Britannian vaaleista tulossa mutkikkaat

Isossa-Britanniassa järjestetään parlamenttivaalit seitsemäs päivä toukokuuta. Nämä vaalit poikkeavat merkittävällä tavalla monista edellisistä ennustetun lopputuloksen puolesta. On epäilty että seurauksena on ”Hung parliament”, eli tilanne, jossa millään yksittäisellä puolueella ei ole edellytyksiä muodostaa enemmistöhallitusta. Myöskään entinen koalitio ei todennäköisesti voi jatkaa, koska sekä Nick Cleggin johtamien Liberaalien että nykyisen pääministerin David Cameronin johtamien Konservatiivien on ennustettu menettävän paikkoja vaalien seurauksena.                                                                                         

Oppositiopuolue, Ed Milibandin johtama Labour on ollut ennusteissa säännöllisesti konservatiivien edellä, mutta Labourin kannatus on tippunut ennusteissa viime aikoina 37 prosentista 33 prosenttiin. Labouria kiinnostaa yhteistyömielessä etenkin Alex Salmondin johtama Skotlannin Kansallispuolue SNP. Onkin joissain arvioissa sanottu, että tuo liitto voisi ainoana varmuudella luoda enemmistöhallituksen.   
                                                                                                                                                           

Liberaalien sisällä kiehuu ja onkin sanottu, että monet liberaaleista eivät halua jatkaa konservatiivien kanssa koalitiossa. Liberaalien horjuva asema on saanut jopa nykyisen apulaisvaltionvarainministerin, liberaalien Danny Alexanderin puhumaan kotiseuduillaan Skotlannissa konservatiiveja vastaan liberaalien puolesta. Liberaalit Skotlannissa haastava SNP saattaa viedä liberaaleilta paikkoja, mahdollisesti myös Alexanderin paikan. On myös mahdollista, että itse puheenjohtaja Cleggkin saattaisi menettää paikkansa alahuoneessa. Alexanderin katkeruuden voi katsoa johtuvan valtionvarainministeri George Osbornen väitetystä suunnitelmasta vähentää julkisten palveluiden menoja 12 miljardilla punnalla vaalien jälkeen jos konservatiivit ovat hallituksessa.                                                                                   

 

Konservatiivit eivät näillä näkymin saa parlamenttiin ehdotonta enemmistöä, joka vaatisi vähintään 326 paikkaa. Joidenkin arveluiden mukaan he saavat olla onnellisia, jos saavat 275 paikkaa. Konservatiivien ääniä vaaleissa vienee Britannian suurimmaksi europarlamenttipuolueeksi hiljattain noussut Yhdistyneen Kuningaskunnan itsenäisyyspuolue UKIP. On viimeisten kannatuslukujen perusteella, jotka lupaavat UKIPille ainakin 15 prosenttia äänistä, epäilty UKIPin saavan ainakin kymmenen kansanedustajaa uuteen parlamenttiin. UKIPin puheenjohtaja europarlamentaarikko Nigel Farage on sanonut julkisuudessa hiljattain, että UKIP haluaisi työskennellä konservatiivien kanssa hallituksessa. Toisaalta David Cameron on tähdentänyt sitä, että konservatiivit eivät halua yhteistyötä UKIPin kanssa.                       

Tuon voidaan katsoa johtuvan siitä, että UKIP on saanut konservatiiveilta juuri sen kaltaisia kannattajia, jotka eivät ole olleet mieltyneet pääministeri Cameronin politiikkansa lisäksi imagossaan edustamaan metropolitaaniseen ja moniarvoiseen linjaan. Nuo kannattajat ovat siis oikeistolaisempia kuin mitä Cameronin politiikka on. Voidaan varmaan hyvin perustein sanoa, että Cameronilla on aina ollut suurin vaikeus puolueensa oikeistosiiven kanssa, ja nyt tuo ryhmittymä uhkaa olla kannattamassa UKIPia ja viemään siten konservatiiveja pois vallasta.                                                                                                                                                                  

UKIP on kuitenkin joka tapauksessa tärkeässä roolissa näissä vaaleissa. He voivat jopa olla päättämässä siitä, kuka hallitsee. UKIPin lisäksi myös vihreät ovat saamassa kansanedustajia, ja viimeisin merkittävä Labourista vihreisiin loikannut julkisuuden henkilö on sosiaaliaktivisti ja bloggari Jack Monroe, joka on väittänyt erimielisyyden tulleen etenkin maahanmuuttopolitiikasta.                                                            

 

Vaalien tuloksena vaikuttaa siis olevan Hung parliament, tilanne, jossa kukaan ei voi suoraan voittaa hallitusvastuuta. Kuitenkin näyttää siltä, että Labour tulee olemaan suurin puolue, mutta hekin tarvitsevat tukea, esim. liberaaleilta tai SNP:ltä. Konservatiivit vaikuttavat siis olevan menossa oppositioon, minkä jälkeen uusi johtaja olisi johdonmukainen ratkaisu yli yhdeksän vuotta johtaneen Cameronin jälkeen. Esimerkiksi entinen Konservatiivien kansanedustaja ja ministeri, nykyinen Lontoon pormestari, selvästi Cameronia oikeistolaisempi Boris Johnson voisi varmasti olla Cameronia avoimempi UKIPin lähestymisyrityksille.