Kiusaamisesta

Kiusaaminen on toimintaa, jossa jatkuvalla toisen ihmisen tai tahon alistamisella ja vähättelemisellä pyritään viemään kohteena olevan tahon itseluottamus ja lisätä oman arvon merkitystä toisten ihmisten silmissä, jotka ovat niin sosiaalisia ja suosittuja, ettei heidän tarvitse pelätä kiusaamista. Kiusaamisella tietyllä tapaa rangaistaan poikkeavaa, erilaista, epäsuosittua tai epäsosiaalista ihmistä omista ”virheistään”. Kiusaamisen syyt liittyvät etenkin kateuteen, suvaitsemattomuuteen, haluun dominoida sosiaalisesti, joukon paineeseen ja kiusaajien yksinkertaisuuteen ja koulukiusaamisien tapauksessa monesti kiusaajan rikkinäisiin perheoloihin tai epätasapainoiseen ryhmädynamiikkaan kiusaajan kotona. Kateus on syy sen takia, koska nämä ihmiset, jotka kiusaavat eivät halua kenekään olevan vapaa siitä ryhmän paineesta, joka merkittävällä tavalla ohjaa heidän käyttäytymistään toisia ihmisiä kohtaan. Itse kohtasin koulussa kiusaamista, kun kerroin muille aatelisesta sukutaustastani, ja mitä muuta nämä mökkiläisten jälkeläiset olisivat voineet silloin tehdä kuin nauraa. Kateus liittyy kiusaamiseen myös niissä tapauksissa, jos kiusaamisen kohde on epäsosiaalinen mutta muuten lahjakas ja käyttää aikansa omiin luoviin pyrkimyksiinä kuin esimerkiksi sosiaaliseen elämään ja suosituksi pyrkimiseen. Suvaitsemattomuus on yksi syy ja se tarkoittaa etenkin sitä, että jotain vierasta etenkin sellaista, jonka sosiaalinen ryhmä kokee vieraaksi ei haluta periaatteen perusteella hyväksyä, eikä etenkään sellaisessa tilanteessa, jossa sosiaalinen ryhmä katsoo kiusatun yksilön kuuluvan vähempiarvoiseen ryhmään kuin kiusaaja tai kiusaajat. Monesti henkisesti kehittymättömien ihmisten yhteisöissä vieraaseen suhtaudutaan aina suvaitsemattomasti. Halu dominoida sosiaalisesti on monesti kiusauksen syynä ja se tarkoittaa etenkin joillain ihmisillä olevaa tarvetta näyttää muille olevansa voimakas, ja parhaimmassa tapauksessa voimakkaampi kuin muut tai ainakin voimakkaampi kuin kiusauksen kohde. Tämä on yleistä etenkin kouluissa sellaisten yleensä poikien toimesta, jotka ovat sattuneet kasvamaan suuremmaksi kuin toiset tai tulemaan murrosikään toisia nopeammin. Joukon paine on yksi syy ja se tarkoittaa sitä, että nämä sosiaalisesti lahjakkaat ja suuren arvon sosiaalisuudelle antavat yksilöt katsovat, että heidän tulee tässä joukossa olla mahtavia ja sanella sosiaalisen elämän sääntöjä, koska he katsovat, että sosiaalisen elämän sääntöjen ja niiden perusteella säännöistä poikkeavien ihmisten kohdalla sanellut säännöt ja tuomiot tekevät heistä mahtavia ja voimakkaita. Tarve vaikuttaa siis joukon paineen kohdalla olevan kontrolloida sitä tasoa, minkä voi pienimmällä älyn määrällä tehdä, eli siis kontrolloida ryhmän sosiaalisten tapahtumien tasoa. Yksinkertaisuus on yksi syy, koska ei näitä etenkään koulukiusaajia voi kovin välkyiksi sanoa, sillä he katsovat, että kun he pyrkivät dominoimaan sosiaalista tasoa, he saavat siitä sellaista tyydytystä, että esimerkiksi koulussa menestymiseen ei tule kiinnittää minkäänlaista huomiota. Ne ihmiset ovat älykkäimpiä ja kypsimpiä, jotka pystyvät keskittämään huomionsa tärkeisiin asioihin ja jättämään merkityksettömät asiat huomiotta, mitä esimerkiksi kiusaaja ei koskaan onnistu tekemään. Epätasainen perhedynamiikka voi olla monesti syynä kiusaamiseen, perheessä saattaa esimerkiksi olla heikko äiti tai heikko isä, joka aiheuttaa jälkikasvussa tarpeen dynamiikan uudelleenjärjestämiselle. Sitten on hyvä tarkastella hieman kiusaamista sen tekijöiden näkökulmasta ja kertoa siitä, millaisia kiusaajat yleensä ovat. Kiusaajat ovat tavallisesti