Tavallisesti ensimmäisen filosofian opetustunnin aikana opetetaan filosofian tarkoittavan viisauden rakastamista. Se on oikein osin, mutta väärin siinä mielessä, että monet tulkitsevat tänä päivänä sen tarkoittavan jotain sellaista viisautta, joka on liian korkealentoista ja abstraktia suurimman ihmisten osan käyttöön ja päivittäisen ajattelun kohteeksi. Filosofian tulee tarjota apua myös ihmisen elämän kaikkiin osiin.
Ja kuinka paljon Suomen kouluissa opetetaan filosofiaa? Ala- ja yläluokilla ei yhtään ja lukiossa opetussuunnitelmaan sisältyy yksi vaivainen pakollinen kurssi! Koska tilanne on tällainen, ettei lapsia mukauteta jo koulunsa alussa filosofian perusteiden oppimiseen ja niiden elämän mukaisena pitämiseen, eivät he myöhemminkään yleensä valitse edes lukiossa, niin lähellä yliopisto-opintoja, käytäväkseen filosofian kursseja, koska filosofian vastustajat, epäfilosofit, pitävät filosofiaa vaikeatajuisena ja pienen piirin harrastamana brändättynä viisautena, josta ei heidän mielestään ole yhtä paljon hyötyä sivistyneisyyden kehittämisessä kuin esimerkiksi fysiikasta tai biologiasta on.
Jotain tekemistä tällä filosofian puuttumisella on varmaan myös sen kanssa, miten epäkeskieurooppalainen ja maan tasalla pysyvä suomalainen kulttuuri on. Herrat hoitaa ja tietää, ja sen päälle herroja vihataan. Filosofia edustaa varmaan tavalliselle ihmiselle jotain niin vierasta ja ylhäällä olevaa, että sen opiskelu katsotaan turhaksi ja "herroille" kuuluvaksi.
Esimerkiksi Britanniassa kaikki politiikan kanssa työskentelevät, kuten toimittajat, tutkijat, kommentoijat ja itse poliitikot ovat yleensä käyneet Britannian yliopistoissa opetettavan kurssin PPE eli Philosophy, Politics and Economics. Muut ovat useimmin käyneet kurssin Greats, joka sisältää antiikin historiaa, latinaa, kreikkaa ja filosofiaa. Jo tästä voi huomata sen, että kulttuuri- ja sivistysmaissa filosofiaa arvostetaan ja sen katsotaan kuuluvan kaikkeen korkeammalla tasolla olevaan päättelyyn. Onkin varmaan niin, että filosofian unohtavista tulee pieneen kapoisaan alaansa keskittyviä fakki-idiootteja, jotka eivät voi tehdä yleislaatuisia päätelmiä ihmisestä ja maailmasta.
Thomas Kuhn kirjoitti 1970-luvulla kirjansa tieteellisten vallankumouksien luonteesta ja tuossa kirjassa hän esitteli teorian, jonka mukaan tieteilijät toimivat aina yhdellä aikaa vallitsevien paradigmojen eli viitekehysten sisällä. Tieteellinen vallankumous tarkoittaa sitä, kun yhdellä aikaa vallitsevaan viitekehykseen tulee muutos, jonka jälkeen tieteilijät alkavat noudattaa uutta paradigmaa. Paradigmojen välivaihetta Kuhn nimitti normaalitieteen aikakaudeksi. Tästä esimerkistä voidaan havaita se, että paradigman muuttuminen vaatii tieteellistä synteesiä kaikesta, eli laajaa näkökulmaa kaikkien tieteiden periaatteista. Suomen kouluissa opetettavat aineet tukevat siis etenkin normaalitieteen harrastajia ja sellaista ajattelua, jossa ei ole vallankumouksellisuutta.
Kuitenkin on varmaan niin, ettei kaikista ole miksikään ajattelijoiksi, enkä itsekään väitä ajatteluni olevan kovin korkealla tasolla - pieru, viina ja naiset - nehän ne koko ajan pyörii mielessä. Kuitenkin jokainen voi harrastaa ajattelua. Vaikka kaikki eivät varmaan usko, että esimerkiksi logiikkaa voitaisiin opettaa pienille lapsille, niin tulisi filosofian opettaminen aloittaa viimeistään yläluokilla moraalifilosofiasta ja tieteen etiikasta ja menetelmistä. Siitä opetus voitaisiin jatkaa yhteiskuntafilosofiaan ja tietoteoriaan ja tieteen filosofiaan mitä myötä koululaisilla olisi lukion alkaessa yleinen tietämys tieteen perusteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti