Novelli

Pahan nousu

On kevät 2017, eduskuntavaalit lähestyvät ja presidentin vaalitkin järjestetään jo seuraavana vuonna. Suurimpina ennakkosuosikkeina pidetään populistisia puolueita Suomen kansallista oikeistopuoluetta ja Härmäläisten puoluetta, joka tunnettiin aiemmin Perussuomalaisina. Kansallinen oikeistopuolue syntyi Kokoomuksen ja Keksustan hajottua ja sen jälkeisessä yhteenliittymässä. Kaksi puoluetta ovat ajaneet voimaperäisesti Suomen irtaantumista Euroopan unionista, irtaantumista yhteisvaluutta eurosta, maahanmuuton lopettamista, kehitysavun lopettamista, konservatiivisten kulttuuriarvojen jalustalle nostamista, kansallisvaltiota, protektionistista taloutta ja amerikkalaisen hallintojärjestelmän, jossa presidentillä on suuri valta, käyttöönottoa ja liittymistä Natoon. Mikael von Alsass ei ole voinut seurata tätä poliittista kehitystä rauhallisin mielin. Hän on ollut vihreän puolueen jäsen jo miltei viisi vuotta. Puolueen jäseneksi hän oli liittynyt, koska Vihreät olivat näemmä jääneet Suomessa ainoaksi vaarallista kehitystä ennakoivaksi ja vastustavaksi ryhmittymäksi ja puolueeksi. Vihreät olivat vaaliohjelmassaan asettuneet tukemaan Suomen EU-jäsenyyttä, yhteisvaluutta euroa, Euroopan sisäistä vapaata markkinataloutta, liberaalisuutta sosiaalisissa arvoissa ja asenteissa sekä ympäristöarvojen voimakasta korostamista. Viimeiset vuodet olivat johtaneet Suomen kohti populismia ja ”vahvaa johtajaa”. Monet ihmiset olivat pettyneet Kokoomuksen ja Keskustan johtaman hallituksen EU-politiikkaan, jossa Suomi sai vuodesta toiseen jatkaa nettomaksajana ja jossa se sai taata taloudellisesti heikompien valtioiden talouden eheyttämisongelmien ratkaisua. Koska Keskusta ja Kokoomus halusivat jatkaa vallankahvassa Suomessa päätti niiden patakonservatiiviosasto ryhmyreittensä johdolla fuusioitua uudeksi puolueeksi, mistä syntyi Suomen kansallinen oikeistopuolue, joka arvoissaan palasi pimeisiin aikoihin vuosikymmeniä taaksepäin. Härmäläisten puolue oli syntynyt Perussuomalaisten EU-vastaisuudesta, jonka avulla he olivat saaneet mukaansa osan Vasemmistoliiton edustajista. Demarit olivat kutistuneet merkityksettömäksi pienpuolueeksi, siitä oli myös siirtynyt edustajia Vihreisiin. Fuusioitumisensa seurauksena kaksi suurinta puoluetta olivat jo kesken vaalikauden alkaneet marginalisoimaan oppositiota.Tämän he olivat mahdollistaneet monopolisoimalla eduskuntakeskustelussa eniten käytetyimmät termit omien määritelmiensä alaisiksi ja kieltäytymällä tunnistamaan termejä erilaisten määritelmien alla. Kansallinen oikeistopuolue ja Härmäläiset olivat alkaneet puhua ”poikkeustilasta”, jossa seuraavat vaalit käytäisiin. Sen vuoksi suoraa tukea amerikkalaisilta saavat ”Kansan puolustamisjärjestöt” olivat alkaneet hiljentää oppositiota tukevia kansallisyhteiskunnallisia järjestöjä. Hallitus pyrki oikeuttamaan politiikkansa tuhoamalla opposition kansalaisjärjestöjä ja valtaamalla niitä, joita ei voitu tuhota. Amerikan vaikutus Suomen politiikkaan oli kasvanut suureksi sen vuoksi, koska Yhdysvallat tarvitsi Suomea Irania ja Saudi-Arabiaa vastaan käymiinsä sotiin. Yhdysvaltojen pyrkimys oli yhdistää eurooppalaiset kansat Naton määräysvallan alle asettamalla niihin suurta toimivaltaa käyttäviä ja hallussaanpitäviä valtion päämiehiä. Vihreät olivat jo asettaneet ehdokkaansa tulevia presidentinvaaleja varten ja hän edustikin koko oppositiota: Vihreiden ehdokas oli Antti Kuusisto. Koko hallituksen edustajana vaaleihin oli asetettu Kansallisen oikeiston johtaja Nyrki Haapainen. Von Alsass oli jo pitkään epäröinyt sitä voisiko tilanne vielä ratketa ilman hallituksen hyödyntämänkin Carl Schmittin käsitteellä partisaaneista. Alsass oli ollut kirjeenvaihdossa niin Kuusiston kuin Vihreiden entisen johtajan Olli Kiiminginvaaran sekä Pentti Linkolan ja mm. Theodore Kaczynskin kanssa. Tilanne näytti kaikkien mielestä vaikealta jopa mahdottomalta ja tämän seurauksena Mikael joka oli tekemässä postdoktoraatiotaan filosofiasta Turun Yliopistossa olikin alkanut mm. Schmittin perusteella miettiä mahdollisia toimintatapoja sitä vartenm että poliisidiktatuuria muistuttava Kansallinen oikeisto Härmäläisillä varustettuna pääsisi valtaan ja saisi Haapaisen presidentiksi miltei diktaattorin valtuuksilla varustettuna. ”Jotain pitäisi tehdäm että Suomi voisi pelastua!” oli hän sanonut Vihreiden puoluevaltuuston kokoontumisessa puoluetovereilleen. Alsass oli myös kehittänyt yhteyksiään Keski-Eurooppaan missä vallankumouksellisen toiminnan suunnittelu oli keskittynyt nuorten poliittisten radikaalien muodostaman järjestön ”Le commune rougen” suunniteltavaksi. Se muodostui avantgardea edustavista nuorista luovista poliittisista radikaaleista, jolla oli sivujärjestöjä mm. Lontoossa, Düsseldorfissa, Roomassa ja Berliinissä. Kuusisto oli kuitenkin puhunut vielä tähän asti maltillisuudesta hallitusta vastaan suunnatuissa vastatoimissa. Alsassin mieli oli kuitenkin jo ratkeamispisteessä myös sen vuoksi, että hänen poliittista filosofiaa ja kansalliseen oikeistoon nähden erilaista sosiaalista etiikkaa julkituonut väitöskirjansa oli herättänyt yliopistolla konservatiivisten opiskelijoiden ja tutkijoiden keskuudessa ärtymystä ja pilkkaa. Jotain olisi tehtävä ennen kuin se kävisi täysin mahdottomaksi, näytti täysin selvältä että epävapaa Suomen kansa tulisi äänestämään Kansallisen oikeistopuolueen ja Härmäläiset valtaan. Vihreiden kannatus oli suurinta kaupungeissa, mutta hallituspuolueet pystyivät selvästi ohittamaan tuon edun hallitsemalla suvereenisti pikkupaikkakuntia ja maaseutua. Alsass ajatteli, että hänen tulisi nyr valmentautua tilanteeseen jossa muut kuin epätoivoiset teot eivät enää vaikutuksessaan tehoaisi.