Aspergeria on pidettävä lahjana

Aspergerin syndrooma tarkoittaa synnynnäistä neurobiologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa erilaisia pysyviä käytösmalleja ja sisäisestä ohjelmoinnista johtuvia piirteitä. Aspergerin syndrooma on viimeaikaisimpien mittausten mukaan noin yhdellä prosentilla koko väestöstä. Kuitenkin mielestäni määritelmä ei ole absoluuttinen vaan aspergeriin viittaavia piirteitä voi olla paljon suuremmalla määrällä ihmisiä vaikka varsinainen diagnoosin alainen määritelmä ei täyttyisikään. Aspergerin syndrooma tuo aistiyliherkkyyksiä ja halua seurata rutiineja. Monesti myös aspergerihmiset vaikuttavat puheessa monotoniselta tai poikkeavalta, äänensävy ja puheentuotto saattaa olla kaikissa mahdollisissa ääripäissä. Yleisimmin aspergerin syndrooma tuo sosiaalisia ja interpersonaalisia poikkeavuuksia. Aspergerihmiset nauttivat useimmiten yksin olemisesta ja yksin tekemisestä enemmän kuin itsetarkoituksellisesta toisten ihmisten kanssa tekemisissä olemisesta. Monesti aspergerin syndrooma tuo myös kielellisen lahjakkuuden ja pikkuvanhuuden, Hans Asperger, jonka mukaan tila on nimetty kutsui nuoria tutkittaviaan ”pikku professoreiksi” juuri heidän täydellisen sanavarastonsa ja moitteettoman kielenkäyttönsä takia. Kuitenkin sosiaalinen poikkeavuus on merkittävin aspergerihmistä ”tavallisesta” ihmisestä erottava tekijä, vaikka onkin mainittava myös hyvin usein havaittu epätasainen kykyprofiili, joka on aspergerihmisille tyypillinen. Samanaikaisesti aspergerihmisissä on hyvin lahjakkaita mutta myös ei-lahjakkaita. Samalla, kun matematiikka voi olla jollekin erittäinen helppoa, voi olla samanaikaisesti mahdollista, että tuo henkilö ei osaa kuoria perunaa tai sitoa omia kengännauhojaan.  Jotkut ovat sanoneet, että maailmanhistoriassa ei ole ollut yhtään ei-aspergoidista erittäin merkittäviä saavutuksia taiteen, tieteen ja filosofian alalla saavuttanutta henkilöä. Tässä saattaa tulla esiin se merkittävä havainto, että vaikka lahjakas aspergerihminen ei olisikaan kaikilla osa-alueilla yhtä lahjakas, on hänen valttinsa loistava keskittymiskyky, jota ei usein saada älyn tavoin ilman aspergerpiirteitä.                                                                                                                                             

Minut diagnosoitiin 12-vuotiaana. Muistan itkeneeni äidilleni puhelimeen ”en halua olla erilainen”. Tietysti tuossa iässä joukkoon kuuluminen on lapselle tärkeää, ja monet muista samanikäisistä alkoivatkin tehdä kysymyksiä ”missä olit viime tunnilla”, kun olin ollut tutkituttamassa päätäni psykologilla.  Muistan että persoonallisuuteni muuttui diagnoosin myötä, minusta, entisestä ekstrovertista tuli introvertti, jonka myötä olin helpompi maali kiusaajille. Hiljaisethan aina valitaan kiusaamisen kohteiksi. Lukiossa aspergerini muodostui marttyyriyden aiheeksi, kun joskus jouduin kirjoittamaan poissaolovihkoon poissaolon syyksi aspergerini. Syytin ehkä liiaksi tuota asiaa ongelmistani, mutta kirjoitinhan minä sitten kuitenkin mm. kolme eximiaa ja yhden laudaturin. Yliopistossa koin vieläkin kiusaamista sosiaalisesti lahjakkaampien opiskelijoiden toimesta. Olen kuitenkin viimeisten vuosien aikana mielestäni tasaantunut ja oppimaan hyväksymään minuuteeni kuuluvia piirteitä, mikä esimerkiksi asperger on. Se on kuitenkin mielestäni totta, että vielä tänä päivänä aspergerin syndrooma altistaa mielenterveysongelmille, joka ei ole täysin pelkästään sisäsyntyisten tekijöiden vaikutusta. Jos näitä ihmisiä ymmärrettäisiin paremmin ja muokattaisiin koulussa oloja kuitenkaan erilaistamatta, voisivat myöhemmät mahdolliset ongelmat olla ehkäistävissä. Asperger on parantanut ja syventänyt ihmistuntemustani ja myös auttanut oppimaan havaitsemaan näitä piirteitä muissa.                                                                                                                                                           

Erityiskiinnostuksen kohteet ovat aspergerihmisille tyypillisiä, ja muistankin ala-asteikäisenä naureskelleeni pojalle, joka tulosti tietokonekurssilla innokkaasti juna-aikatauluja ja paasasi niistä sitten kaikille lähellä olleille ihmisille. Minulla lapsena kiinnostuksen kohteita olivat etenkin erilaiset kivi- ja mineraalilaadut, postimerkit ja vanhat ja ulkomaiset rahat. Sen jälkeen tulivat klassinen musiikki (pystyin vielä muutamia vuosia sitten viheltämään ulkomuistista otteita kuuntelemistani kappaleista), filosofia, historia ja etenkin poliittinen historia. Niissä korostuivat etenkin Nietzsche, Britannian konservatiivinen puolue, IKL ja Lapuan liike. Olenpa jopa muodostanut oman filosofisen järjestelmäni itse muodostetuilla käsitteillä. Sen jälkeen ovat tulleet kielet ja sukuni historia. Kielistä etenkin ruotsi ja saksa ovat tuntuneet kiinnostavilta. Sukuun liittyvästä kiinnostuksesta kertoo varmaan se, että johdin naispuolisten esilinjojeni kautta suvun Britannian 1500-luvun kuningashuoneeseen ja vielä senkin taakse muihin erimaalaisiin kuninkaisiin. On selvää, että erityiskiinnostuksen kohteita tulee varjella näiden ihmisten kohdalla, koska niihin keskittyminen voi tuoda hyvin suuria panostuksia inhimilliselle kulttuurille. Voikin ehkä sanoa, että tämänlaisen keskittymisen avulla ihmiskunta etenee ja uusia askelia otetaan. Nuori Albert Einstein, joka on postuumisti arvioitu aspergerihmiseksi, oli tavallista kiinnostuneempi ajasta ja ollessaan patenttiviraston insinöörinä julkaisi mm. kaksiosaisen suhteellisuusteoriansa, joka teki hänestä maailman historian merkittävimmän tieteilijän. Myös Ludwig Wittgenstein, jota on pidetty aspergerihmisenä, oli kiinnostunut kielestä ja logiikasta ja tutkimuksillaan mullisti kielen tutkimukseen keskittyneen analyyttisen filosofian sukupolviksi eteenpäin.                                                                                                                             

Kiusaajat ja kommentaattorit jäävät yleensä taakse, kun muut ottavat askelia eteenpäin.