ns. ”suosittuja”, sellaisia ihmisiä jotka hallitsevat sosiaalisen elämän lait, ainakin sen kaltaisella infantiilisella tasolla, jolla he voivat pärjätä, yleensä korkeampien yhteisöjen tavat ovat näiltä tallukoilta hukassa. Kiusaajat ovat myös monesti aiempaan viitaten yksinkertaisia ja sosiaalisia, jotkut heistä menestyvät hyvin elämässään, mutta monet eivät. On tietysti selvää, että kun perustason kiusaaja keskittyy koulussa alimman sosiaalisen tason dominointiin, ei hän tuosta saamansa tyydytyksen vuoksi pysty yleensäkään keskittymään korkeampiin asioihin kuten lukemiseen tai kirjoittamiseen. Eri asia ovat korkeakoulutetut tai palkkaiset kiusaajat, jotka toimivat yliopistomaailmassa tai työpaikoilla, mutta yleensä nuo ihmiset eivät omaa varsinaista patologisen kiusaajan mentaliteettia ja he ovat varmasti tehneet elämänsä aikana myös jotain muuta kuin kiusaamista. Sitten on tarpeen mainita jotain kiusaamisen kohteista eli kiusattavista. Monesti he saattavat olla ei-auktoriteettiuskoisia, jollain tavalla poikkeavia, yksinäisiä ja epäsosiaalisia siinä mielessä, että he eivät saata pitää sosiaalisesta pelistä, jossa tanssitaan kiusaajien pillien mukaan. Ja monet kiusattavista eivät koe sosiaalisuutta itseisarvoiseksi. Ihminen joka ei ole auktoriteettiuskoinen saattaa monesti joutua kiusattavaksi, sillä mikä olisikaan sosiaalisen elämän lakeja enemmän rikkova suuntaus kuin se, jos joku alkaa tietoisesti tai tiedostamattomasti poikkeamaan niistä. Sellainen tyyppi on laitettava kuriin, tai ainakin näin ajattelevat kiusaajat monesti tietoisesti tai tiedostamattomasti. Poikkeavuus on ryhmässä aina erottelun syy, mutta on tietysti sanottava, että sellaisissa yhteisöissä, joissa kaikki pyrkivät johonkin yhteiseen päämäärään, siten miten ainakin pitäisi olla yliopistoelämässä, kiusaamista poikkeavuuden perusteella ei ilmene niin usein kuin kehittymättömissä ala-aste/yläaste/lukio-yhteyksissä. Yksinäisyys ja epäsosiaalisuus on monesti helppo maali kiusaajille, koska tuollainen ihminen ei yleensä omaa kavereita korkeissa asemissa, joita kiusaajat arvostaisivat ja jotka voisivat panna pisteen kiusaamiselle. Tähän liittyen on naurattavaa ajatella jälkikäteen sitä, miten yksinkertaiset ja paksupäiset jääkiekon pelaajat olivat etenkin yläasteella suurimpia suosiossa ja he saivat sanoa yksinkertaisella ja sivistyksenvastaisella tavallaan mielipiteensä kaikista ja kaikesta. Luonnollisesti myös kiusaajat arvostivat näitä, jotka tekivät niinkin tärkeätä ja yleishyödyllistä tointa kuin että pelasivat kiekkoa junioreissa. Se jos ei pidä sosiaalisuutta itseisarvoisena ja ei esimerkiksi imartele toisia suositumpia ihmisiä, johtaa monessa tapauksessa kiusaamiseen, syy on sama kuin yksinäisyydessä, eli tämä ihminen voidaan poikkeavien mielipiteidensä (joukosta poikkeavien) perusteella kategorisoida alempaan lajiin. Kiusaamista ilmenee etenkin politiikassa, työpaikoilla, kouluissa, yliopistossa, ulkopolitiikassa ja kulttuurissa. Kulttuurissa ilmenevästä kiusauksesta voidaan mainita etenkin sellaiset ihmiset, jotka eivät elä valtakulttuurin sääntöjen mukaisesti ja ovat jotenkin ulkomuodoltaan, asenteiltaan ja ajatuksiltaan poikkeavia. Boheemit ihmiset ja ajattelijat ovat aina kohdanneet syrjintää ja hylkimistä porvareiden, valtion ja sosiaalitanttojen toimesta. Yksi kategoria ovat myös mielenterveysongelmaiset ja näin ollen lääkäreiden kontrollin ja psykotroniikan alaisina olevat. Näitä ihmisiä voi aina mollata, kontrolloida ja ohjata, aivan kuin jotain vähemmänarvoista ihmistä. Ja niinhän se onkin, kiusaaminen perustuu aina siihen, että kiusattavasta tehdään vähempiarvoinen ihminen.