Pieni johdatus filosofiaan

Filosofiasta ja sen merkityksestä

Kuuluisan itävaltalaisen analyyttisen filosofin Ludwig Wittgensteinin mukaan filosofian tarkoitus on ajatusten looginen selventäminen. Wittgenstein piti Cambridgessa tunnettua filosofian opintopiiriä, jossa arvostuksen ansaitsi sellainen puhuja, joka piti esityksensä mahdollisimman tiiviinä ja yleensäkin ajallisesti nopeita esityksiä arvostettiin. En aio tässä esityksessä pyrkiä mahdollisimman nopeaan asioiden esittelyyn, koska mielestäni filosofian käsitteen määrittely on niin tärkeä asia kaikille filosofiaa opiskeleville, että sen esittelyssä ei pitäisi millään tavalla hötkyillä. Wittgenstein jatkaa filosofian käsitteensä selventämistä kertomalla, että koska kaikesta ei voi puhua, niin filosofian on selvennettävä noita asioita joista voi puhua. Wittgensteinin mukaan siis esimerkiksi etiikasta ja estetiikasta ei voi puhua, joten esimerkiksi allekirjoittaneen väitöskirjahankekin olisi mieletön ja merkityksetön, ainakin filosofian yleispätevässä mielessä. Koska monen esimerkiksi etiikkaa harrastavan mielestä siitä voi puhua, on tarpeellista erotella yleisesti filosofian käsitteen merkitystä ja sitten palata tuohon Wittgensteinin ajatukseen siitä mistä voi puhua.

On varmaan aluksi tarpeen esitellä filosofian käsitteen yleismerkitystä ja filosofian osa-alueita:

Filosofia on tarvetta hankkia tietoa rationaalisin keinoin aiheista joita ei voi tutkia empiirisesti. Filosofian määritelmän löytäminen on tärkeää, koska määritelmä voi tarjota tietynlaisen Arkhimedeen pisteen muulle filosofiselle pohdinnalle. Filosofiaa voidaan kutsua tietyllä tavalla perimmäiseksi tiedoksi. Samalla aikaa kun muut tieteet toimivat viitekehyksessä, filosofia kyseenalaistaa myös oman viitekehyksensä. Filosofia on itseoikeutettujen kysymysten kysymistä. Sophia tarkoittaa viisautta ja filosofia viisauden rakastamista. Tässä voidaan nähdä eron sofistin ja filosofin välillä. Samalla kun sofisti kaupallistaa viisautensa ja samalla kun sofistin viisaudesta tulee silkkaa puhetaitoa, filosofiassa viisauteen suhtaudutaan rakastavasti. Wittgenstein määritteli filosofian toiminnaksi, eikä opiksi. Filosofiaa voidaan myös pitää jonkinlaisena maailmankuvan rakenteiden tarkasteluna.

Epistemologia tarkoittaa tiedon teoriaa ja tulee kreikan kielen sanasta episteme, joka tarkoittaa tietoa. Se kysyy sellaisia asioita kuten, mitä tieto on, miten saamme tietoa, kuinka paljon tietoa meillä on, millainen on hyvä uskomus, vaatiiko tieto varmuutta, mitkä ovat hyvän tiedon olosuhteet.

Tieteenfilosofia kysyy sitä, mikä on tieteellinen selitys, millainen tieteellinen selitys on pätevä, mikä on luonnonlaki.

Mielenfilosofia tarkoittaa kysymistä siitä, onko mieli fyysinen vai ei-fyysinen asia. Jos se ei ole fyysinen, miten se voi olla vaikutussuhteessa fyysiseen. Onko toisia tai vieraita mieliä olemassa. Onko ihminen aivot astiassa.

Metafysiikka tarkoittaa fysiikan yläpuolella olevaa tai fysiikan jälkeen tulevaa. Meta tarkoittaa yläpuolella olevaa, nimen voidaan katsoa myös juontuvan siitä, kuinka Aristoteleen kootuissa teoksissa Metafysiikka tulee Fysiikan jälkeen. Se koskettaa todellisuuden rakennetta. Ontologia on metafysiikan synonyymi tai alalaji. Se kysyy minkälaisia asioita on olemassa, onko jumala olemassa, onko numeroita olemassa, onko niillä sijainti aikatilassa, onko olemassa ei-fyysisiä sieluja, onko olemassa sieluja ja onko ihmisillä vapaata tahtoa, ja jos niin, tekevätkö ihmiset asioita omasta tahdostaan. Jos on kaksi samanväristä objektia, onko niiden samanvärisyys yhtä ja sama asia. Jos niin, voiko sama asia olla yhtä aikaa kahdessa paikassa.

Logiikka tarkoittaa hyvän päättelyn teoriaa. Todistamisen teoriaa. Tietyn tyyppisten väitteiden totuutta kuvaavaa tiedettä. Siinä voidaan todistaa päättelyn metodien todenpitävyys. Se mittaa mm. sitä, mikä on mahdollista, mahdotonta tai välttämätöntä.

Arvoteoria eli aksiologia sisältää etiikan ja estetiikan, moraaliset ja eettiset arvot sekä taiteelliset arvot. Kuten Wittgenstein ajatteli filosofia koskee sitä osaa päättelystä mitä ei tutkita tieteellisin keinoin. Joihinkin ennen filosofisiin kysymyksiin kuten onko universumi ääretön, on löydetty empiirisiä testauksen keinoja. Kuitenkin esimerkiksi etiikkaan ei ennen soveltavaa etiikkaa ole löydetty käytännön mukaisia testauksen keinoja. Se minkä takia tieteelliset keinot eivät aina päde estetiikassa ja etiikassa johtuu siitä, että kyse on arvoista eikä asioista. Nämä asiat ovat normatiivisia eivätkä empiirisiä. Monesti kyse on ideoiden välisistä suhteista eikä asioista. Mikä niiden luonne on, kertoo tiedon käsitteestä eikä asioista. Esimerkiksi metafysiikassa ongelmat voivat olla niin syviä että empiriasta on vain osallista hyötyä. Arvoteorian alalaji on teoreettinen etiikka: moraalisten käsitteiden kuten oikeuden ja vääryyden teoria. Mitä on olla hyvä toisille? Mikä tekee teoista oikeita tai vääriä? Mitkä ovat moraaliset oikeudet? Millä olennoilla on niitä? Toinen arvoteorian alalaji on soveltava etiikka. Onko eutanasia murha? Onko sikiöllä moraalisia oikeuksia, jota vastaan abortti rikkoisi? Onko kuolemanrangaistus oikeutettu rangaistus? Mitkä liike-elämän toimintatavat ovat oikein? Arvoteorian yksi alalaji on myös Sosiaalinen ja poliittinen filosofia. Mikä tekee hallituksesta ja muista instituutioista oikein toimivan? Mikä on paras hallinnon muoto? Milloin hallinto on legitiiminen? Mikä on oikein taloudellinen järjestelmä? Yksi alalaji on oikeusfilosofia. Millainen laki on oikea laki? Onko tilanteita joissa lakia ei tarvitse totella? Mikä on julkisen mielipiteen ja lain suhde. Yksi alalaji on estetiikka. Mikä tekee taiteesta hyvää taidetta? Onko kauneus katsojan silmässä? Mikä on taideteos? Jos laitetaan vesiklosetti pylvään päälle, onko se taidetta?

Uskonnonfilosofia kysyy onko Jumalaa olemassa. Millainen jumala on. Onko se kaikkivoipainen. Millainen kaikkivoipainen olento on. Jos on kaikkivoipainen Jumala, miksi vanhukset makaavat likaisissa vaipoissaan.

Ajan filosofia kysyy kausaation luonnetta, ajan luonnetta ja sitä säilyykö ihminen kokonaisena ajassa.

Kielifilosofia kysyy miten nimeämme asioita, mitä merkitykset ovat ja miten annamme sanoille merkityksen.

Filosofian historia jakaantuu karkeasti jaotellen antiikkiin, keskiaikaan, varhaismoderniin ja jälkimoderniin periodiin sekä 1800-lukuun ja 1900-lukuun. Muita jaottelutapoja ovat esimerkiksi Aasian filosofia sekä mannermainen filosofia ja anglo-amerikkalainen filosofia.

Historian filosofia kysyy miten historia koostuu ja miten saammet tietoa historiasta.

Filosofia tarkoittaa asioista ajattelua tietyllä tavalla. Tarjotaan argumentteja, johdetaan argumentteja ja ollaan valmiita muuttamaan mieltä. Humpuukifilosofia koskee nautintoa ja täyttymystä, mystisyyttä ja okkultismia. Se on henkilökohtaisia mielipiteitä syvällä rintaäänellä sanottuna. Filosofiset kysymykset eivät koske henkilökohtaista mielipidettä vaan ovat yleisiä, yleismuotoisia. Sekä filosofia että tiede pyrkivät totuuksien löytämiseen. Filosofia ja tiede ovat molemmat fallibilistisia, eli niissä pyritään koko ajan entistä parempien teorioiden löytämiseen. Kuitenkin samalla aikaa kun tiede keskittyy pelkästään havainnoimiseen, filosofia käsittää muuta.

Filosofisista menetelmistä on mainittava se, että etenkään siinä ei käytetä väitteen perusteluna autoritaarista hahmoa tai auktoriteettia. Paneudutaan siihen, miksi ihmiset ovat sanoneet jotain tai uskoneet jotain, eikä mitä jotkut ovat sanoneet jostain. Perehdytään siihen onko sanottu todella oikein. Filosofinen päättely tapahtuu deduktiivisilla argumenteilla ja havainnoilla. Esim. Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia, Sokrates on ihminen, Sokrates on kuolevainen. Filosofinen havainnointi tapahtuu deduktiolla. Induktio on heikompi metodi, siinä siis oletetaan, että aiemmin havaittu jatkuu samana. Esim. Kaikki näkemäni joutsenet ovat olleet valkoisia joten kaikki joutsenet ovat valkoisia. Induktio ja deduktio ovat tieteen ja filosofian keskeiset välineet. Argumentti = sarja päätelmiä, konkluusio = päätelmän lopputulos, ja premissit jotka tukevat konkluusiota. Deduktiiviset argumentit tarkoitettu olemaan valideja eli päteviä. Jos premissit ovat tosia, konkluusion tulee olla tosi. Premissit tekevät deduktiivisesta argumentista toden. Pätevyys liittyy siihen miten premissit tukevat konkluusiota, eikä siihen, että ne olisivat aina tosia. Induktiivisessa argumentissa premissit tekevät konkluusiosta todennäköisen.

