sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Häpeän tunteen kannattavuudesta

Häpeä tarkoittaa katumuksenomaista tunnetta, jota ihminen kokee aikaisempia tekojaan tai sanojaan kohtaan, se on siis huonoa oloa sen suhteen mitä on tehnyt tai sanonut. Häpeämättömyys tarkoittaa varmaan ensisijaisesti sitä, etteivät ihmisen tunnereaktiot pelaa oikein kunnolla. Se on röyhkeyttä ja kyvyttömyyttä ottaa selvää palautteen kautta omista virheistään. Se voi monesti liittyä siihenkin, kun poliitikot tavoittelevat häikäilemättömästi kansanedustajien tai ministerien työtehtäviä ja pyrkivät näyttämään totuudenmukaisemmilta kuin mitä todella ovatkaan.
Kannattaa muistaa "Puhun niin totta kuin osaan", joka on erään Brysseliin piiloon menneen poliitikon suusta. Toinen esimerkki on "Lapissa olisin tullut valituksi", joka tulee eräältä Suomen poliittisen historian suurimmalta pyrkyriltä. Sitäkin tärkeämpi asia on se, että eduskunnasta putoaminen pitäisi nähdä siinä valossa, että kyseisen yksilön poliittinen kunnianhimo oli suurempaa kuin äänestäjien kannatus, ja tuo kertoo siitä, että entinen edustaja arvosti omaa asemaansa toisien ihmisien mielipiteitä enemmän.
Politiikassa on tarve häpeälle, sillä poliitikot monesti parkkiintuvat häpeämättömiksi, esimerkiksi kun aikaisempia omia sanoja ja lupauksia pyörretään reaalitilanteessa. Häpeän takia ihminen kokee olonsa huonoksi omien aikaisempien tekojensa ja sanojensa takia ja se johtaa monissa tilanteissa toisten ihmisten huomioon ottamiseen. Häpeä ei tarkoita samaa asiaa kuin häpäisy ja syyllistäminen, koska aidoin häpeä syntyy ihmisessä hänen omista ajatuksistaan käsin, siinä on siis tarve muistaa se, mikä ero on auktoriteettien herättämän häpeän ja vertaistahojen tai joiltain ominaisuuksiltaan heikompien herättämän häpeän välillä. Auktoriteettien herättämä häpeä sanellaan ylhäältä käsin aivan kuin jonkin taivaallisen ilmentymän tuloksena. Heikompien tai samanlaisten ihmisten herättämä häpeä liittyy voimakkaammin ihmisen omaantuntoon ja ihmisten tunnistamiseen yksilöinä. Häpeää ei siis sanella mistään ylhäältä käsin, vaan omatunto pelatessaan oikein, näyttää ihmiselle oikean ja väärän.
Moraalifilosofisesti häpeä tarkoittaa sitä, että ihminen kokee toimintansa tuloksen näkemisen jälkeen toimineensa väärin. Nimen omaan moraalin kannalta sen erottaa siitä, että jokin tekeminen voi olla edunmukaista eli jos tällainen laskelmointihäpeä valtaa tilan aidolta häpeältä, ei ihmisillä tulevaisuudessa ole välttämättä minkäänlaista omaatuntoa. Jonkinlaisessa luokkayhteiskunnassa auktoriteettien kunnioittaminen ilmaistun häpeän kautta on yleisempää kuin heikoista huolehtiminen oppimalla miten voi olla hyvä mahdollisimman suurelle joukolle ihmisiä.
Filosofi Emmanuel Levinas käytti termejä toinen ja kasvot ja tarkoitti niillä sitä, että nähtyään ihmisen kasvot, toiset ihmisten tunnistavat tämän ihmisenä, ja sen takia kun ihminen tunnistaa toisen ihmisen ihmiseksi, syntyy siitä laaja-alueinen moraalinen velvoite kaikkea tapahtuvaa pahaa kohtaan. Levinaan mukaan jokainen ihminen on yhtä suuressa vastuussa kaikesta maailmassa tapahtuvasta pahasta, koska ihminen on mikrokosmos ja muistuttaa moraalisilta ominaisuuksiltaan toisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti