Merkityksien muodostumisesta

Merkitys tarkoittaa merkkien muodostamaa kokonaisuutta, jonka myötä nimi tai sana saa sisällön ja määritteen. Merkit muodostavat merkityksiä muodostuessaan yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi ihmisten julkisen harkinnan piirissä. Julkisen harkinnan piiri tarkoittaa sitä, kun yhteiskunta arvioi, mitkä sen tuottamista arvollisista merkitysarvoista valitaan kuvaamaan yhteiskuntaa. Itsenäisesti tai ilman julkista piiriä muodostunutta merkitystä ei voida kutsua merkitykseksi sen aidoimmassa mielessä. Aidointa mieltä sillä ei silloin ole, koska yhteiskunnan on puututtava osittain ihmisten päättelyyn niin, että ihmiset voivat harrastaa yhteiseloa. Kuitenkin julkisen piirin vaikutusta on myös varottava, koska heikoimmalla henkisellä tasolla olevat ihmiset alkavat muodostaa tarkoitteita ihmisten välisessä julkisessa piirissä olevien vertailukohdallisten symbolien kautta. Tämänkaltaiset symbolit ovat kommentaariaatin asettamia strategisten päämäärien kautta vertailtuja symboleita, jotka muodostavat julkiseen piiriin merkityksiä merkitysvallan avulla. Sillä kommentaariaatti tahtoo hallita ihmisiä, sillä merkitysvallan lisäämisellä se ohjailee ihmisten päättelyä ja ajattelua. Merkitystä voidaan sanoa siksi, miten jokin käsite saa oman tulkintansa. Merkitys on jonkin asiasisällön yläpuolelleen saama kuvaus. Merkitys tarkoittaa sitä että jokin merkitsee jotain, jotkin merkit siis liittyvät johonkin asiasisältöön, mistä syntyy merkitys. Merkitys siis sisältää tietynlaisia signifikaattoreita, joiden puolesta ne voivat sisältönsä puolesta merkityksellistyä toisille ihmisille. Merkitystä tarvitaan siksi, koska ihmisten kognitiivinen järjestelmä on tottunut ottamaan vastaan viestejä tämänkaltaisten merkitysten kautta. Merkitystä tarvitaan myös siksi, koska suoraa totuudellista kuvaa ei voida aina välittää tulkitsijoille ja merkitysten havaitsijoille. Se siis tarkoittaa sitä, ettei kaikkea voida aina havaita suoraan ilman välittäjää. Kuitenkin tuon merkityksen välittäjän rooli on erittäin tärkeä, koska se monesti antaa viimeisen tulkinnan käsitteelle tai asiasisällölle. Ilmiöitä ei siis aina voi yhteismitallistaa ihmisten havainnointijärjestelmän kanssa. Merkityksiä voidaan tulkita esimerkiksi kaanonin, eli vallitsevan ajatteluperinteen tai sitten esimerkiksi yksilöllisten arvojen kautta. Symbolihavainnointi on ominaisuus, joka ihmisillä on erilaisen määrän mukaisesti. Ihmisen on siis tavoitettava syväsymbolien taso, joka tarkoittaa ainoaa, Habermasin filosofiassa universaalipragmatiikan nimellä kutsuttua universalistista ymmärryksen rakennetasoa. Kun tarkastellaan sitä, mistä merkitys syntyy, voidaan ensiksi sanoa sen seuraavan ihmisen kognitiivisesta havainnointirakenteesta. Merkitys havainnoidaan sen välittäjän tulkitseman esimerkityksen kautta. Ihminen kokoaa mielessään tulkinnat yhteen ja siitä syntyy merkitys. Merkitysvallan tavoittelu perustuu juuri tuon välittäjän aseman hallitsemiseen, jonka kautta kommentaariaatti pyrkii tuomaan absoluuttiset tulkintansa ihmisten noudatettavaksi. Merkitys tulkitaan useasti semantiikan, kielitieteen ja logiikan piirissä denotaation ja konnotaation käsitteiden kautta. Denotaatio tarkoittaa käsitteen pinnallista merkitystä ja konnotaatio termin perusmerkitystä. De Saussure lähestyi merkitystä merkitsijän ja merkityn käsitteiden kautta. Pierce erotteli merkitystä ikonin, indeksin ja symbolin kautta. Ikoni tarkoittaa suoraa viittausta jonkun termin kuvaaman ilmiön olemukseen, indeksi liittyy kausaalisesti kuvaamaansa asiaan ja symboli tarkoittaa sovittua merkitystä. Kuitenkin syväsymbolin kautta ylitetään symbolin sovinnaisuus, koska kaikilla ihmisillä on mahdollisuus havaita asiat yhdellä tavalla, ainakin sillon kun näillä ihmisillä on riittävästi ja oikealla tavalla annettua koulutusta. Merkitys voi olla välillistä tai ei-välitettyä. Jotkut merkitykset voivat olla vahvempia kuin toiset, jolloin ne nousevat useimmin tulkinnassa esiin. Merkitys rakentuu siis tavallisesti merkityksien yhtenäisen rakenteen ja käsitteiden muodostaman konstruktion kautta esiin. Kun mietitään merkityksen antamisen muotoa, voidaan sanoa, että ilmiö tai sana nimetään usein joko aidosti ihmisen sisimpää tavoittelevalla tavalla tai tarkoitusperäisesti, jolloin sen avulla voidaan yhteiskunnassa pyrkiä saamaan valtaa sitä ohjaamalle eliittiryhmittymälle, kommentaariaatille. Tarkoitusperäisellä vertailukohdallisten symbolien tulkinnalla siis pyritään hallitsemaan ihmisiä. Aidon merkityksen antamisen yhteydessä termi siis tietyllä tavalla sisäistetään tietyn yhtenäisen kehän sisään. Siinä siis suljetaan sen piiristä pois sellainen asiasisältö joka ei ole keskeistä tai merkityksellistä. Merkitysvalta siis tarkoittaa yhteiskunnallisen eliittiryhmittymän ylläpitämää valtaa, joka perustuu tiettyjen yhteiskunnassa käytettyjen arvollisten nimikkeiden sisällön hallitsemiseen. Sillä voidaan helposti ohjailla ihmisiä toimimaan tavalla, jota he eivät mahdollisesti edes haluaisi tehdä, ja varmasti se johtaa ainakin väärinkäsityksiin ihmisten välillä. Merkitysvalta siis toimii etenkin manipuloimalla termien kehittäjiä ja välittäjiä ottamaan kantaa termin merkityksen uudelleenjärjestelyyn. Merkityksen voi siis korruptoida etenkin poliittinen tai kansalaisyhteiskunnan piirissä valtaa käyttävä taho, jota motivoi puhdas vallantahto. Merkitys voi siis muodostua etenkin kommentaariaatin motivoiman adaptiivisen tulkinnan kautta kuin myös ihmisen järjen rakenteiden tuottaman kiinteän tulkinnan kautta. Adaptiivisessa tulkinnassa pyritään siihen, että ilmiö tai asia tai käsite saataisiin näyttämään paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Merkityksen lähikäsitteet siis ovat etenkin denotaatio, konnotaatio, symboli, syväsymboli, alkusymboli, merkki, merkitsijä ja referantti. Merkityksen antonyymeja taas ovat etenkin ilmikuva, todellisuus ja vertailukohdallinen symboli. Mielestäni siis merkityksen aidoimmalla tavalla kokeminen ei johda täysin yksityiseen kieleen jonka mahdottomuuden esimerkiksi Wittgenstein on todennut yksityisen kielen argumentissaan, vaan se tarkoittaa enemminkin juuri universaalipragmatiikan mukaista totuudenkuvausta, sillä ihmisten välillä on yhteyksiä joiden perusteella he kokevat merkityksiä ja monesti tuo merkitys saattaa olla yhtäläinen tai täysin sama. Ainoastaan kommentaariaatin pyrkimys merkityksen välittäjän manipuloinnilla muuttaa merkityksen sisältöä ja saada itselleen merkitysvaltaa, on ihmistenvastainen, koska merkitysvallan alaisina näistä ihmisistä tulee sosiaalisia psykopaatteja, jotka eivät hellitä ennen kuin kaikki ihmiset on saatu ajattelemaan täysin yhtäläisten periaatteiden mukaisella tavalla. Kulttuuri on vain rajallinen ihmisten harkinnan ja arvioinnin piirissä ja sen takia myös yhteiskunnan tutkimista tulisi harrastaa vain eksaktin tieteellisen formuloinnin kautta määritellyillä käsitteillä. Jotkut kulttuurit ovat universaalisesti pätevämpiä kuin heikomman tason kulttuurit ja sen takia niistä on helpompaa kehittää kulttuurin ylittävää päättelyn tasoa.