun puhutaan arvoista. Esimerkiksi monen poliitikon käyttämä termi moniarvoisuus tarkoittaa vain omista arvoista luopumista. Arvot ovat tärkeä asia siinä, kun valikoidaan sellaisia maahanmuuttajia, joita maahan voidaan ottaa. Esimerkiksi vieraat uskonnot voivat joskus olla varsin turmiollisia ihmisten arvoille. Länsimainen sivistys, kirjallisuus, moraali, tavat ja taide asettavat Euroopassa kaikille rajat arvollisten valintojen suhteen. Jos näihin on vaikeaa sopeutua, on varmasti parasta lähteä takaisin sinne mistä on tullutkin. Pakottavan yhteiskunnan vastakohdassa ihmisiä tuetaan itsenäisiksi, pyritään luomaan uudenlainen itseluottamus, jonka avulla voitaisiin nähdä kaiken olevan mahdollista. Kaikkien ihmisten tulisi arvoharkintansa avulla olla määrittämässä uudenlaista maailmaa. Ihmisten arvoihin uskominen voi olla tervettä vain yhteiskunnassa, joka ei ole pakottava. Tämä liittyy syväsymboleihin, jotka ovat niin itsenäisiä, etteivät ne tarvitse tuki-instituutioita voidakseen olla olemassa. Yhteiskunta voi pakottaa jäseniään omaksumaan arvoja, jotka eivät ole hyväksi yksilölle. Kuitenkin on tietysti sanottava, että yhteiskunnalla on muutamia sellaisia arvoja, joiden omaksuminen on yhteiskunnan jäsenelle varsin välttämätöntä. Esimerkiksi halu puolustaa oman kansansa erityispiirteitä ja suhtautua niihin myönteisesti on varsin välttämätöntä. Kuitenkin maahanmuuttajat eivät voi tuoda yhteiskunnan periaatteisiin nähden ristiriidassa olevia arvoja länsimaiseen yhteiskuntaan. Suomella on kansallinen historia, jota vastaan monikulttuurisen yhteiskunnan promotoijat rikkovat. Esimerkiksi sellaiset uskonnot, jotka eivät luota yksilönvapauteen voivat länsimaihin tullessaan olla estämässä länsimaisten perusarvojen toteuttamista. Voidaan sanoa, että länsimaissa todelliset arvot, jotka eivät perustu pakottamiseen ovat sellaisia, jotka eivät tarvitse pakotus-/tuki-järjestelmää ollakseen olemassa ihmisten keskuudessa. Voidaan siis sanoa, että ihmiset valitsevat arvonsa vasta siinä tilanteessa, kun kukaan ei ole kertomassa heille siitä, miten heidän tulisi ajatella. Länsimaiset arvot siis sopivat länsimaisille ihmisille sen takia, koska nämä arvot ovat monituhatvuotisen historiallisen kehityksen tulos. Pakottaminen siis tarkoittaa sitä, että yhteiskunta pyrkii sitomaan ihmiset itseensä sen takia, koska hallitseva sosiaalinen eliitti kommentaariaatti haluaa ihmisten valitsevan tavalla, joka sopii etenkin heille. Kommentaariaatti pyrkii siis karistamaan ihmisten luottamuksen tiettyjä arvoja kohtaan pois ja näyttämään, että sen valitsemat kollektiivisesti sovitut arvot ovat parempia kuin ihmisen yksilöllisen valinnan kautta tulleet arvot.