Yksi filosofian metodeista on käsiteanalyysi. Käsite on jonkin asian osa tai piirre. 1 + 1 =2 ja tieto siitä on käsite. Pallo on punainen ja punaisuus on käsite. Kissanpentujen kiduttaminen on väärin ja moraalinen vääryys on käsite. Käsitteitä ovat sellaiset kuin totuus, oleva, identiteetti, kauneus, syy. Käsitteet eivät ole olemassa vain mielessä. Käsitteet eivät ole ideoita eivätkä sanoja. Kun käsitellään filosofisia kysymyksiä, silloin halutaan tietää miten asiat ovat eikä vain uskoa. Filosofinen keskustelu koskee yleensä käsitteiden välisiä loogisia suhteita jotka ovat deduktiivisia. Tässä on tärkeää muistaa kolmannen poissuljetun laki, jonka mukaan jokin väittämä voi olla vain tosi tai epätosi ja ristiriidan laki, jonka mukaan lause ei voi olla samaan aikaan tosi ja epätosi.

Voidaan sanoa, että analyyttinen ajattelu ja ongelmanratkaisu on arvokkaampaa tänään kuin koskaan ennen. Filosofia on akateeminen oppiala, joka käyttää järkeä ja logiikkaa yrityksessään ymmärtää todellisuutta ja vastata tärkeisiin kysymyksiin tiedosta, elämästä, moraalista ja ihmisen luonnosta. Filosofiassa käsitellään omia uskomuksia ja yritetään kyseenalaistaa ne. Ennen kysymykseen vastaamista analysoidaan ja määritellään kysymys. Filosofiassa tarjotaan argumentteja väitteiden tueksi. Tätä kriittisyyden ja arvion prosessia kutsutaan dialektiikaksi. Ja sillä filosofit yrittävät todistaa uskomuksiensa rationaalisuuden ja paljastamaan fundamentaalisia totuuksia. Tieteen ja filosofian välissä on yhteyksiä, aiempaa tiedettä kutsuttiin luonnonfilosofiaksi. Aristoteles kehitti induktiivisien ja deduktiivisen päättelyn käsitteet. Logiikka on kaiken tietojärjestelmätieteen pohjana. Etiikka on tärkeätä lääketieteessä, lakitieteessä ja ulkopolitiikassa. Abortti, kuolemanrangaistus, ihmisten hyvinvointi, ympäristöpolitiikka, kaikki ovat filosofiaan liittyviä kysymyksiä.

Filosofiassa kysymysten esittäminen on tärkeämpää kuin vastaaminen. Filosofiassa on tärkeää olla skeptinen, kaikki on voitava kyseenalaistaa yhä uudelleen. Tärkeää on kyseenalaistaa perustavimpia uskomuksia ja sosiaalisia käytäntöjä. On löydettävä tie oikeaan ymmärrykseen ja tuo ymmärrys johtaa oikeanlaiseen muutokseen. Tärkeää on olla hyväksymättä tietoa pelkästään näön perusteella. Tietoon ja päätelmiin luottaminen voi joskus olla älyllisesti epärehellistä ja vaarallista.

Palaan siis vielä Wittgensteinin käsitykseen esteettisistä ja eettisistä arvoista. Hänen mukaansa arvo ei voi olla itsenäisten ja objektiivisten faktojen seassa. Arvo ei ole olemassa itsenäisesti vaan se on olemassa ihmisen päätelmänä partikulaarisista faktoista. Arvoa ei siis voi olla olemassa itsenäisesti ilman ihmisen mieltä. Arvo on peräisin ihmisen päättelyyn ja uskomusjärjestelmiin liittyvistä piirteistä eikä asioista, eli arvo ilman arvottajaa uhkaa olla sisällötön käsite. Voidaan kuitenkin havaita, että jos arvoa voitaisiin kuvailla joillakin propositioilla eli uskottavilla väitelauseilla, siitä voitaisiin myös puhua. Propositiolla voitaisiin kuvailla muiden itsenäisten mutta sellaisten asioiden, joiden päälle voidaan heijastaa arvo, kuvailemisen lisäksi esimerkiksi sitä, miten jokin asia tekee elämästä elämisenarvoisen. Joten voitaisiin päätellä, että arvo on loogista. Jos esteettisestä tai eettisestä arvosta voidaan puhua, se pitäisi välttämättä ottaa mukaan filosofiaan. Näin ollen voidaan sanoa sekin, että etiikasta voisi sittenkin puhua muun filosofian ohessa.