Kirjoitus Uutis-Jousessa (huhtikuu 2015)

Suomen kielitilanteesta

Olen monasti miettinyt miten perussuomalaiset kehtaavat kutsua itseään jotenkin lähellä perustavinta suomalaisuutta oleviksi ihmisiksi, kun he eivät hyväksy Suomen ruotsinkielistä historiaa. Ruotsi on suomen kieltä vanhempi Suomen historiallinen kieli ja jo sen takia sen opettaminen tulee säilyttää kouluissamme. Kuitenkin ruotsin kielen opetusta olisi muokattava, kursseihin pitäisi sisällyttää historiallisen ruotsin kurssi ja opiskelijat olisi laitettava lukemaan vanhoja asiakirjoja, historiateoksia ja esim. Tegnerin, Franzénin ja Runebergin runoja alkukielellä. Näin ollen ruotsin kielen historiallista merkitystä Suomelle tulisi entisestään korostaa.                                                                                                                                                                                                    

Omassa sukulinjassani ruotsin kieli jäi käytöstä jo isoisäni isoisää seuranneessa polvessa, ja onkin mielestäni niin, ettei ruotsin kielen käytännöllisiä taitoja suuremmin tarvita Suomen itä- ja pohjoisosissa, minkä jo isoisäni isä havaitsi todeksi. Kaksikielisyys tulee kuitenkin säilyttää niin, että kaikille suomalaisille tarjoutuu mahdollisuus hankkia auttava kielitaito molemmissa Suomen virallisissa kielissä. Ruotsin kielestä on hyötyä tietyillä alueilla, mutta kuitenkin mielestäni suomen kielellä on voitava pärjätä maan kaikissa osissa.                                                                                                                                                       

Vaikka suomen kieli olisikin maassa ensisijainen käyttökieli on mielestäni molemmille kielille tarjottava tarpeeksi elintilaa siten, että kansalaiset voivat itse valita ensisijaisen käyttökielensä. Näin ollen koska suomen kielellä tulisi voida pärjätä maan kaikissa osissa, olisikin kiinnitettävä huomiota myös ruotsinkielisten suomen kielen taitoon sen ohessa, että moititaan suomen kielisiä heikosta ruotsin kielen kyvystään. Kuitenkaan kirjallisuudessa suomen kieli ei ole yhtä vanha kieli kuin ruotsi ja esimerkiksi saksa, ja sen takia tiedon siirtymistä ruotsinkielisessä ja muunkielisessä vanhassa kirjallisuudessa tulisi tutkia suomalaisissa kouluissa jo oppilaiden varhaisella iällä sen sijaan, että vain vaadittaisiin koko ajan auttavia käännöksiä.                                                                                                                                                                                     

Alkukielisen kirjallisuuden lukemista tulisi kouluissa korostaa kaikilla kielillä ja sen takia ruotsinkielisen runouden ja kaunokirjallisuuden hyväksikäyttäminen tässä kohdin lisäisi vierasten kielten lukutaitoa ja historiallisen yhteyden tunnun vahvuutta. Muista kielivaihtoehdoista on sanottava se, että resursseja olisi toki käytettävä myös muidenkin kielten kuin vain suomen ja ruotsin opettamiseen. Englanninkielen mutta etenkin amerikanenglannin valitettavasta valta-asetelmasta huolimatta saksa ja ranska ovat edelleen Euroopan tärkeimpiä kieliä ja sen takia sekä saksaa että ranskaa tulisi tarjota enemmän valinnaisesti suoritettaviksi. Kuitenkaan venäjän kieltä ei Dostojevskin ja Tolstoin hallitsemisen lisäksi tarvitse lisätä enemmän valinnaistarjontaan. Venäjän kieli ei mielestäni historiallisesti sovi suomenkielisille. Kuulummehan eri kieliperheeseen ja historiallisesti venäjän kieltä ei ole koskaan suomessa suuremmin osattu.