Tulkitaanko ystävällinen puhekin nykyään tarkoitukselliseksi toiminnaksi

Tämän aiheen yhteydessä on tärkeää mainita jotain tavallisimmista sosiaalisen kanssakäymisen muodoista. Siinä tavallisesti ilmaistaan joidenkin sosiaalisessa ryhmässä ja viitekehyksessä mukana olevien ihmisten tunteita. Tällaisia tunteen ilmaisuja voivat olla esimerkiksi jossain toisessa yhteydessä tapahtuneen kanssakäymisen seurauksena syntyvien mielipiteiden tai kantojen välittäminen. SIinä voidaan ilmaista myös sisäsyntyisiä tunteita eli tietynlaisen vastavoiman suuntia  ihmisen kanssakäymisen tuloksien kautta. Kanssakäyminen tavallisesti sisältää julkisen ja yksityisen puolen. Julkinen puoli tarkoittaa sitä, miten ulkoisen kanssa toimittaessa annetaan yksilöön liittyvien ominaisuuksien kehittyä ja mihin suuntaan niitä ohjataan ja yksityinen puoli taas tarkoittaa sitä, miten yksilön puolten annetaan ilmentyä julkista puolta vapaammassa ympäristössä. Julkinen kanssakäyminen siis tapahtuu tavallisesti yhteisöstä omaksuttujen etikettiin liittyvien tapojen viitekehyksessä, kun taas yksityinen puoli sisältää mahdollisuuden ihmisenä ja ilmiöiden havainnoitsijana kehittymiseen. Monesti yksityisessä kanssakäymisessä on yksilöllä mahdollisuutta ohjata sitä enemmän omaan suuntaansa kuin miten on laita julkisen kanssakäymisen kanssa. Kuitenkin näiden kahden on vaikutettava toisiinsa koko ajan, koska esimerkiksi epäsosiaalisen käyttäytymisen muodot kuten rikollisuus ja mielenterveyden ongelmat kehittyvät monesti siitä, kun yhteisössä vallitsevat säännöt ja ohjeet kadotetaan ja unohdetaan. Tämän jälkeen on asiallista pohtia tavallisimpia sosiaalisuuteen liittyviä tulkintoja. Sosiaalisessa elämässä todella yleistä on väärinkäsitys kanssakäymisen joltain puolelta, koska kaikki eivät hahmota sosiaalista elämää ja sen lakeja samalla tavalla. Voidaan sanoa, että ystävällinen käytös, eli läsnäolo toisten ihmisten keskuudessa ollessa, on yksi sosiaalisen jatkuvuuden ylläpitäjistä ja määrittäjistä. Sosiaalinen jatkuvuus tarkoittaa niitä ilmiöitä ja instituutioita, jotka näyttävät jatkuvan maapallon historiassa yhden kulttuurin kohdalla sosiaalisuuden takia. Sosiaalisen jatkuvuuden tasku taas tarkoittaa sellaista yhteisöä, joka ei ole täysin ihmisten sosiaalisen yhteisöelämätunnun vaikutettavissa. Käytöstapojen tarkoitus on sivilisaation ylläpitäminen. Jos ihmiset unohtavat teknologian kehittymisen ja välineellisen järjen takia yhteisöissä vallitsevat humanistiset arvot, uhkaa yhteiskunta ja yhteisöt menettää tärkeimmän ylläpitäjänsä. Ystävällinen käytös ei ole mielestäni tarkoitusperäistä, koska se ei useimmissa tapauksissa liity kanssakäymisen yksityiseen puoleen vaan se on suurimmalta osin julkista kanssakäymistä. Perheiden ja pienyhteisöjen kohdalla oikeanlaista kanssakäymistä ei mielestäni tarvitse opettaa. Tarkoitusperäisyys tarkoittaa sitä, että toiminnalla voidaan hyödyntää itseä tai jotain läheistä tahoa. Monesti tavoittelun kohteena on seksi, asema tai raha. Tarkoitusperäisessä toiminnassa pyritään siis ohjailemaan omia päämääriä, siinä siis käytetään muita ihmisiä pelkästään välineinä ja hyödykkeinä. Tarkoitusperäinen toiminta sisältää siis etenkin laskelmointia. Etenkin naisten piirissä tuota ilmenee todella usein. Tarkoitusperäisen toiminnan ja laskelmoinnin vastakohta on pyyteetöntä tunnustamista tai pyyteetöntä ystävällisyyttä. Pyyteetön tunnustaminen tarkoittaa sitä, että ystävällisellä suhtautumisella ihmiseen tai ihmisiin ei pyritä mihinkään omakohtaiseen hyötyyn. Pyyteettömyys tarkoittaa siis epäitsekästä toimintaa ja ajattelua, jonka mukaan koko ajan ei tarvitse olla ajattelemassa vain omaa hyötyään toiminnassa ja ajattelussa. Tässä siis usein vaikuttaa jonkinlainen materiaalisen hyödyn tavoittelu, samalla kun kaiken pyyteettömän toiminnan tulisi olla etenkin symbolista ja korkeamman merkityksen omaavaa. Esimerkiksi poliitikkojen tulisi olla pyyteettömiä ammatissaan, aivan kuin antiikin Rooman aatelissukuiset konsulit tai muinaisen Japanin samurait. Ainoa asia mitä he ajoivat takaa oli kunnia ja se liittyi etenkin siihen, ettei alentanut itse itseään esimerkiksi miettimällä vähäpätöisiä asioita kuten rahaa. Kansanedustajien palkkoja tulisi pudottaa välittömästi ja oikeus henkilökohtaiseen avustajaan tulisi samaten poistaa. Jos kansanedustajat valittaisiin ilmidemokratian periaatteiden ulkopuolella, niin olisi tietysti selvää, että sellaisia ihmisiä tulisi kannustaa ehdokkaiksi, jotka eivät ole aiemmin jonkinlaisen puutteellisuuden ole voineet ottaa vaaleihin osaa. Kehitysvammaiselle kansanedustajalle voidaan kyllä myöntää henkilökohtainen avustaja. Kanssakäymisessä ei tulisi aina ajatella, että siinä kilpailtaisiin korkeimmasta asemasta tai tittelistä keskustelun kuninkaana. Ihmiset voivat tänä päivänä pyrkiä ja päästä aivan hyvin tasa-arvoiseen suhteeseen toistensa kanssa. Aivan kuten alkukristityt luopuivat omaisuudestaan ja antoivat sen köyhille, olisi ihmisten piirissäkin pyrittävä siihen, että antaminen ja jakaminen valtaisivat alaa ihmisten mielissä ja toiminnassa. Pyyteettömyys liittyy jollain tavalla puhtauteen ja selkeyteen elämän periaatteiden etsimisessä ja niiden löytämisessä. Jos ei haluta etsiä toiminnassa etenkin omaa hyötyä, on silloin ihmisen taustalla oltava jonkinlainen epäitsekkyyteen perustuva moraalinen vakaumus. Jos ihmisille ei nykyään enää pysty edes sanomaan moi, ilman että toinen ihminen kuvittelee, että tämä ihminen tavoittelee jotain hyötyä toiminnallaan, voidaan sanoa, että yhteiskunta on vieraannuttanut ihmiset aika suuresti siitä olemisen järjestyksestä, joka on jo pitkään ollut ihmisille tyypillinen.