Hälinä vs. syvällisyys

Kielitaito tavallisimmin kertoo siitä, että yksilö voisi ylläpitää kommunikaatiota ja lukea jollain kielellä tapahtuneita kieliakteja. Nykyään Suomessa suurin osa väestöstä osaa englantia, mutta englannin vaikutuksen takia muita kieliä kuten ranskaa, saksaa ja latinaa on alettu väheksymään ja niille ei anneta suurta painoarvoa. Näin ollen suomalaiset ovat erkaantuneet eurooppalaisesta kielikaanonista, josta erittäin suuri osa suomen kielenkin lainasanoista on peräisin. Moni ei esimerkiksi tiedä, että sana vaarinottaminen tulee saksan kielen termistä wahrnehmung, joka tarkoittaa selvyyden ottamista, jostain asiasta. Ennen muinoin kielten ylioppilaskirjoituksissa käännettiin tekstejä, jossa toteutettiin perusteellisinta kielen opettelua. Nykypäivänä kielten yo-kirjoitukset sisältävät kaikenlaisia pikkutehtäviä, jossa nuoria kohdellaan kuin pikkukohtiin tarttuvia koulumestareita. Pitäisi ymmärtää se, että kääntäminen ja etenkin pitkien tekstien kääntäminen on paras tapa suorittaa ylioppilaskirjoituksia ja sen takia kääntäminen tulisi tuoda takaisin kielten opiskeluun ja ylioppilaskirjoituksiin. Ennen kielten opetuksessa tavoiteltiin sivistyneisyyttä ja oppimista. Silloin katsottiin, että kielen opetukseen ei kuulunut turhanpäiväinen lätinä toisten ihmisten kanssa. Mielestäni kielellä tulisi pyrkiä etenkin henkisten horisonttien avartamiseen. Nykyään kielessä ajatellaan jonkinlaatuisen yleislaatuisen universaalisen sosiaalireiän mukaisesti ja katsotaan, että kaikki kielet kuuluvat sen alaisuuteen. Kielen opetuksessa käytetään kliseisimpiä sosiaalisia jargoneita, ja näytetään se miten olevinaan näiden kirjantekijöiden mielestä samanikäiset puhuvat. Englannin kielen opettamisessa on suuntauduttu alaluokkaisen amerikanenglannin sanastoon ja kielen käytön tapoihin. Nykyaikainen kielen opetus siis tukee koulussa jonkinlaista nuorisokulttuuria, jonka kaikkien tulisi omaksua. On selvää, että opetuksessa tulisi korostaa klassikoita, maineikkaimpia kirjailijoita ja heitä pitäisi myös kääntää ylioppilaskirjoituksissa. On siis olemassa kaksi tapaa, joilla ihmiset voivat suhtautua kielen opiskeluun. Toinen hallitsee sosiaalisen elämän ja se tuottaa lomamatka ja koulumestarikielitaitoa. Toinen havaitsee henkisen elämän ja siinä nähdään kielen ainutlaatuisuus. Ihmisten tulisi siis pyrkiä ajattelemaan asioita kielellä ja keskittyä siinä klassikoiden ilmaisemiin ikuisuusongelmiin. Sanavarastoa on pyrittävä käyttelemään luovasti. Tulisi siis idiomaattisten ilmaisujen myötä pyrittävä tavoittamaan syvällisin ajatuksien taso. Kielenopetuksessa tulisi suosia korkeitan hengensaavutuksia ja etenkin esseitä. Ajattelemaan oppiminen on siis tärkeä asia Täytyy siis opettaa tieteellisen kielen perusteita. Kielen opetuksessa tulisi siis luettaa kirjallisuutta ja käännettävä sitä. Tässä on siis keskityttävä tärkeimpiin klassikoihin. Vertailevan kielitieteen kursseja tulisi antaa jo viimeistään lukiossa, koska se tukee monikieliseksi pyrkiessä.