Yhteiskunnallisia vähemmistöjä voidaan määritellä esimerkiksi seksuaalisuuden, kansallisuuden, ihonvärin, uskonnollisen suuntautumisen ja varallisuuden kautta. Vähemmistöt ilmenevät pääasiassa valtakulttuuriin nähden jotenkin poikkeavan käyttäytymisen kautta. On varmaan niin, ettei vähemmistökulttuurit voi olla liian suuresti ristiriidassa valtakulttuurin kanssa, vaikka niille onkin annettava tietty hengityksen vara. Vähemmistöt ilmenevät myös oikeuksien vaatimisena ja esimerkeiksi asettumisena. Vähemmistöt ilmenevät toisissa ihmisissä joskus suvaitsemattomuutena, joka tarkoittaa ylenkatseisuutta suhteessa toisiin ihmisiin sekä heidän oikeuksiensa rajoittamista sen suhteen kuinka he voivat ilmetä vähemmistöpiirteiltään. Jotkut ihmiset katsovat siis, että ihmiset voivat olla piirteidensä kautta vain tietynlaisia eikä toisenlaisia.
Mielestäni vääränkaltainen asennoitumistapa vähemmistöihin tulee esiin siinä, kuinka jotkut ilmaisevat suvaitsemattomuuttaan ja toiset ylistävät kaikkea sellaista mikä erottuu ihmisten keskellä. Suvaitsemattomuus on asia, jota ihmisten ei tarvitse kannattaa, mutta mielestäni liiallinen ylistys sen perusteella, että jokin yksilö poikkeaa joidenkin ominaisuuksiensa perusteella muista, viittaa siihen, ettei tuollainen yksilö ymmärrä suvaitsemattomuuden syitä. Eli neutraalinen asennoitumistapa on tässä oikein. Itse vähemmistöjen edustajien kannalta on väärin, jos he kietoutuvat omaan kuviteltuun erikoisasemaan ja alkavat hahmottaa kaikkea itselleen tapahtuvaa vain yhden kuten esimerkiksi seksuaalisen vähemmistöroolin kautta. Eli jotkut enemmistön jäsenet jotka antavat arvionsa vähemmistöistä, tulisi ohjata siihen, että "ei saa olla" tai "pitää olla", eivät voi olla minkäänlaisia normatiivisia arvioita, sillä vähemmistörooli on mahdollisuus jokaisen ihmisen kohdalla, ja se muistuttaakin jonkinlaista modaalista symmetrisuutta. Ja kuten sanottua, vähemmistön edustajan tuskin kannattaa kietoutua vähemmistöominaisuutensa perusteella minkäänlaiseen kokonaisvaltaiseen identiteettiin. Tuollaiset ihmiset varmaan ajattelisivat niin, että sukupuolenvaihdosleikkauskin pitää ottaa jos sen saa tarpeeksi halvalla.
Pointtini siis on se, että esimerkiksi seksuaalinen identiteetti on suuressa mitassa yksityisasia. Nämä kaapista tulijat näköjään ajattelevat, ettei homoja ja lesboja ole ollut muulloin kuin 2000-luvulla. Korkeammissa yhteiskuntaluokissa erilaisuus ja esimerkiksi hermostolliset sairaudet ovat olleet aina yleisiä. Mannerheimiakin voisi hyvin kutsua protometroseksuaaliksi, ja tapasipa hän ystävällisissä merkeissä 30-luvulla Englannissa asuneen Anastasie-tyttärensä naispuolisen elämänkumppanin Olive Rooneyn. Erilaisuuden ei siis tarvitse olla ekshibitionismia, koska erilaisuus on mielestäni niin yleistä, että sen tulee olla yksityisasia. Monilla itsensä erilaiseksi kokevilla ihmisillä on myös muita rooleja tässä maailmassa kuin vain erilaisuusidentiteetti.
Toinen vanhemmistani on mielestäni aina ollut suvaitsevainen, ja hän onkin sanonut minulle, kun olen kysynyt mielipidettä vähemmistöistä, että valinta vähemmistöön kuulumisesta on jokaisen oma asia, eikä sitä sen takia tarvitse jäädä jätkyttelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti