Miksi bussikuskia ei enää tervehditä?
Mielestäni se, että kyytiin nousevat ihmiset eivät enää tervehdi linja-autokuskia saatikka sitten kysy vapaan paikan vieressä istuvalta ihmiseltä paikan vapautta, kertoo siitä, että ennen muinoin vallinnut yhteisöhenki on kadonnut suomalaisesta yhteiskunnasta. Matkan kohdekin sanotaan vain "Kuopio" tai "Helsinki" aivan kuin ohjelmoitaisiin jotain robottia samalla kun hilkut tiputetaan laudalle. Kiitosta tai ole hyvää ei sanota kuskille vahingossakaan. Tämä kehitys liittyy etenkin siihen, miten vieraisiin ihmisiin nykyään suhtaudutaan. Jos ei ole suosituimmuuskredittejä, niin ihmistä ei tarvitse kohdella minkäänarvoisena. Ja monesti kiitollisuus siitä, että linjakas vie ihmisen määränpäähänsä ei riitä siihen, että kuskia kohdeltaisiin oikeana ihmisenä. Teknologian kehitys ja yhteydenpitomuotojen muuttuminen on tehnyt vuorovaikutuksesta enemmän välillistä kuin välitöntä, ja tässä se todella näkyy.
Olin kerran Edinburgissa linja-autossa matkalla rautatieasemalle, seisoin, koska luovutin istumapaikkani aiemmin ikivanhalle harmaahapsiselle mummolle. Yhtäkkiä aurinkolasini tippuivat otsaltani lattialle. Kolme vieressä ollutta ihmistä rupesi ennen minua tavoittelemaan laseja lattialta. Suomessa tuo olisi koettu yksityisasiaksi ja kukaan ei olisi vahingossakaan alkanut nostamaan lasejani kohteliaisuuden ja auttamisen takia lattialta. Muodollisesta ihmisille puhumisesta minun on kuitenkin sanottava, että minulla ei ole muodollisissa asiakaspalvelutilanteissa tapana teititellä edes vanhempia asiakaspalvelijoita vaikka eri asia on epämuodollisissa tilanteissa, joissa aina teitittelen itseäni huomattavasti vanhempia ihmisiä.
Kammottava esimerkki huonotapaisuudesta oli kerran todistettavanani, kun laumallinen ilmeisesti ammattikouluopiskelijoita puskivat bussiin ennen ikivanhan näköistä vanhempaa miestä, joka kulki kainalosauvojen kanssa. Taisivatpa jolpit vielä jotakin sinutellen huudahtaa miehelle.
Bussikuskia tulisi tervehtiä jo sen takia, että hän pysähtyy ottamaan ihmisen kyytiinsä ja yleensä vielä avaa oven, josta ihminen voi halutessaan kömpiä sisälle autoon. Vastaus siihen minkä takia kuskia tulisi tervehtiä liittyy siihen, miten tervehtiminen pitää yllä hyvää mieltä ja miten se ylläpitää yhteisöllisyyttä. Parikymmentä vuotta sitten televisiosta tuli dokumentti bussikuskista, joka harrastaa laulamista ja laulaa kuskatessaan ihmisiä bussilla. En ole itse tavannut tuota ilmestystä, mutta muistan kuitenkin esimerkiksi sellaisen asiakaspalvelijan opiskelupaikkakunnaltani, joka sanoi aina eri tavalla, kuten "aurinkoista päivänjatkoa" silloin kun asiakas oli lähdössä kassalta. Tuosta tullut mieliala jakaantuu kahteen osaan: sanomisen hyväntuulisuuteen ja siihen kannustuksen ja hyväksymisen kokemukseen, miten sai todistaa sen, että nuori mies uskaltaa ylittää suomalaisen ynseyden tavallisesti ihmisille asettamat rajat.
Ystävällisyys, huomaavaisuus ja kohteliaisuus eivät ole suinkaan minkäänlaisia yhteisöllisyyden seurauksia vaan pikemminkin yhteisöllisyyden syitä. Silloin kun nämä yhteisöllisyyden hyveet katoavat yhteiskunnasta, ei ihmiseltä voida enää odottaa paljoakaan. Kohteliaisuudessa tulisi aina muistaa se, ettei kohteliaisuus voi olla suhteellista, vaan sen pitää olla ehdotonta silloinkin, kun muut eivät ole kohteliaita. Epäkohteliaisuuden nousu on mahdollista vain silloin kun kohteliaat ihmiset eivät tee mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti