Puhe Beckerin koulun kevätjuhlaan vuonna 2024 ja Reinhold von Beckerin yhdeksättä kertaa järjestettävän kirjoituskilpailun palkittaville ja osallistuneille.

Hyvät nuoret III Tänä vuonna aiheeksi kirjoituskilpailuun otettiin teema muutaman vuoden jatkuneen Ukrainaa ja Venäjän sodan vaikutuksen takia. Tämä konflikti koskettaa monessa mielessä koko maailmaan saati Eurooppaa. Suomi on liittynyt Ruotsin ohessa Natoon, ja esimerkiksi maanpuolustuskurssit ovat houkuttaneet paljon enemmän osallistujia aiempaan verrattuna. Ukraina ei suinkaan ole yksin, vaan koko läntinen maailma on asettumassa sen taakse entistä suuremmalla tavalla. Samaan aikaan Venäjä on korostanut yhteyttään muutamaan maailmanpolitiikassa marginaaliseen kulttuurin kanssa, koska heillä ei ole muuhun mahdollisuutta. Sota ei ole ollut yhtä lähellä suomalaisten henkistä sfääriä sitten toisen maailmansodan. Tässä yhteydessä päätimme ottaa kirjoituskilpailun aiheeksi sen, mitä hyvää suomalaisessa ja yleisemmin länsimaisessa kulttuurissa on. Kuitenkin kulttuurin puolustaminen ei tarkoita aina vain sitä, että ollaan aseissa eturintamalla, vaan monesti siviilit voivat ottaa osaa muullaisilla tavoilla, kuten esimerkiksi tietoisuuden herättämisellä sekä sodasta, että varjeltavista arvoista. Tässä mielessä kannatta todellakin muistaa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa oleva runo ”Maaherra”: III Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää. Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” III Ensimmäisen palkinnnon tänä vuonna saa viidesluokkalainen poika, jonka kirjoitus oli analyyttisyydessään ja asioiden erottelussa huippuluokkaa. Tuota kirjoitusta voidaan kuvata todelliseksi katedeeriluennoksi tai jopa lahjakkaaksi filosofiseksi esseeksi. Kirjoitus tuo hyvin esiin sen, että kirjoittaja on jo kehittynyt kulttuurin käsitteen ymmärtämisessä, joka on pojan iän huomioiden hyvin lahjakasta. III Toiseksi valittu kirjoitus, jonka on kirjoittanut kuudesluokkalainen poika sisälsi oppilaan ikään nähden poikkeuksellista esseistin taitoa ja kykyä ymmärtää asioiden yhteyksiä ja tajua tehdä päätelmiä yhteiskunnasta ja kulttuurista yleensä. Kirjoittaja osaa etenkin kirjoituksensa alussa tuoda esiin perustavaa ymmärrystä kulttuurin käsitteestä yleensä miltei jopa Oswald Spenglerin ja Arnold Toynbeen hengessä- III Kolmannen palkinnon saa tänä vuonna kuudesluokkalainen tyttö, jonka kirjoitus oli osoitus etenkin kaunokirjallisen ja asiaproosallisen tyylin yhdistämisestä ja kahden muun rahapalkinnolla palkittavien oppilaiden tavalla kulttuurin ja yhteiskunnan käsitteen ymmärtämisestä. Kirjoitus oli tosiaan osoitus myös kaunokirjallisen tyylin yhdistämisestä faktaan pohjautuvaan esseehen, ja etenkin monet ilmiöitä koskettelevat havainnot olivat hyvin hellävaraisia ja koskettavia kuvia. III Kolme ensimmäistä saavat aiempien vuosien tapaisesti rahapalkinnon, minkä lisäksi palkitsemme tavanmukaisesti kolme muuta kirjoittajaa kunniamaininnalla ja sen mukana tulevalla lahjakortilla Suomalaiseen kirjakauppaan. Yhden kirjoitti peräti niinkin nuori kuin kolmosluokalta valmistuva poika, jonka kirjoitus sisälsi paljon asiaa, ja uskon hänen olevan lahjakas tiedon ja informaation kerääjänä ja erottelijana. Analyyttisessa tyylissä hän varmastikin kehittyy myöhemmillä luokilla. Etenkin informaation välittäjänä hän erottui monista muista. Ja jos ajatellaan pojan olevan vielä kolmosluokkalainen. III Toinen kolmesta kunniamaininnlla palkituista oli neljäsluokkalainen tyttö, joka oli tiivistänyt ajatuksensa aiheesta runoon, joka oli näppärä, hienosyinen ja osoitti samalla myös riimittelijän taitoa, ehdottomasti hänen kannattaa jatkaa runojen kirjoittamista. III Von Becker-suvun palkintolautakunta jatkaa kirjoituskilpailun järjestämistä jälleen vuoden päästä. Lopuksi toivotan kilpailussa palkituille, muille oppilaille ja opettajille antoisaa kesälomaa! III Von Becker-suvun palkintolautakunnan puolesta, Olli von Becker III

Suurlähetystön vastaus pienistä seurakunnista, kirkoista ja hautuumaista keskisessä Englannissa (!)

Anglikaaniseurakunnat Warwickshiressa I Hei Olli, I Kiitos viestistänne. Valitettavasti meillä ei suurlähetystössä ole tällaista tietokantaa, mutta etsin tietoa parhaani mukaan Googlesta. I Google-haun perusteella ainoa anglikaaninen kirkko, jonka löysin on St Mary’s Church, Leamington Spa (https://www.stmarysleamington.com/). Kirkon nettisivuilta löytyy puhelinnumero ja sähköposti, joista voisi varmaan kysellä tietoa kirkkoherrasta. Ehkä he sieltä osaisivat myös kertoa mahdollisista muista anglikaanikirkoista alueella. I Täältä löytyy jonkinlainen listaus Warwickshiren kirkoista: https://www.findachurch.co.uk/Search.aspx?address=Warwick+(Warwickshire) I Sambournesta en löytänyt mitään tietoa anglikaanikirkoista. I Tämän enempää emme valitettavasti pysty auttamaan. Toivottavasti näistä tiedoista on kuitenkin jotain hyötyä! I Mukavaa kesää toivottaen, I

Filosofiani perusteista osa I

Filosofiani on nimeltään ontofysiikka eli olemisen fysiikka. Se käsittelee etenkin yksilöiden yhteiskunallisia ja eettisiä ominaisuuksia ja piirteitä. Ontofysiikan mallina ja pyrkimyksenä on vastustaa ontokratiaa eli olemisen valtaa. Olemisen vallan vastustaminen tarkoittaa etenkin erilaisten pienempien kulttuurimuodostelmien halua tulla esiin ja kuulluksi. Ontokratialla on aina itsellään valtakulttuurin avaimet, ja tavallista konsumerismia harrastava ihminen on etenkin elintasoesteetikko, koska ontokratia sekoittaa tienaamisen ja korkean aseman esteettiseen käsitykseen kauneudesta. Kaikki haluavat olla kauniita ja komeita ja saada sillä tavalla itselleen valtaa ihmisten keskellä. On sanottava myös estenkin miehillä pituus, joka on monessa tapauksessa vielä kauneuttakin enemmän hyvää huomiota herättävää. Ontokratia siis pyrkii monessa mielessä päättämään siitä, millaisen arvon kukakin yksilö saa yhteiskunnassa, jossa ontokratia odottaa vain tarpeittensa tyydyttämistä – ontokratia ei anna kenenkään määritellä perusteltuja ja pitkiä maailmankatsomuksen teorioita. Ontofysiikka tarkoittaa siis oppia siitä, kuinka vapaat ihmiset voivat saada itselleen suurempaa autonomiaa vastustamalla ontokratian heille tunkemaa propagandaa siitä, mikä on yhteiskunnan ihmsten ideaalityyppi. Heikkotahtoiset ja epävapaat ihmiset vertaavat itseään koko ajan toisiinsa ja palvovat etenkin turhia julkkiksia, joita he pitävät nykypäivän uutena aristokratiana, jolla on erityisoikeuksia verrattuna tavalliseen alemmuudentuntoiseen suomalaiseen. He siis haluavat olla jotain muuta kuin mitä he itsenäisenä ja autonomisena voisivat olla. Kommentaariaatti on sellainen apuväline, joka on ontokratian alainen ja joka pyrkii tiivistelmillä, tulkinnoilla ja kommentoimisella vaikuttamaan yhteiskunnan jäseniin. Kommentaariaatti hyödyntää vaikutteellisuutta, jossa ontokratia hyökkää arvotunteille ja pyrkii edistämään sellaista pyrkimystä, että ihmiset valitisisivat subjektiivisia arvoja, jotka ovat niin pyyteellisiä, että niitä voitaisiin vaikuttellisuudella ohjata. Jotta ihminen voi olla vapaa, on hänen opittava erottamaan tärkeitä ja objektiivisia arvoja subjektiivisista arvoista. Esimerkiksi nussiminen, paskalla käyminen, kusella käyminen ja juomat ja ruuat ovat täysin subjektiivisia, koska niille ei voi suuremmin panna vastaan. Korkeimmat asiat yhteiskunnass aon koottu tunnustushierarkiaan, joka nimestään huolimatta ole sellainen hierarkia että siinä olisi yhdenmallinen arvojärjestys. Tunnustushierarkia muodostuu eri tasoihin siitä, kuinka paljon kullakin insituutioiden tasoilla on eniten pyyteettömyyttä, toisin sanoen asioita, joissa ei ole provinsiaalisia päämääriä. Uskonto on yksi korkeimmista pyyteettömistä instituutiotasoista, koska se sisältää eniten vapautta, ja nykyaikana ihmisiä ei enää pakoteta minkään uskonnon seuraajaksi. Nimen omaa pyyteettömyyden ja pyyteellisyyden välinen erottelu on yksi merkittävimmistä arvojen määritystavasta, jossa pyyteelliset eli itsekkäistä haluista motivoituvat arvotunteet eroavat selkeästi subjektiivisisina tärkeämmistä ja laadultaana arvokkaammista objektiivisista arvoista, jotka ovat enemmän pyyteettömiä. Kommentaariaatti ja ontokratia pyrkivät vaikutteellistamisen yhteydessä viemään instituutioilta niille kuuluvat vapaudet. Kun pyyteettömät instituutiot ovat itseriippuvaisia ja eivät taevitse poliiseja, niin ontokratia toimii tavalla, jossa se muodostaa subjektiivisistä, relatiivisista ja reaktiivisista arvotunteista vaikutteellisuuden avulla vertailukohdallisia symboleita, jotka eroavat syväsymboleista siinä mielessä että niissä ei ole omaperäisyyttä eikä uniikkiutta – toisin sanoen ne palvelevat itsekkäitä tarpeita, jonka myötä he pyrkivät rajoittamaan kaikkien sellaisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia, jotka eivät ole antautuneet olemisen vallalle, ontokratialle. Vaikutteellisuudella haetaan ihmisten kokemista arvoista merkitysvaltaa, joka tarkoittaa sitä, miten ihmiset näkevät subjektiiviset ja objektiiviset asiat ja miten he voivat ymmärätää ja arvostaa sellaisia arvoja, jotka ovat objektiivisia ja kaikille samalla tavalla nökyviä. Merkitys on siis sitä, miten jokin käsite ymmärretään ja lisättynä valtaan, se tarkoittaa sitä, että joku taho saa muodostaa enemmän merkitystä käsitteisiin kuin toiset. On esimerkiksi naurettavaa, miten korkeassa poliittisessa asemassa oleville annetaan jonkinlainen lausunnanvapaus ikävien tapahtumien kohdalla, ikään kuin heidän jonkun asian takia tuomitseminen olisi yhtään arvokkaampa presidentillä ja pääministerillä kuin ei poliittisessa asemassa olevalla kadun tallaajalla. Tämä on yksi tapa, jossa moraalista käsityskykyä liitetään korkeammassa asemassa olevaan ja tässä näkyvät perusteellisella tasolla vallan ja politiikan symbolit, joka tuo omanlaisensa merkityksetn näille sanoille auktotieettiuskovaisten ihmisten kohdalla. Filosofiani yksi periaatteellinen väittämä on se, että ihmisten on saatava elää etenkin itse tunnustamiensa arvojen mukaan ja ylläpitää niiden jaloutta ja puhtautta. On siis olennaista, että ihmiset tunnistavat tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja pystyvät myös elämää niiden näyttämällä tavalla. Merkitysvalta on siis tietynlaista leimaamisen ja marginaalin asettamisen valtaa, joka pyrkii näyttämään jonkin asian tai ihmisen itselleen sopivassa valossa. Tämä tukee subjektiivisesti ajattelevien ihmisten itsekkäitä ja anarkistisia pyyteellisiä haluja. Nainenkin on loppujen lopuksi miehelle subjektiivinen väline, joista olen itsekin eronnut jo vuosikausia sitten. Joku voi sanoa, että pelkäisin sellaista intiimisyyttä, joka nussimiseen liittyy. Jokus saattaa työntää kielensä naisen pakoputkeen, mutta minä en todellakaan haluaisi nuolla jonkun toisen paskaa ja vielä vapaaehoitsesti. Merkitysvallan tultua määritellyksi, niin seuraavana voisi esitellä merkitysaseman käsitteen. Merkitysasema tarkoittaa sodan kaltaista etenemistä vähitellen merkitysvallan saamiseen. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä vapautta, joka ihmisillä tulee olla, että he voisivat tunnistaa oikeat asiat ja arvot ennen kuin he tekevät autonomiaa preferenssiensä mukaan. Performatiivnen rooli taas tarkoittaa sitä, että yksilöt ovat vapaita suhtautumaan omalla tavallaan totuuteen ympärillään, ja tähän tapaan asennoitua esimerkiksi itseironian, ironian, sarkasmin ja satiirin näyttämällä tavalla. Se antaa siis yksilöille enemmän vapautta toiminnan ja ajattelun aluiella. Tämä mahdollistaa ironisen asennoitumisen moniin esimerkiksi politiikan piirissä käsiteltäviin asioihin ja myös poliittikkoihin itseensä. Jos ajatellaan taustalla olevaa taloudellisen elämän määrittävää tekijää, niin voidaan sanoa, että helppousindeksi on yksi näistä. Se tarkoittaa työn laadun mittaamista helppoudem käsitteen kautta (jota formuloin tarkemminn vielä uudestaan). Helppousarvot ovat niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat työn laadun tutkinnan. Tämä olisi uudenlaista ajattelua siinä mielessä, että esimerkiksi palkat annettaisiin siinä muodossa kuinka vaativat työtehtävä on. Ihmisten vapaus määrittyy siitä, kuinka paljon ja ahkerasti yhteiskunnassa tehdään töitä ja voidaan sanoa esimerkiksi pahan laman keskellä olevilla ihmisillä on liian vähän vaivannäköä ja helppousarvojen kannalta vastuu ja vapaus ei toistu yhteiskunnassa samalla tavalla. Sosialistien haikailema kuuden tunnin työpäivä tarkottaisi sitä, että ihmiset tulisivat entistä epävapaammiksi, vaikutteellisiksi ja reaktiivisiksi. Toisin sanoen sosialistien samppanjajaoksen poliitikot ja ”vaikuttajat” saisivat edelleen määritellä olemisen vallallaan sen, millainen yhteiskunnallinen ihannekansalainen olisi. Onhan huomattu vaikka televisiossakin, etä esimerkiksi lapsia sisältävissä mainoksissa on hyvin ruskettuneita lapsia ja pikkutyttöjä, joille kaikille on perattu mahdollisuus tulla presidenteiksi, pääministereiksi ja pääjohtajiksi. Yhteiskunta haluaa siis lähettää jonkinlaista viestiä, jossa se ylistää ja pelkistää ympäröivää yhteiskuntaa. Ideologinen nautinto tarkoittaa sitä, miten poliitikot omassa korruptiossaan tyytyvät siihen, että saa ryystää samppanjaa ja konjakkia ja järttää samalla tärkeämmät poliittiset kannanottot muille ihmsisille. Ideologinen nautinto aiheuttaa itsessään sen, että osa poliitikoista on aneemisia, eikä enää katsota tärkeäksi edistää tunnustushierarkiaan kuuluvien instituutioiden vapautta ja itseriippuvaisuutta. Instituution tulee siis voida olla jonkinlainen pienoismaailma, joka on avoin hyville virikkeille, mutta joka kuitenkin ei ole altis alistumaan ontokratian ja kommentaariaatin lietsomalle vaikutteellisuudelle. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, että kommentaariaatti yrittää sen avulla vallata merkitysvaltaa ja merkitysasemia. Vaikutteellinen ihninen ei ole vapaa, eikä edes riippumaton. Sen takia hän alkaa viedä vapautta myös sellaisilta ihmisiltä, jotka näyttävät vapaammilta ja monessa tapauksessa myös onnellisena jonkinlaiseen hiljaiseen ylpeyteen liittyvänä piirteenä. Manipuloivat ihmiset pyrkivät tekemään ihmisistä epävapaita ja joskus epävapaa pystyy myös liittymään ontokratian kommentaariaatin jäseneksi, josta seuraa se, että pienten ympyröiden vallattomat ihmiset alkavat vastustamaan valtaa myös niillä, jotka ovat tottuneet sitä harjoittamaan oikealla tavalla. Arvoinstituutio tarkoittaa sellaista ennalta määrättyä ja annettua instituutiota, joka toteuttaa arvoja, jotka ovat määrätty ontokratian ja kommentaariaatin toimesta. Arvoinstituutioita tukemaan ontokratia asettaaa tuki-instituutioita, jotka toimivat poliisin tavalla ja käyvät välittömästi sellaisten tahojen kimppuun, jotka jollain tavalla eivät hyväksy instituutiolle määrättyä valmista ja annettua arvopohjaa. Kun mielipiteeni on, että ihmisten täytyy koko ajan olla tietoinen arvostaan ja kokea niitä uudelleen, olisi siis arvo- ja tuki-instituutiot sen muotoisia, että niissä arvoja ei tarkisteta ja etenkään kyseenalaista instituutioihin asetettuja arvoja, mikä nyt vertaantuu vaikkapa Stalinin Neuvostoliittoon. Arvojen tunnustaminen tapahtuu arvotunteiden kautta, joka tarkoittaa siis sitä, että signaaliavaruudessa jonkinlainen kokemuksesta ja tiedon lisääntymisestä tuleva impulssi aiheuttaa kyseisen arvon esiin tulemisen ja tunnistamisen. Adaptiiviseksi tulkinnaksi kutsutaan arvotunteiden sopeuttamiseksi tapahtuvaa prosessia, jossa ihminen pyrkii sopeuttamaan arvokokemuksensa toisten ihmisten arvokokonaisuuksiin, vaikka varsinainen joukkopriorisointi kuitenkin määrittää sen mikä prioriteetti arvoilla on ja miten ne voitaisiin integroida yhteiskunnalliselle ja poliittiselle päätöksenteolla. Voidaan puhua myös arvojen politiikasta ja kokemuksen politiikasta, mutta mielestäni Uusi syvällisyys on parempi termi tälle uudelle sdeologisen asennoitumisen tavalla, jota toteuttaa maailmassa jo tällä hetkellä miljoonia ihmisiä. On myös mainittava olemuksellisen etenemisen ja päämäärien kehitystasojen käsitteet. Myös olen kehitellyt mallia tarkoitus-suuntautuneelle psykoterapialle, jota nimitän jokseenkin samaa tarkoittavalla termillä Zweckmässigkeit- Psychoterapie. Tässä mallissa käsiteltäisiin ihmistten henkilökohtaisia tavotteita ja voimavaroja ja kannustusta niiden tavoittamiseen. Koska tässä terapiassa ei ole aihetta käsitellä lasten saamista ja perheen kaitsintaa, sopisi tämä psykoterapian muoto etenkin älykkäille ihmisille, joilla on jonkinlaisia vaikeuksia fnnktioitua ja kaupallistaa osaamistaan nykymaailmassa. Olen myös käsitellyt käsitteitä kognitiivinen tonaalisuus ja hyvinvointiarkeologia. Hyvinvointiarkeologia tarkoittaa syvällisempää käsistystä siitä, millaiset tekijät voivat tuoda etenkin pienellä rahalla eläville ihmisille mahdollisuuksia käsitellä kokonaisvaltaisesti elämäänsä. Tämä olisi sellainen vaihtoehtoinen ja vastakulttuuriin kuuluva asia, joka korostaisi esimerkiksi harrastuksia ja aiemmassa elämässä mukana olleita virikkeitä. Tässä yhteydessä kognitiivinen tonaalisuus tarkoittaa sitä, että toonika on määritetty kaikkien hierarkiatasojen mukaan, joka mahdollistaa oppimisen ja koko tunnustushierarkiaan perustuvat järjestelmän toimivuuden. Uusi syvällisyys tarkoittaa siis etenkin kulmahenkisyyttä ja pieniä itsenäisiä yrityksiä, joissa etenkin kaikki käytännöllinen toimivuus perustellaan eettisellä tietoisuudella. On siis järkevämpää ostaa kaupasta Presidentin sijaan pienen kahvitilan tuotteita esimerkiksi Keniasta, ainakin jos tiedetään että kahvipapujen kerääjät ovat saaneet aina eettistä kohtelua omassa työssään ja meluiten myös työpaikan ulkopuolella. Monimallisemantiikka tarkoittaa sellaista tapaa erotella todellisuutta, jonka mukaan yksittäinen asioiden tulkinta ei monesti yhteiskunnassa johda kaikkien ybteiseen ymmärrykseen ja hyvinvointiin, minkä takia monimallisemantiikass tulkinta tapahtuu arvot huomioiden ja niitä soveltaen tunnustushierarkian sisäisille instituutiotasoille. Oikeasssa ontofysiikan sisäisessä ideaalitilassa yksikään instituutio ja tunnustushierarkian taso ei pidä absoluuttista valtaa toisiin nähden. Ne ovat siis samanarvoisia, ja niiden valinnan vapauden määrittää vain niiden pyyteettömyyden taso, eli siis valinnan vapaus. Arvotunteista tulevia arvoja verrataan ja arvioidaan muuhun todellisuuteen ja käsitteisiin, jossa yhdessä käytetään neliulotteista maksimointiavaruutta, joka näyttää sen, millainen arvo on hyvä asia. Universaalissa teoriassa pitää ajatella, että arvon tultuaan hyväksytyksi yhteisöön tarvitaan tietoa siitä, että jokin arvon on äärimmilleen vietynäkin vielä yhtä hyvää ja oikeana pidettyä. Ihminen etenee olemuksellisen etenemisen kautta todellisuuteen, jossa hän tavoittaa oman vapautensa helpommin kuin aikaisemmin, mutta on tietysti sanottava että tämä eteneminen vaatii sitä, että tällaiinen ihminen on ollut aiemmin diskreetti esimerkiksi todellisuudelle yleensä. Instituution tulee siis olla itsenäinen ja itseriipuvainen missä myös hyväksytään pluralismi instituution muodostamien ihmisten keskuudessa. Instituutiot ovat jatkuvasti tekemisissä toisten instituutioiden kanssa myös yleisesti kokonaisuuten kuten myös instituutioin sisällä olevien ihmisten keskellä. Yksikään instituutio ei saa ruveta dominoimaan muita yhteiskunnassa. Silloin toimittaisiin ontokratian antamien periaatteiden mukaisesti, mikä systeemi asettaa yhden paljon paremmaksi ja muodikkaammaksi kuin jotkut toiset. Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää

Muutamien sukulaisten (epäsovinnaisiakin) vaiheita

Anders Hansson Becker asui Tuusulan Skavabölessä paikallisen vaimonsa kanssa. Hänen isäänsä ”Hans” on pidetty saksalaisena, vaikka hänen vaiheensa eivät ole selvät vielä tänäkään päivänä. Hänen vanhin poikansa Anders, joka oli sotilasarvoltaan luutnantti, tippui talvella 1709 jäihin hevosensa kanssa Merimaskun ja Lemun välillä ollessaan matkalla Tukholmaan kuriirina. Anders Hanssonin toinen poika vuonna 1671 syntynyt Axel oli aluksi renkivoutina, eli renkien esimiehenä, Sysmän Koskenpään kartanossa, minne hän oli todennäköisesti ajautunut sen takia, koska hän oli orpopoika ja oli ollut Tandefelt- ja von Schrowe-sukujen luona mm. Kervon kartanossa Keravalla. Ironista on, että muutama sukupolvi hänen jälkeensä osalla hänen suorista jälkeläisistään oli sukuyhteys sekä Tandefelt että von Schrowe-sukuun. Hänestä tuli Sysmän nimismies mentyään avioon entisen nimismiehen lesken Elisabeth Orren (tai Orraeus) kanssa. Axelilla on kerrotusti ollut herkulesmaiset ruumiinvoimat, mutta henkisiltä kyvyiltään hän ei ollut yhtä suuri, hänestä on kerrottu, että saadessaan nimismiehen viran hän ei osannut ollenkaan kirjoittaa ja osasi lukeakin vain joten kuten. Vaimo oli Orimattilan kirkkoherran Orraeuksen ja Katarina Blomin tytär. Axel osallistui Pälkäneen ja Isonkyrön taisteluihin sekä taisteluihin itärajalla ja talonpoikaissotaan Pohjanmaalla. Hän oli kapteeniluutnantti Karjalan koollekutsutussa sotamiehistössä. Venäläiset murhasivat hänet Isonvihan aikana vuonna 1719. Hän on saanut hyvän jälkimaineen, jonka mukaan hän oli suora ja rehellinen mies. Nuorempi Axel, joka syntyi vuonna 1701 otettiin venäläisten vangiksi, jonka jälkeen hän karkasi ja pääasiassa ilmeisesti käveli takaisin Suomeen. Axelin vanhin poika Herman, joka oli sotilasarvoltaan Munsterskrivare eli kenttäkirjuri, edusti sukua vuonna 1761 Ruotsin säätyvaltiopäivillä, jonka jälkeen hänet välittömästi toimitettiin Danvikenin mielisairaalaan, josta hänet pian lähetettiin Suomeen ”jotta hän siellä pysyisi hiljaisena ja ei voisi puolustaa itseään Tukholmassa”. On kyseenalaista, mitä tämä kaveri on siellä puhunut, että ko. Tapahtuma voitaisiin selittää, varmaan vuoden 1761 säätyvaltiopäivien ylöskirjattujen asioiden joukossa voisi olla jotain tästä: Stockholm, jag kommer snart! Herman kuoli vuonna 1775 syksyllä Kuorevedellä, jossa hänet ”ammuttiin jumalattoman väen toimesta”: Tästäkin asiasta varmaan Kuoreveden historiasta tietävät voisivat antaa jonkinlaista feedbackkia. Hermanin nuorempi veli Jakob Reinhold, joka oli esikuntavänrikki, kuoli vuonna 1813 ”hammassärkyyn”, joka on varmaankin tarkoittanut jonkinlaista hammastulehdusta. Isoisäni isoisän isoisä luutnantti Axel von Becker meni avioon vuonna 1798 seitsemäntoistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa. Mies oli runsaasti yli kuudenkymmenen. Häät järjestettiin Virtaan kartanossa Sysmässä, joka on varmaankin kuulunut morsiamen isän tai äidin suvulle, äitinsä oli Tandefelt, ja heillä on pitkään ollut laaja kartano-omistus juurikin Sysmässä. Axelin poika vuonna 1801 syntynyt Otto Reinhold meni vuonna 1830 Johanna Fredrika von Schrowen kanssa, ja häät pidettiin myös morsiamen suvun kartanossa Putkijärven kartanossa Hartolassa. Otto Reinholdin ja Johanna Fredrikan avioliitto ei ollut onnellinen, ja jopa joku aikalainen kirkkoherra on kirjoittanut jälkipolvien muistiin, että he elivät toistensa kanssa suuresti riitaisina ja olivat koko ajan kiistoissa toistensa kanssa. Otto Reinhold oli tiettävästi nuorempana miehenä ollut suhteessa Taube-sukuun kuuluneen neitsyen kanssa, joka suhde loppui nuoren naisen kuolemaan, ilmeisesti keuhkotautiin. Otto Reinhold otettiin noin vuonna 1850 vaimonsa ja vaimon veljenpojan huostaan, koska ilmeisesti hänen mielenterveytensä oli järkkynyt ja hän oli tunnettu juomaveikko ja uhkapeluri. Vaimo on varmasti myös halunnut, että tuolla keinolla olisi estetty se, että miehensä olisi tuhlannut koko sukuhaaran maa- ja kartano-omaisuuden. Ainakin Heinolassa ja Mikkelissä sijainneet kaupunkikartanot myytiin. Vuonna 1701 syntyneen Axelin yksi poika oli Carl Johan von Becker, joka oli sotilasarvoltaan majuri. Hän sai Ulfsparre af Broxvik-sukuisen vaimonsa sukukartanon haltuunsa Vänern-järvellä olevalla Kållandsön saarella. Kartanon nimi on Traneberg. Carl Johanin vanhin poika, Erik August, oli esikuntaluutnantti, joka kuoli vain 33-vuotiaana vuonna 1800. Carl Johanin tytär Johanna Carolina meni avioon Tranebergin aiemmin omistaneen suvun Ulfsparre af Broxvikien jäsenen kanssa, mikä mutkisti sukujen otetta kartanosta. Yksi majurin pojista, Gustaf Adolt, oli ylijahtimestari ja kuoli vuonna 1797 vahingonlaukaukseen metsällä ollessaan. Majurin toiseksi nuorin poika oli tuomari, laamanni ja kamariherra Carl Johan von Becker, joka harrasti hyväntekeväisyyttä köyhiä kohtaan ja kirjoitteli mm. runoja, joita hän julkaisi vuonna 1820 esiintulleella niteellään, jonka nimi oli Försök i skaldekonsten. Tuomaria on kuvattu niin lainmukaiseksi, että ihmiset jotenkin pelkäsivät häntä. Kuitenkin pieni sivujuonne häneen kertoo, että hän laittoi puutarhurinsa tappamaan lankonsa Svante Ulfsparre af Broxvikin, jonka kanssa hän oli ollut riidoissa – Ulfsparre väitti että hänellä on oikeus Tranbergiin ennen von Becker-sukua. Puutarhuri löi häntä puukolla selkään. Sen jälkeen mies katosi, eikä tuomarin arvokkuutta koskaan kyseenalaistettu tällaisella pikkujutulla. Kuitenkin kerrotaan, että hän olisi kuolinvuoteellaan myöntänyt nämä tekonsa jonkinlaisen flunssadeliriumin aikana. Myös on sanottu, että Tranebergin vintiltä olisi joskus löydetty pienen lapsen jäänteet, jota jotkut piirit ovat väittäneet tuomarin piian kanssa tekemäksi lapsekseen. Tuomari sai viisi palkintoa Ruotsin akatemialta runoistaan, joista suurin osa on vanhanaikaista, romanttista ja jotenkin tilapäisrunoilta vaikuttavia. Hän oli tunnettu ritarihuonepuhuja 1800-luvun alussa. Karlström-aatelissukuun avioitunut Beata Charlotta oli tuomarin ainoa lapsi. Carl Johanin leski kuoli vuonna 1874, ja ilmeisesti hän on luovuttanut suvun aateloidun kantaisän eversti Johan von Beckerin muotokuvan Sankt. Marien kappeliin Kållandsöllä ja ilmeisesti jotenkin oudosti Carl Johanilla olleen suvun Naturaliseringsbetygin Länsigöötanmaan museoon. Vuonna 1701 syntyneellä Axelilla oli Anders niminen poika, joka omisti Hännilän, Paappalan ja Ylähovin kartanot, joista jälkimmäinen on nykyään täysin rappiolla. Andersin vuonna 1793 oli ammatiltaan tuomari, joka oli viimeksi kirjattuna Turun hovioikeuteen. Tämä Axel kuoli Kangasniemen pappilassa. Andersin toisen pojan Gustafin poika Axel Reinhold oli myöskin tuomari. Tytär Fredrika Johanna meni avioon Carl Reinhold Jungin kanssa, mille suvulle Reinikkalan kartano siirtyi avioliiton myötä, Andersin pojan Gustafin samanniminen poika oli eversti ja omisti Suvikkaan kartanon Hämeenlinnassa. Hän oli aviossa Hilda Lampan kanssa, missä yhteydessä Presidentinlinnan vieressä sijaitseva Lampan talo siirtyi suvulle. Eversti Gustaf von Becker kuoli itsemurhan kautta – hän veti itsensä hirteen. Vanhemman Gustafin poika oli Otto Alexander von Becker, joka oli sotilasarvoltaan esikuntakapteeni ja aviossa rikkaan venäläisen kauppiaan tyttären kanssa. Hänet tehtiin aatelittomaksi vuonna 1869, koska hänen väitettiin syyllistyneen palveluksessa ollessaan rahavaillinkiin. Jotkut ovat väittäneet, että hänet lavastettiin. Hän karkasi vankeudesta ja tuli Reinikkalan kartanoon, jossa hänen sisarensa emännöi. Siellä häntä pidettiin kartanon ylisillä keisarin vaihtumiseen asti, jonka jälkeen hän saattoi tulla ulkoilmaan. Häntä nimitettiin sen jälkeen lisänimellä ”löytökapteeni”: Otto Alexanderin poika oli Alfred Wenceslav von Becker, joka oli mm. Pietarin taideakatemian jäsen, eli ilmeisesti kohtalaisen hyvä taidemaalari. Sotilasarvoltaan hän oli kenraali, mutta hänen jälkensä katoavat 1900-luvulle tultaessa. Tiedetään kuitenkin, että hänellä oli poika, jonka nimi oli Alfred Alfrevits von Becker, josta tuli myös kenraali ja vallankumouksen aikainen valkoinen upseeri, joka pakeni sittemmin tappion tultua Saksaan, missä on tiedossa, että hän kuoli keväällä 1945 Berliinin suurtaistelun aikaan noin seitsemänkymmentä vuotiaan. Nuoremman Axelin poikia oli myös Abraham Gideon von Becker, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja suvun suurimman kartanon, Ohensalon rälssisäterin omistaja. Hän meni avioon Järnefelt-sukuisen naisen kanssa. Abrahamin poika oli Georg Gustaf Gideon von Becker, joka oli aviossa Mathilda Björkstenin kanssa, jonka sisar oli Runebergin muusana tunnetuksi tullut Emilie Björksten. Hän oli myös myöhemmän presidentin Pehr Evind Svinhufvudin isoisä. Georg Gustaf Gideonin poika oli Johan Kuno von Becker, josta tiedetään, että hän kuoli kauhealla tavalla (vådligen omkommen) ollessaan matkalla Amerikkaan Englannista. Toinen poika kapteeni Frans von Becker, oli aviossa Olferjev-aatelis ja pajarisukuun kuuluneen naisen kanssa. Frans kuoli vuonna 1875 ollessaan pietarilaisessa mielisairaalassa. Fransin tytär Olga muutti Kanadaan. Fransin pojasta Alexanderistä tuli konsuli ja pankki- ja kauppa-asiamies. Hän opiskeli oikeustiedettä. Hän matkusteli paljon, ja on tiedossa, että hän sai myös Yhdysvaltain kansalaisuuden asuessaan siellä 1800-luvun lopulla. Tämä sukuhaara – Kangasniemen toinen sukuhaara, sammui mieslinjaisesti Alexander von Beckeriin.Hänen kolme lastaan, joista kaikki olivat tyttöjä, syntyivät kaikki Englannissa. Ja keskusteltuani erään vanhemman ihmisen kanssa, joka heidät muistaa, kunnioitettiin heitä vanhan suvun ja paikallisesti merkittävän suvun jälkeläisinä, ja heitä kutsuttiin yleisesti termillä ”neiti” tai ”fröken”. Näistä neideistä, joista yksi kuoli vuonna 1932, mutta kaksi vuosina 1986 ja 1987 on kertonut heidän asioistaan hoitanut Mikaela Molander, joka on mm. perinyt esim. arvokkaita antiikkihuonekaluja näitä neideiltä. Vuonna 1701 syntyneen Axelin poika oli Alexander Magnus von Becker. Hän rakennutti oman kartanonsa Kuittuaan Heinävedelle. Kartanon nimi on Honkamäki. Seuraavaksi kerron naisenlinjaisista esivanhemmistani ja sukuni omistamista kartanoista ja maatiloista.

Selvitystä naturalisointitodistukseen

Hej Olli III Ursäkta att du fått vänta på svar, det har både varit ledighet och späckat schema som kommit i vägen. III Det stämmer att Familjen Beckers intyg ligger här hos oss. Jag tror emellertid inte det inkommit 1904 utan någon gång under 1800-talets andra hälft. Man gjorde nämligen om alla kataloger under tidigt 1900-tal och det är med största sannolikhet det årtalet syftar på. Dessvärre var kulturvården fortfarande i sin linda vid tiden och man har således inte varit så noga med proveniensen när man gjorde om katalogerna, utan fokuserade mycket på själva föremålet. Därför kan jag inte säga vem som donerat eller sålt intyget till museet, vilket självklart är mycket beklagligt. Jag skulle emellertid inte bli förvånad om det är genom änkans dödsbo som intyget kommit till museet – det skulle passa i både tillvägagångsätt och tidsperiod. III Vad det gäller en eventuell överföring/avyttring så måste jag vara tydlig med att det i regel inte är något vi gör. Museisamlingar har lagförd skydd och vi har likaså lagförd skyldighet att förvalta dem. Om du ändå vill driva frågan vidare så får du be finska riddarhuset eller finska riksarkivet att upprätta en officiell förfrågan om överföring, varpå det blir ett ärende för museets styrelse. III Allt gott// Emil

Äitienpäiväruno

Äiti olet I ja hyvä niin I vaikka et joskus varsin tue lasta I viittaat siinä mielipiteisiini suoriin I fillarillakin joskus pakoon poljet I vaihtelet, mutta olet joskus aika paska I annat minulle tukkeeksi ja esteeksi soljet I monesti edestäni innostumisen suljet I monesti olen sinua yrittänyt tavoittaa I monest jää kylmä meidät silti rajoittaa I kuitenkin tänä päivänä muistan sinut I olethan itsestäsi laskenut maailmaan minut I muistan lapsuuden onnellisena etenkin I vaikka oli siinä poikkeamia jotenkin I minä olen impulsiivinen, inspiroituva ja suora I minuun ei tee vaikutusta yksikään huora I siihen nähden sinussa olen nähnyt eron I olet aatelinen ja arvokas, joskus paljonkin I en karkoittaisi sinua potkulla pyllylle vedon I joskus olen kokenut samaa kuitenkin I ei liity koettelemukseen tämä teron I kasvatit minua lapsena huolella I autoit ja ohjasit minua vaikka jorkki I sijaitsi aina sen suhteen eri puolella I monesti on sen takia auennut korkki I korkki viinan, kurjan, kauhistuksen I epäsosiaalinen olen kautta autistuksen I minua ei muuta mikään asia altistuksen I minut on maalattu vikojenne takia I mummon ruoka oli syy nautistuksen I Jalkapallosta kyllä jotenkin pidän I Ei minua kiinnosta yhtään täysi Ratina I monesti ajatuksia suuriakin idän I Aatelin ja perimän jalon olen sinulta saanut I pitkin poikin monessa kämpässä maannut I Mutta silti sinä hyväksyt minut I näen aina jalona äitini sinut I olet vanhemmistani tärkein I ei siinä tarvita arvostelua järkein I minua et saa alhaisesti virnuilemaan I muiden yksityistä onnea tiirailemaan I En olisi voinut saada parempaa äitiä I en voisi sinua korvata ottamalla mitään neitiä I Kukoista Saksa, isänmaa! I Kukoista Saksa – Germania!(naispuolinen Saksan symboli) - ÄIDINMAA I

Rakas kissani Arthur. Toivon että hänellä on kaikki hyvin taivaassa.

Vastaus Pariisin pormestarin kabinetista Adolf von Beckerin muistolaattasuunnitelmaan

Bonjour Olli von Becker, III Nous avons répondu à votre demande numéro MMP240500062 : III Bonjour, III En réponse à votre message, nous vous suggérons de consulter la page "Mémoire" du site paris.fr, qui vous donnera de nombreux renseignements utiles sur ce thème. Mémoire - Ville de Paris III Cordialement, III Le Cabinet de la Maire de Paris III Rappel de votre message : III Cher destinataire Je voudrais savoir s'il est d'usage dans votre ville d'honorer des artistes et des écrivains qui ont vécu dans différents quartiers de la ville. Un membre de ma famille a vécu à Paris à Montmartre pendant plus de dix ans au 11 rue des Martyrs. Il est un professeur bien connu de nombreux artistes de l'âge d'or de l'art finlandais en Finlande et un artiste célèbre également en son propre nom. C'est ce que je veux vous demander. Cordialement, Olli von Becker III Cordialement, III Ville de Paris III

Kulttuurista ja kulttuuri-ihmisyydestä

Kulttuuri tarkoittaa monessa mielessä yhtä sellaista toistumisen tapaa, jota jotkut ihmiset harrastavat. Kulttuuri-ihminen ymmärtää kulttuurin historiaa, muoto-oppia ja nyansseja. Koska jokainen kulttuuri on riippuvainen valtakielestään, on myös selvää, että kulttuuri-ihmisen täytyy osata niitä kieliä, joihin liittyvien kulttuurien kanssa hän on tekemisissä. ”English, please” kuulostaa todella rahvaanomaiselta, ja se johtuu siitä, että suomalaiset osaavat nykyään entistä vähemmän eurooppalaisia valtakieliä saksaa ja ranskaa, sekä samanaikaisesti ruotsin kieltä, jota on osattava ainakin vähän sitä varten, että voi ymmärtää Suomen historiaa. On muistettava, että Suomi oli Ruotsin osa yli kuusisataa vuotta. Kulttuurisen muoto-opin ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että kulttuuria on voitava seurata sille ominaisten kulttuuristen muodostelmien alkuperänä. Esimerkiksi suomalaisille vieras kohteliaisuuskulttuuri, jota harrastetaan etenkin Britanniassa on monesti suomalaisille mahdotonta osata. Kuitenkin sellaisilla suomalaisillakin ihnmisillä, jolla on kielellistä lahjakkuutta ja tilannetajua, on myös keinot kohteliaisuuskulttuurin ymmärtämiseen, vaikka tämäkin on niin itsestäänselvä asia, ettei tällaista tarvitsisi välttämättä koskaan kirjoittaa. Suomalaiset ovat monesti välinpitämättömiä junttien piirteitä omaavia, koska esimerkiksi vaikka linja-autossa ei kuskille sanota päivää, eikä vahingossakaan sanota mitään sellaiselle ihmiselle, jonka viereen autossa istutaan. Nyanssien hallinta on olennaista myös esimerkiksi kielitaidossa, johon voidaan sen kautta saada idiomaattisuutta, kielen mukaisuutta. Esimerkiksi käsite ”tea” tarkoittaa iltapäivällä nautittuna päivällistä, eikä pelkkää teen juontia. Esimerkiksi sarjassa Doc Martin lääkärin luona ollut sanoi luvanneensa pojalle ”his favourite tea”, jonka kulttuurisia nyansseja varmaan hyvin tunteva kääntäjä käänsi ”hänen suosikkiteetään”. Lisäksi samassa yhteydessä jälkiruokaa tarkoittava ”pudding” on moneen otteeseen käännetty ”vanukkaaksi”. Yleensä alaluokkaisen britin tunnistaa siitä, jos hän käyttää ranskalaisalkuperäisiä sanoja, kuten ”pardon”, ”dessert” tai ”serviette” Kultturissa on tavallisesti eräänlaisia käsitteitä, joihin ei pääse käsiksi, jos ei osaa kulttuurin sisäisiä nyansseja. On mainittava esimerkiksi sarja Sohvasurffaajat, jossa etenkin enemmän kameran edessä ollut nainen ei todellakaan hallinnut muuta kuin amerikanenglantia, eikä edes yrittänyt ymmärtää hänelle monessa tilanteessa puhuvia ei-englanninkielisiä ihmisiä. Olisi kai voinut edes ostaa pieniä sanakirjoja, jotta olisi jotain mahdollisesti ymmärtänytkin. Monesti mainitaan, että kulttuuri-ihmisyys on mahdollista vain ns. kulttuurisukujen jäsenille, mutta on mainittava, että tunnen muutaman korkeasti koulutetun ja kulttuurista kiinnostuneen tuttavan, jotka ovat pystyneet tulemaan kulttuuri-ihmisiksi omasta taustastaan huolimatta. He ovat olleet alttiita hyville virikkeille. Monipuolinen kiinnostus kulttuuria kohtaan kasvattaa monesti tällaisesta ihmisestä kultturi-ihmisyyden. III Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Surullisesta kielitilanteesta maassamme

Suomi on menettämässä omat kansalliset kielensä suomen ja ruotsin, koska nykyaikainen globalisoituva maailma korostaa englannin kieltä, mutta etenkin amerikanenglantia. Vaikka kaikenlainen kielitaito on tarpeen, niin mielestäni on ristiriitaista se, jos esimerkiksi ylioppilaskirjoituksissa abiturientti osaa paremmin englantia kuin suomea, olettaen, että hän on alkuperäinen suomalainen. Tämä kuitenkin kertoo siitä, miten kommunikaatio on siirretty pääasiassa internetiin, jonka yhteiseksi kieleksi on jostain syystä valittu englanti tai amerikkalainen englannin murre. Se on kaikkein naurettavinta, jos alkuperäinen suomalainen käyttää Euroopassa ollessaan amerikan englantiin kuuluvia sanoja ja ilmaisuja, ja ei olekaan outoa, jos jotkut ovat käyttäneet suomalaisista määritelmää pikku-Amerikka. Kulttuurimaissa keski- ja länsi-Euroopassa ihmiset varjelevat omaa kieltään, eikä, vaikka englantia osattaisiin, eivät ihmiset kuitenkaan mielellään käytä maassaan kuin omaa alkukieltään. Kielen puhtautta ja siihen liittyviä ajatussuuntauksia tulisi varjella, koska esimerkiksi Snellman on kertonut aikoja sitten kansan tärkeimmän ominaisuuden olevan oman kielen hallitsiminen. Mielestäni nämä etnonationalistit, jotka määrittelevät keskenään sitä, millaisesta geeniperimästä suomalaisen ihmisen tulee tulla, ovat varsin naurettavia tapauksia. Mielestäni kukaan ihminen ei voi antaa määräyksiä siitä, millä geeniperimällä hyväksytään ”omaan porukkaan”; millaista ilmaisua nämä ihmiset ovat käyttäneet. Kieli on olennainen asia, koska sillä luodaan ymmärrystä ihmisten välille. Minullakin äitini suvussa on paljon kaikkialta ympäri Eurooppaa tulleita ihmisiä, ja varmaan näitä etnonationalisteja ärsyttää myös se, että esivanhempiini kuuluu mm. Bysantin keisareita ja suurmiehiä, ryssistä puhumattakaan! Äidinkielen opetusta tulisi Suomen kouluissa uudenaikaistaa ja lapsille ja nuorille tulisi myös opettaa perinteisen kirjeen kirjoittamista käsin. Olisi annettava koulussa oikeus leikkiä kielellä ja käyttää sen antamia mahdollisuuksia epäsovinnaisempaan ilmaisuun. Mielestäni kielen opetus, jossa asetetaan vain tiettyjä standardeja, eikä hyväksytä poikkeamia, ei ole mielestäni kovinkaan kehittynyttä. Äidinkieliä pitäisi opettaa saman oppiaineen sisällä, sillä suomalainen ihminen ei pysty ymmärtämään Suomen historiaa ilman ruotsin kielen hallitsemista. Ruotsin oppimisessa tulisikin lisätä opetukseen kielen historiaa, jossa nuoret voitaisiin laittaa tutkimaan vanhoja tekstejä ja käsikirjoituksia arkistoihin. On esimerkiksi naurettavaa, kun katsoo vaikka englantilaisia sarjoja Suomen televisiosta, koska käännöksestä voi huomata sen, että kääntäjät käyttävät amerikan englannin murteeseen kuuluvia ilmaisuja, ja monessa tapauksessa alkuperäiset englantilaiset ilmaisut eivät löydä idiomaattista muotoaan. Kieliä tulee arvioida suhteessa niiden ylläpitämään kulttuuriin ja sen kehittyneisyyteen. Suomen historia suomenkielisenä ei yllä pitkälle menneeseen. Sen takia suomalaiset kiintyvät helposti amerikan englantiin. Kuitenkin enemmän pitäisi arvostaa vanhojen eurooppalaisten kulttuureiden kieliä: ruotsia, saksaa, ranskaa ja alkuperäistä Englannin englantia. III Olli von Becker, YTM ja oikeustieteen opiskelija

Uudistuksia kouluun

Koko koulutujärjestelmä tulisi Suomessa muuttaa uusiksi. Opiskelemisesta etenkin teini-iässä on tehtävä paljon nykyistä itsenäisempää ja näin ollen oppilailta tulisi odottaa enemmän. Valtakunnallisesta opintosuunnitelmasta tulisi luopua etenkin lukiossa kokonaan, ja koulut tulisi erikoistaa opettamaan jotain tiettyä alaa tai alasuuntausta, millainen esimerkiksi lukio oli ennen vuoden 1975 sosialistien suunnittelemaa peruskoulu-uudistusta. On myös selvää, että esimerkiksi kieliä tulisi opettaa yhden kokonaisen oppiaineen sisällä, ja sitä kautta oppilaat saisivat erikoistua joihinkin tiettyihin kieliin, joiden opettamisessa ja oppimisessa korostetaan ajatusta poikkeuksellisuudesta, kuten on jo aiemmin ollut brittiläisissä public schooleissa, joissa uutta kouluun tulevaa oppilasta pyritään ohjaamaan olemaan jollain tietyllä alalla ”exceptional” eli poikkeuksellinen. Heti kun oppilaat ovat päässeet ohi leikki-iästään, tulisi yläkoulujenkin opetusta muuttaa ja siinä tulisi luoda niitä siemeniä, joiden avulla oppilaat oppivat kulkemaan omaa tietään ilman miettimistä muusta. Lukioihin tulisi tuoda tenttiakvaarioita, ja oppilaista tulisi ohjata tekemään entistä laajempia itsenäisiä tutkimuksia ja tutkielmia omista mielenkiinnon kohteistaan. Esimerkiksi uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää yhden oppiaineen sisäiseksi aineeksi, jota voitaisiin nimittää esimerkiksi moraalitieteiden oppiaineeksi, ts. uskonnosta poistettaisiin sen tunnustuksellisuus ja elämänkatsomustietoa tulisi muokata siihen suuntaan, että siinä ei välttämättä olisi muka tarvittua uskonnottomuuden tai ateismin vivahdetta. Tämä johtaisi suurempaan avarakatseisuuteen sekä nykyisin uskontoa opiskelevien että elämänkatsomustietoa opiskelevien nuorten parissa. Mielestäni koulutuksen tulisi yksilöityä sitä myötä, kun oppilas ja opiskelija kulkee näitä teitä. Mielestäni myös yliopistossa tulisi ottaa pakolliseksi opiskella ainakin joitain filosofian ja yleisen historian kursseja. Myös olisi tarpeen perustaa jonkinlainen kansalaistaitojen tai kansalaisuskonnon kurssi, jossa käsiteltäisiin yhteiskunnallista osallistumista. Myös on mielestäni tärkeää, että kouluissa opiskeltaisiin kolmea A:ta, eli arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, jossa käsiteltäisiin etenkin filosofista arvoteoriaa sovellettuna ja johdennettuna. Siinä siis käsiteltäisiin sitä, miten opiskelijat ja oppilaat voisivat kehittyä arvostelukyvyssään, miten he voisivat välttyä huonoilta, esimerkiksi koulumenestystä estäviltä asenteilta ja miten arvojen subjektiivisuus ja objektiivisuus voitaisiin tunnustaa arvoja käsiteltäessä. Tämä olisi tärkeää etenkin sen takia, että oppilaat eivät olisi niin helposti vaikutettavissa ts. he eivät olisi vaikutteellisia ulkopuoliselle maailmalle ja sen epäjohdonmukaisille virikkeille. Steiner-koulut ovat hyvä esimerkki, ja mielestäni Steiner-kouluissa on paljon sellaista, jota voitaisiin hyödyntää myös tavanomaisessa lukiossa ja yläkoulussa. Opiskelijan itsenäisyys ja integriteetti ovat tärkeimpiä asioita tässä uudistuksessa. Myös luonnontieteet tulisi yhdistää yhden Science-nimisen oppiaineen sisälle. Lisäksi kouluihin tulisi ottaa vähintään lukiotasolta alkaen taidehistoria, mikä on totuutta kulttuurimaissa. III Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Kirjeitä pyllystäni

Minä olen aina pitänyt eläimistä, mutta kuitenkin kissoista. Kissoissa on sellaista jaloa hienostuneisuutta, joka aiheuttaa minussa kunnioituksen tunteita. Mielestäni ihminen, joka ei ole ymmärtäväinen eläimiä kohtaan, ei voi myöskään olla kunnollinen ihminen missään mielessä. Tånä päivänä Professori Salonen kirjoitti kolumnissaan rakkauden säilyttävästä voimasta olemisessa. Kuitenkin on sanottava, että monissa tapauksissa rakkaus ei jakaannu tasapuolisesti kaikkien osapuolten kohdalla. Toiset saavat seurata vanhempiensa epäsosiaalisuutta ja välinpitämättömyyttä samalla kun joissain perheissä lapsia kaitsitaan ja rakastetaan koko ajan, mikä myös vääristää näiden ihmisten toimintaa sellaisessa tilanteessa, jossa heitä ei maalata hunajalla. Oikeudenmukaisuutta etsivät tavallisesti sellaiset ihmiset, jotka ovat todistaneet sen häilyvyyden ja mahdollisesti vielä omassa lähipiiriissään. Olen myös monesti miettinyt, että jos ryhtyisin juristiksi, haluaisin auttaa etenkin sellaisia ihmisiä, joilla ei ole varaa palkata varsinaista asianajajaa tai jotka ovet muuten vaikeassa tilanteessa oikeusturvansa takia, kuten esimerkiksi pakolaisia. Rahaa ei tulisi mahdollisimman paljon, mutta työn eettinen luonne vähentäisi taloudellisen edun tarvetta. Minä pidän monesti mm. kääntämisestä ja monessa mielessä uuden ilmaisun löytäminen alkukielisellä originaalille pitää yllä kielitaitoa ja verbaalista kyvykkyyttä. Olen kääntänyt tähän mennessä ruotsista, saksasta, ranskasta, englannista, tsekistä, romaniasta ja latinasta. Pidän etenkin Edith Södergranista, kuten monet muut, onhan hän kansainvälisesti tunnetuin runoilijamme. Mielestäni itse olen kehittynyt runojenkin kirjoittamisessa, koska hyväksyn täysin sen ajatuksen, jonka mukaan kirjailijana kehittyy vain kirjoittamalla. Monessa mielessä epäsosiaalisuuteni on johtanut näihin harrasteisiin. Kuitenkin katson sen olevan paremminkin hyvä kuin huono asia. Minulla ei ole jatkuvaa tarvetta olla tekemisissä samanikäisten ihmisten kanssa tai yleensäkään ihmisten kanssa. Olen aina pitänyt tekemisissä olemisesta itseäni vanhempien ihmisten kanssa. Minulla on kaveripiirissä professoreita, tutkijoita, kirjailijoita, journalisteja, opettajia ja taiteilijoita. Monet ovat itse hakeutuneet seuraani. Minä pidän etenkin englantilaisesta huumorista, jossa loistavimpia näyttelijöitä 1980-luvulla ovat olleet Rowan Atkinson, Stephen Fry ja Hugh Laurie. Britit hallitsevat ironian, itseironian, sarkasmin ja satiirin. Tämä johtuu siitä, että Iso-Britannia on maailman vanhin kulttuurikansa, ja monesti epäsuorat ilmaisun tavat kehittyvät vastarintana pysyvälle ja absoluuttiselle vallalle. Vallattomuus tarkoittaa sitä yksilön kohdalla, että hänellä ei ole asemastaan huolimatta minkäänlaista valtaa. Kyky kantaa valtaa tarkoittaa vastuun kantamista niin yksityisesti kuin yleisestikin. Poliitikon rooli tarkoittaa kykyä huolehtia ja välittää, sitä ei saa tehdä valikoivasti ja opportunistisesti. Vallallisuus tarkoittaa etenkin poikkeamista moraalifilosofian ja tarkemmin sanoen etiikan linjalla. Vallallinen ihminen ei voi olla provinsiaalinen, relatiivinen ja reaktionaarinen. Provinsialisuus tarkoittaa toimintaa ja ajattelua, joka ei voi olla yleistä. Olosuhteet on aina otettava huomioon, mutta siitä huolimatta tulisi pyrkiä yleiseen, joka esimerkiksi ihnmisten taholla tarkoittaa yhtenäistä yksilön käsitettä oikeuksineen ja vapauksineen. On kirjoitettava esimerkiksi terrorimista, että monet alkavat suhtautumaan siihen valtatasapainon muutoksena, vaikka asia tulisi kitkeä lopullisesti pois länsimaista. Toisin sanoen: hyvä on juosta karkuun, ettei ko. Asiasta tule itselle liian suurta asiaa kannettavaksi. Politiikassa ja vallalisten ihmisten piirissä periaatteiden etenkin koeteltujen periaatteiden tulee johtaa yksityistilanteisiin, sillä niin ei voi olla, että ihmisyksilöt alkaisivat muodostaa periaatteita yksittäistapauksista ja johtaisivat niitä yleisyyksiin, sillä tuo olisi järjetöntä subjektiivisuutta. Minulle ovat tärkeitä etenkin omien tilusten hallitseminen, käynti Pariisissa parin kuukauden välein, espresso, kirjojen keräily, kirjojen lukeminen, kissat, sisäkasvit, sukuhistoriaan perehtyminen, matkustelu muualla jne. Mielestäni ihmisen arvokkuutta ei voida laskea siitä, paljonko hän saa palkkaa tai minkälainen omaisuus ko. Henkilöllä on. Lähes kaikki politiikan naisista ovat vallattomia, koska he eivät tunne vastuuta, eivätkä sen takia pysty ajattelemaan itsenäisesti ja autonomisesti. Mielestäni, vaikka hyväksynkin naisten voimaantumisen ja etenemisen sellaisille työ- ja opiskelualoille, jotka ovat olleet aikaisemmin heiltä vaikeasti saavutettavissa- Kuitenkin voidaan sanoa, että naiset vierastavat joitain asioita oman tulkintansa takia. Ja filosofiaan tulleet naiset harrastavat ”debattia” ja tulkintoja, toisin sanoen jättävät koko filosofian perinteen paikalleen, vaikka oletettavasti haluavat kuitenkin olla sen kanssa tekemisissä. Mitä filosofiaa opiskeleva tyttö tuo aiheeseen kuin jonkun todellisemman filosofin käsitteiden toistamista ja hokemista. Sanna Marin on vallaton nainen, ja hän hyväksyi pääministerinä toimiessaan vain osan hänelle langenneista työtehtävistä ja vastuista. Valtaan liittyy aina vastuuta, minkä perusteella voidaan huomata Marinin paikka tällaisen määritelmän sisällä. Minä olen aina nauttinut sekä kaupungeissa ja toisaalta maaseudulla äitini vanhempien luona olemisesta. Olen kuitenkin pitänyt aina vanhemmista ja kultivoituneemmista isoista kaupungeista, vaikka nyt esimerkiksi Helsinkiin tai Tampereeseen verrattuna. Helsinki on nuori, ja siellä ei ole juurikaan pitkiä kaupungissa eläneitä sukulinjoja. Muutenkin kaupunki on iällisestikin varsin nuori ja pääkaupunkiasemassa vielä nuorempi. Olen ollut useita kertoja lypsyllä ja lehmän tissiäkin olen puristellut. Lehmäthän suuttuvat ja alkavat mölistä, ellei niitä lypsetä säännöllisesti. Vastuu tarkoittaa sitä, että otetaan tilannessa tilannetta motivoiva asenne, jonka kautta toimitaan ja ajatellaan eettisesti. Marinkin halusi vain bilettää ja ottaa rennosti – relata. Vallattomat naiset mukautuvat aina joukkoon ja monesti toisten ja monesti miespuolisten poliitikkojen tahtoon, koska heillä on taipumuksellista ajatella, että gift of the gab on niin hienoa etenkin jonkinlaisen kuvitelmakarisman ympärillä, että siihen tulee mukautua monille naisille soveltuvan groupien roolin kautta. Nainen ei useimmin pysty luovuuteen tai omaperäisyyteen. Tämän takia he tottelevat sääntöjä ja ohjeita pilkuntarkkaan ja tässä syy siihen miksi näistä monet menestyvät hyvin koulussa - todellakin hieararkiapolulla eteensä ohjeeksi tiputelleiden kapojen ohjeiden ja sääntöjen seuraamisessa he kilpailevat. Kun joku asettaa heille standardin, he pyrkivät miellyttämään ja seuraamaan standardin asettajia. Yläkouluaikani meni täysin hukkaan väärien oppiaineiden, omien mielenkiinnonkohteiden puuttumisen ja huonojen opettajien takia. Olen hankkinut esimerkiksi kielitaitoni lähes täydellisesti itseopiskelulla ja sukulaisten ja tuttavien kanssa kommunikaatiositeessä ollessani. Minulle on ollut lapsesta asti tärkeää matkailu ja olenkin tehnyt sitä noin 50-100 matkan verran. Ensimmäkseen olen liikkunut Euroopassa, mutta olen myös käynyt Aasiassa ja Afrikassa. Matkustelussa vaihtuvat maisemat ja erilaiset ihmiset lisäävät tietämystä kulttuuriantropologiasta Pitäisi kirjoittaa tänään väitöskirjan tutkimussuunnitelma, joka käsittelee eettistä kapitalismia ja sen eettisiä direktiivejä. Tässä yhteydessä on tulkittava direktiivisyyden tarkoittavan sekä suosiollista ohjausta sekä määrättyä toimintaa tai toiminnan puuttumista. Esimerkiksi hyväntekeväisyyteen osallistuminen sekä ihmisille annettavat virikkeet sen suhteen, että esimerkiksi tulisi korostaa jo koulussa kiitollisuutta ja tulojen eettistä ja järjellistä sijoittamista. Tämän ei siis tulisi ainakaan alkuun olla pakollista, vaan siihen voitaisiin vain välineellisesti ohjata. Tärkeimpiä kysymyksiä kansainvälisessä poltiikassa ovat absoluuttisen köyhyyden poistaminen, syntyvyyden laskeminen ja ilmastokriisi. Olen aina korostanut sitä, että suhteelliset varallisuuserot ovat varsin samantekevää, sillä siihen puuttuminen olisi täydellistä punikkitouhua. Olen ajatellut käyttää väitöskirjassani viitekehysteorioina etenkin soveltavaa etiikkaa, Pareto-optimaalisuutta, peliteoriaa ja luovaa osallistumista. Ikävää, ettei länsisuomessa juurikaan myydä kunnollista ruisleipää eikä varsinkaan rukiiseen kuoreen tehtyjä karjalanpiirakoita, joita mummo aina lauantaipäiväisenä leipomapäivänä leipoi. Mummo oli todellakin vähän ronskinpuoleinen kartanonrouva, joka saattoi kehottaa vieraita ottamaa lisää hummeria, ”koska sitä on vielä ulkona sioille syötäväksi”. Mummo saattoi myös jostain letkauttaa, että ”hummerikeitto on parhaimmillaan ”pierun lämpöisenä”. Ajattelun tulee olla proaktiivista eikä seurausta jostain muusta ajattelusta, joka on reaktiivista, muista ihmisistä motivoituvaa. Se on siis suhteellista ajattelua, jonka aina erilainen ympäristö ja vaihtuvat ihmiset ja muodit luonnehtivat. Ironia ja itseironia nousevat monesti vähemmistöistä, kuten voidaan sanoa vaikkapa suomenruotsalaisista. Uusi syvällisyys korostaa kehittyneiden vähemmistöjen oikeutta elää ja toimia kaikkialla. Se korostaa sitä, että kehittyneiden vähemmistöjen on voitava ottaa rohkeasti osaa esimerkiksi yhteiskunnan määrittelyssä. Uusi syvällisyys on vastakulttuurien ja alakulttuurien paikka, joka huomioi näiden ryhmien oikeudet. Sitä on mietittävä millaisia sääntöjä vastakulttuurit pystyvät ylläpitämään suhteessa valtakulttuuriin. Kaikki epäsovinnaisuus ja rajojen ja sääntöjen rikkominen ovat osa Uudesta Syvällisyydestä. Uusi syvällisyys on elämänasenne, joaa arvostaa historiaa ja filosofiaa ja kulttuurintutkimusta. Uudessa syvällisyydessä on vähemmän pidikkeitä ja halua mukautua valtakulttuuriin.

Vastaus Västergötlandin museosta, Mitä helvettiä?

Hej Olli von Becker! III Tack för din förfrågan. Den är vidarebefordrad till berörd personal. Vi kommer att återkoppla till dig så snart som möjligt. III Vänliga hälsningar Västergötlands Museum

Päällimmäisiä muistoja varhaisnuoruuden ensimmäisestä yksin Eurooppaan tekemästäni matkasta kesällä 2006

Aloitin yksin matkustamisen Euroopassa seitsemäntoistavuotiaana kesällä 2006. Mukana oli vanhempien kirje siitä, että minulla oli heidän oikeutensa lentää yksin lentokoneilla, kulkea julkisissa ja varata hotelleja. Aloitin matkan Köpiksestä ja jatkoin sieltä Saksaan. Köpiksessä ei mielestäni ole juuri minkäänlaisia kiinnostavia katsomisen kohteita, ainoana jotka muistuvat mieleen on kuninkaallinen linna, Davidin ja pienen merenneidon patsaat. Tanskasta jatkoin junalla Saksaan ja vierailin ensimmäisten paikkojen joukossa äitini serkun Pirjo Spitzerin luona Dinslakenissa Ruhrin alueella. Mielestäni äitini serkku oli selkeästi innokas tapaamaan minut ja otti minut sydämellisesti vastaan ja kestitsi minua kotonaan. Pirjo on nykyisin eläkkeellä omasta erityisopettajan virastaan ja hänen miehensä Manfred on rautatieinsinööri. Oli mukavaa olla suurella helteellä heidän varjoisessa, isossa ja monikerroksisessa omakotitalossaan. Dinslaken on pieni paikkakunta kun mennään Duisburgista pohjoiseen. Siellä käytiin syömässä ja katselemassa paikallisia vähälukuisin nähtävyyksiä. Dinslakenista Pirjo halusi pakata minut poikansa luokse Düsseldorfiin, joka oli silloin suorittamassa viimeisiä tuomarikokeitaan oikeustieteellisessä. Nuoret saksalaiset ovat loppujen lopuksi niin ruumiillisia, että huomasin Timo Spitzerin väheksyneen sitä, että en ole mikään erityisen pitkä. Timolla oli ainakin tuohon aikaan brasilialainen nainen kierrossa, jonka kanssa juttelin enemmän kuin Timon kanssa. Timo osaa äitinsä kertoman mukaan ainakin seitsemän kieltä, ja ilmeisesti vielä varsin sujuvasti. Tuossa yhteydessä siis menin ensimmäistä kertaa Düsseldorfiin, josta oli myöhemmin tuleva keskeinen majapaikkani Saksassa. Muistan, että sen jälkeen kävin ainakin Berliinissä ja Leipzigissä, ja Berliiniin oli juuri ennen tuota rakennettu uusi mahtipontinen Hauptbahnhof. Olin jo ennen matkaa tiennyt minne suuntaan Saksassa ja Leipzigin lähistöllä ja tuo paikka oli Nietzschen hauta Röcken bei Lûtzenissä, jonne suuntasin suoraan asemalta taksilla. Koin suurta pyhiinvaellushenkeä paikan päällä ja muistaakseni kokemus oli nin vahva, että silmäni kyyneltöityivät. Sitten, kun piti lähteä takaisin Leipzigiin, huomasin, ettei minulla ollut kulkuneuvoa, ja sitten kun menin erään lähellä sijainneen omakotitalon ovelle ja näytin niin surkealta, lupasi talon isäntä viedä minut takaisin Leipzigiin minkä hän sitten tekikin. Sen jälkeen pyhiinvaellusmatka jatkui Baijerin alueeen Bayreuthiin, jonne tulin junalla Nürnbergistä. Siellä kävin Wagner-museossa ja katsomassa Festspielhausia sen korkealla mäellä. Bayreuthissa muistaakseni asuin viiden tähden Bayerischer Hof-hotellissa lähellä rautatieasemaa. Myös aiempi Leipzigin hotelli oli hieno ja ainakin neljä-plus- tasoinen. Ostin Bayreuthissa ollessani antiikkikaupasta mm. Wagnerin pääreliefin ja tiettyjä muita pieniä taide-esineitä. Nürnbergissä asuin vanhassa luksushotellissa Meridianissa, jossa oli henkilökuntaa niin paljon, että etuovella oli oven asiakkaille avaava portieeri, minkä lisäksi edes hissin oveakaan ei tarvinnut itse avata. Minulle tuli kuitenkin hotellista sellainen käsitys, että se oli jo elänyt loistonsa päivät, mitä voidaan sanoa myös populaarikulttuurin sisäisestä Grand Hotel Budapestista. En muista enää kaikkia sellaisia juttuja, kuten esimerkiksi missä vaihdoin junaa, mutta kävin varmasti seuraavaksi Münchenissa, jossa oli jalkapallofaneja, koska samana vuonna vietettiin Saksassa jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. En kuitenkaan käynyt yhdessäkään pelissä tuolloin. Münchenissa ostin itselleni vaatteita, koska edelliset olivat jo likaisia. Ostin myös yhdestä jalokiviliikkeestä kultaisen kantasormuksen, joka minulla on vieläkin porukoilla. Sen jälkeen kävin ainakin Kotkanpesässä, Hitlerin vuoristopäämajassa Saksan ja Itävallan rajalla. En varmaan ole koskaan ollut niin paljon maapinnan yläpuolella kuin silloin. Jos olisi ollut huonompi kuski, olisi tapahtunut tosi pahoin. Muistan, että koska minulla oli rinkka, ja istuin tuolla kahvilan pöytään, tuli sisältä vihaisen näköinen viiksekäs baijerilainen (huudosta päätellen) työntekijä, joka ajoi minut aika nopeasti loitommalle. Muistan, kun olin lähdössä pesästä pois, olin jo astumassa linja-autoon, kun kyseisen matkaseurueen johtaja otti minusta hellävaraisesti takista niskan kohdalta otteen ja sanoi ystävällisesti, että sinä et kuulu meidän ryhmään. En muistaakseni kyseisellä matkalla yöpynyt ollenkaan Itävallassa, vaan jatkoin suoraan läpi Brennerin solan Italiaan. Italiassa suuntasin ensimmäisenä Venetsiaan, joka ensinäkemältä tyydytti minua suuresti. Hyvä ruoka, ilmasto, ystävälliset ihmiset ja kaupungin poikkeavuus olivat suuren nautintoni kohteena. Afrikasta tulleita laittomia kaupustelijoita seisoskeli monessa paikassa, ja täytyi ihmetellä sitä vilkkautta ja nopeutta, jolla ko. Ihmiset koppasivat tavaransa nyyttiin ja lähtivät juoksemaan, kun näkivät paikalle tulevat siviiliasuiset poliisit. Otatin itsestäni kuvan Piazza San Marcolla, vai mikä se sitten olikaan. Venetsiasta suuntasin jokusen päivän jälkeen etelään ja siirtyin seuraavaksi Firenzeen, joka oli myös kovin mukava kaupunki. Siellä vietin jokusen päivän. Sieltä jatkoin etelään Sisiliaan asti. Palermossa en edes yöpynyt, vaan kävin syömässä, ryypyllä ja jatkoin takaisin mannermaalle jatkavaan junaan. Tuossa junassa oli mielenkiintoinen tapaaminen, kun samaan loosiin tuli noin 30-40-vuotias mies, joka tarjosi minulle heti Palermosta ostamiaan kerma- ja suklaaleivoksia. Lämpötila oli lähellä neljääkymmentä astetta, mutta kohteliaisuuden takia yritin syödä kaiken tarjotun, vaikka yökkäysreaktio oli monesti aika lähellä. Sittemmin myöhemmin loosiin tuli kaksi raksamiestä, jotka ihmettelivät vaitonaisuuttani ja varmaan heidän mielestään epäitalialaista epäsosiaalisuuttani, ja jossakin vaiheessa, vaikken tuolloin todellakaan italiaa osannut perusfraasien lisäksi, toinen raksamiehistä sanoi jotenkin näin, että kuka tuo luulee olevansa. Mihin leivosmies vastasi oikein draamallisella äänellä, että ”hän on vain bambino”. Sitten juna tuli varhain aamulla Roomaan, jossa jäin poin junasta. Asema ei kuitenkaan ollut pääasema Termini. Muistan miten aamulla, kun raksamiehet ja leivosmies olivat vielä lepäämässä, ja kun nousin valmiiksi poistumaan junasta ja kun käytävässä nostin käteni ja heitin tervehdykset, veti toinen lähempänä ovea maannut raksamies oven nopeasti kiinni sanomatta mitään. Muistan miten asemalla yritin kysyä ilmeisesti rautatievirkailijalta vaikuttaneelta keski-ikäiseltä tai vanhemmalta mieheltä, miten pääsisin Terminin asemalle. Hän sanoi ensin kohteliaasti, kun keskusteli vielä toisen kanssa, että ”odota bambino#”, minkä jälkeen hän sitoi käsivartensa olkapäälleni ja kysyi mikä oli hätänä. Hänen ohjeillaan pääsin tosiaankin keskustaan, missä majoituin hotelli Patriaan, aika lähelle Via Settembrea. Ilmastointi toimi täydellisesti ja hotellissa oli mukavan viileää. Ai niin, pitää sekin mainita, että kirjoitin matkan aikana jokuisia matkakirjeitä erääseen lehteen, ja Patriassakin käytin sen takia kohtalaisen aktiivisesti respan faksia. Roomassa, kuten muuallakin Italiassa, ruoka oli hyvää ja ravitsevaa. Hotellin respassa oli vastaanottovirkailijana aivan suomalaisen näköinen vaaleapiirteinen mies, joka kuitenkin kysyttäessä sanoi olevansa Ukrainasta. Roomassa katsoin tärkeimpiä nähtävyyksiä ja kävin mm. Vittorio Emanuele toisen monumentilla, ja tietysti myös katsomassa antiikin aikaista kaupunkia, vaikka tutustuin tarkemmin Roomaan vasta täysikäisenä tehdyillä myöhemmillä matkoilla. Se on jäänyt mieleeni, kumma kyllä mitä sitä muistaakin, että kun menin lähellä Espanjalaisia portaita voileipäbaariin ja minulla oli coca cola-pullo mukana, veloitti kassa tuonkin ikään kuin heiltä ostettuna. Havaitsin sen vasta jälkikäteen. Roomaan olisin halunnut jäädä pidemmäksi aikaa, mutta viiden päivän jälkeen nousin Terminissä pohjoiseen menevään junaan. Ennen Sveitsiin menoa kävin sekä Domodossolan pikkukaupungissä alppien juurella ja Brigin kaupungissä Sveitsin puolella, jonka erotti Domodossolasta raja ja rautatietuneli. Domodossolassa pidin pienen kaupungin ilmapiiristä, ja oli mukavaa tarkastella kaupunkia aamuvarhaisella paikallisella piazzalla, missä töihinsä menevät ihmiset kävivät nauttimassa espressonsa ja samalla näin senkin, että monet joivat ensimmäisen espresson kahvilan tiskillä ja ottivat sen jälkeen toisen mukaansa. Muistot Domodossolasta ja Brigistä ovat hyviä, vaikka olen tietysti käynyt molemmissa myöhemmin useita kertoja. Sveitsissä en muistaakseni tällä matkalla yöpynyt, vaan jatkoin suoraan Zürichiin, mistä lensin takaisin Suomeen.

Sinuun minä päätyn

Skorpioni pisti, eikä se parantunut III Haluatko kuulla minulta tarinan? I Tarinan obsessiosta ja pakkomielteestä I rappiolle menemisestä kaipuun takia I joka elää vieläkin I olen rakentanut niin suuria haaveita varaasi I joka jäytää mieltäni I olet aina ollut ensimmäinen vaihtoehto I Tiedätkö monestako vuodesta on kyse? I En voi laskea, I siitä on niin kauan I tunnen olevani satavuotias I vaikka sadan vuoden I yksinäisyyteen tämä ei pääty I olet tosi kissa, minulle täydellisin I minä olen jahdannut sinua aina I koska hyvää knnnattaa odottaa I hirviö venyy usein I kun ajattelen sinua I vaikka se jauhelihapaketti oli törkeää I mitä on tapahtunut välillä: I karmeita viinantäyteisiä vuosia I ja muistan sen puhelun I olisin varmaan voinut uskoa I Jotkut väittävät luonteeni pysyneen I kaikki mitä minussa on I on ollut minussa aina I ja sinä et tosiaan vähimpänä I myrkkysi valloitti jo abivuonna I eikä se ole haihtunut pois I pakkomielteinen en tavallisesti ole I sinä olet siinä ainoa harvinaisuus I elämässä, jota täyteläisempää I ei voisi olla kuin kanssasi I maailma alkaisi minussa I saisin ainakin maistaa elämää I kolmannen persoonan näkökulmakin I ohjeita en siedä vieläkään I ja en ota niitä vastaan I vaikka koulutus ja yhteiskunta I perustuvat hierarkiaan perustuvien I sääntöjen ja ohjeiden seuraamiseen I Minussa ei ole enää muita sääntöjä I kuin Sinä. I Ainoat ohjeeni, I johtavat sinne missä olet.¨I Muun voi unohtaa. I ja unohdankin I

Nuoruuden -kulttuuri ja jopa korkeakulttuurikytkennöistä

Olin yläasteaikana kova rock-musiikin harrastaja, ja minua miellyttivät esimerkiksi Black Sabbath, ZZ Top, Queen, Lemmy Kilmister, AC/DC jne. Lukioaikana pääsin enemmän tekemisiin klassisen musiikin kanssa, ja ostin parin vuoden aikana Anttilan alakerrassa sijainneesta levyliikkeestä ainakin 250 levyä. Nykyään en kuuntele juuri muuta kuin klassista musiikkia, vaikka joskus itsekseni kotona ollessa minulla on tapana tarkastella myös kevyen musiikin klassikoita, vaikka en ole kuitenkaan sellainen päiväperhonen, että seuraisin esimerkiksi nykypäivän uusinta musiikkia. Olen soittanut viulua ja pianoa ja aiemmin myös bassoääneni takia laulanut kuorossa. Olin lukioaikaan varsinainen kulttuuri ja yhteiskunnallsiten lehtien tilaaja ja minulle tulivat ainakin mm. Richard Wagner-seuran jäsenlehti, Kaltio, Kerberos, Hiidenkivi, Parnasso, Kokoomuksen jäsenlehti Nykypäivä ja Veikkaaja. Olin ensimmäistä kertaa 17-vuotiaana SWS:n kokouksessa oopperatalolla ja olin varmasti ylivoimaisesti nuorin paikalla olleista. Muistan hyväntahtoisesti räkänokkaa ohjanneet ja kaitsineet keski-ikäiset ja vanhemmat daamit ja herrat. Sittemmin luovuin SWS:n jäsenyydestä, koska en jaksanut maksaa sen jäsenmaksua. Olen nykyään myös Suomi-Seuran jäsen. En myöskään ole pitkään aikaan ollut minkään puolueen jäsen, vaikka lähipiirini tietää aika hyvin näkemyksiäni. Koin mieltymystä natsismin sirkusmaisiin puoluekokouksiin, ja kerroin ensimmäisessä suuressa haastattelussani sinisilmäisesti Alfred Rosenbergin ajatuksissa olevan jonkinlaista historian ja kulttuurintuntemusta, enkä tajunnut, että tuollaisen sanomisen olivat vasemmistolaiset kieltäneet totaalisesti jo aikaa sitten. Sen jälkeen jotkut tyhmät alkoivat pitää minu natsina, ja hyvinhän sitä muistutinkin pitkissä enkelinkiharoissani, kaunispoikamaisuudessa ja samettitakeissani ja kaksirivisissä ulstereissani. Ihailin varmaan tuohon aikaan vielä erilaista voimaa kuin mitä ihailen nykyään. Olisin tuohon aikaan ilomielin ollut SS-upseeri, mutta sen jälkeen käsitykseni todellisesta ja pysyvästä vallasta on kyllä muuttunut. Saatoin olla armeijassa aika hauska tapaus, kun en saanut pihtipolvisia ja vastakkain suuntaan sojottavia sääriäni yhteen oikeaoppisen asennon tekemiseen. Sittemmin oikeustieteestä kiinnostuttuani Runebergin aseetonta vastarintaa edustanut Landshövdingen on tullut itselleni tärkeäksi runoksi. Toisaalta runo von Essen kertoo suorasta esivanhemmastani ja Ukko Lode myöskin sukulaisestani. Olin tosi kova poika vielä yläasteella, kun kiinnostuin lyriikasta ja kirjoittelin auttavia runoja jo lukion ensimmäisenä vuonna, sillä muut saattoivat haukkua minua homoksi, mutta tällaisten alaluokkaisten räkänokkien arvon tietää. Jo ala-asteella opettaja kysyi oppilaiden sukutaustasta, ja kerroin silloin pontevasti periytyväni baltiansaksalaisesta aatelissuvusta, joka tietysti herätti hilpeyttä heikkolahjaisempien parissa. Muistan että yhdeksännen luokan keväällä oppilaiden keskuudesta suosituimmuuden perusteella valittu lautakunta jakoi kaikki oppilaille tarkoitetut palkinnot toisilleen – ja sanotaan vielä että varhaisnuoret eivät edes ymmärrä, mitä korruptio tarkoittaa. Sosiaalista dominanssia harrastivat jääkääkän pelaajat, jotka saivat aina arvostella muita toisia enemmän. Muistan erään tuollaisen alaluokkaisen laumanjohtajan, joka jossain neljännellä luokalla tuli kahden apurinsa kanssa haistattelemaan minulle paskaa, kun olin jalkapallossa ollut antamassa vapaapotkua ja kierteinen veto kaartoi jo ylänurkkaan, kun kyseinen primitiivi laittoi päänsä siihen väliin – varmaan koska olisi itse halunnut maalin tehdä – niin olin sannonut, että maali siitä olisi tullut, jos kyseinen jolppipoika ei olisi laittanut päätään väliin. Sävy oli uhmaava ja pätemishaluinen – et sie tiiä mittään, niin se ee ollut, haista paska! On se vaan surkuhupaisaa että jo tuossa iässä häiriköt havaitsevat sen, että suurin osa tavallisista arvostaa eniten sitä kun tullaan porukalla paikalle kuin että toimittaisiin yksilölähtöisesti. Minä en sanonut mielipiteitäni koskaan muulla kuin omalla selkänahallani ja korvien resistanssilla. Lahjakkain ala- ja yläasteella samalla luokalla ollut poika oli paikallisen mielisairaalan ylilääkärin poika, joka on nyt diplomi-insinööri. Kaikki luokan vähälukuiset tytöt yläasteella olivat kyllä perusnörttejä, jotka menestyivät hyvin koulussa. Vaikka, ja uskon sen johtuvan siitä, että en ole koskaan oinasmaisesti halunnut enkä osannut kuunnella ohjeita, menestyin yläasteella eri aineissa epätasaisesti sen mukaan vaihtuen mistä olin kiinnostunut, valittiin minut koulun kolmihenkiseen joukkueeseen uutistietämystä tiedustelevaan kilpailuun, jossa etenimme alueen finaaliin. Tietysti minulle lankesi vastaaminen kaikkiin kysymyksiin. Lisäksi olin yläasteella täpärästi toinen koulun sisäisessä taloustietokilpailussa, ajattelinhan vielä tuolloin ryhtyväni ekonomiksi. Vaikka jotkut olisivat voineet luulla koulumenestyksen perusteella, että olisin alkanut lukemaan yliopistossa historiaa, ei se ole koskaan ollut minulla edes aikeena. Historiantutkimus on ollut aina minulle hyvään yleissivistykseen kuuluva harrastus, jota täytyy pitää koko ajan yllä kokonaisen sivistyskäsityksen eheyden ylläpitämisen takia. Minusta joku psykiatri on sanonut samaa, kun tuli puhetta joskus toistuvista raivokohtauksistani, että JK Paasikiven tavoin, minä en ole tosi asiassa hullu, vaan sen sijaan minä en ole koskaan saanut kunnollista ja täydellistä kasvatusta, mikä on aiheuttanut ailahtelevuutta käyttäymisessä tietyin ajoin. Kuitenkin raivoan tavallisesti lähipiirilleni, enkä ole menettänyt asiallisuuttani koskaan missään tilanteessa esimerkiksi kodin ulkopuolella. En opiskellut lukiossa muita kieliä kuin englantia ja ruotsia. Olin kuitenkin kohdannut jo sukupiirissäni saksan ja ruotsinkin kieltä, sillä sen lisäksi en ole koskaan oppinut yhtä mieluisasti koulussa kuin omana aikanani. Kirjoitin Lyseossa abimatrikkeliin, että koulu on ollut hyvä, ja että oppiminen on tapahtunut hyvin säännöllisesti ja kelpoisasti koulun ulkopuolella iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina. Jos en olisi keskittynyt noihin aikoihin tyttöihin, joka johtui varmaan siitä, että koska nuoret ihmiset antavat automaattisesti suurempaa arvoa sille, joka on ”hyvän näköinen”, ja koska huomasin tuon huomion koskettavan myös itseäni, syntyi jonkinlainen kissa ja hiiri-leikki, jossa nautin tyttöjen huomiolla pelaamisesta. Pari syvempääkin tutustumisyhteyttä oli, mutta Lyseon ulkopuolella. On naurettavaa, miten kehittyneet ihmiset yhdistävät oman minäkuvansa kollektiiviin, jonka takia esimerkiksi Lyseossa minua jotkut yksinkertaiset pitivät heikkolahjaisena tai vähintäänkin outona, ja toisaalta lukiolaisrahvaan piirissä Linnanpellossa olin salaperäinen ja enigmaattinen älykkö, joka ei liiemmin seurustellut toisten samanikäisten kanssa. Kissat ovat aina olleet minulle rakkaita, ja ollessani kymmenvuotias keväällä 1999 sain itselleni ensimmäisen lemmikkikissan, abessinialaisen Arthurin, jonka ”siirtosumman”, joka oli 2500 mummonmarkkaa, maksoin omista rahoistani. Koska olin nuorena niin saita, saattoi minulla ala-asteaikanakin olla omassa kätkössäni useita tuhansia markkoja rahaa. Se tietysti mahdollisti toisinaan isojakin hankintoja, kuten nyt vaikka Arthurin ostamisen. Kasvattaja oli äitini työkaveri, joka on sittemmin jäänyt eläkkeelle ja muuttanut käsittääkseni Yhdysvaltoihin. Kuten monilla ala-asteikäisillä räkänokilla, jotka ovaat lukeneet kirjoja, olin kiinnostunut kovasti luonnontieteistä, eläimistä ja esimerkiksi dinosauruksista. Myös harjoittelin maailman maat ja pääkaupungit jo ala-asteella. Mummoni luona kasasin yleensä etenkin tietoteoksia kehään ympärilleni lattialla ja hankin autuaasti tietoa erilaisista aineista. Jo tuolloin tapanani oli lukea useampia teoksia samanaikaisesti. Leikin myös poikien tapaan lapsena etenkin leikkiautoilla. Toiset suosikit olivat tinasotilaat. On kuitenkin sanottava, että sukupuolista poikkeavuutta joidenkin mielestä varmaan edusti se, että etenkin serkkujen luona leikin lähinnä tyttöjen kanssa, joista varmasti suurimman vaikutuksen näihin päiviin asti on tehnyt itseäni runsaat kaksi vuotta vanhempi Heidi, joka on myös yhteiskuntatieteen maisteri. Toisaalta vuotta minua nuoremmalla Jennalla oli tyypillistä nolata mimut itsensä ja naapurin tytön kanssa vetämällä housuni nilkkoihin, millaiset tavat eivät toki ole harvinaisia tuossa kyseisessä perheessä. On naurun arvoista, miten Lyseossa, jossa joku oli osallistumassa ns. Viksu-kilpailuun, ja suunnittelin tuolloin AKS:n perustajamarttyyri Bobi Sivenin vertaamista Wagnerilaisiin myyttisiin sankareihin kuten Siegfriediin. Siitä olisi varmasti tullut jonkinlainen taiteellis-/historiallis-/kulttuuritieteinen juttu. Mutta lopulta jätin sen kesken, ja aika alkuun. Muistan Heidistä mm. sen, miten hän oli eräänä kesänä rakentanut itselleen poljettavan veneen, jolla liikuimme porukoiden ja Kirsti-tädin mökkien välisellä vesialueella. Heidi on älykäs nainen. Äitini puolen sukulaisilla oli vielä noin viisitoista vuotta sitten tapana kokoontua viettämään etenkin juhannusta porukoiden mökille, koska se on suurin ja lisärakennukset ja piha ovat suurin sukulaisten mökeistä. Mökkimme on rakennettu isoisältäi Leolta ennakkoperintönä saadulle tontille, ja huvilan nimi on Mäntyniemi (vähän tunnetumpaa samannimistä rakennusta ei ollut vielä tuolloin edes suunniteltu), ja ukki sai kyseiset maat haltuunsa, kun valtio pakkolunasti ukilta nykyiseen timanttilouhokseen kuuluvia maita, joiden vastineena tulivat kolme noin samankokoista tonttia. Pääpointti oli se, että viina virtasi ja kaikki olivat kellon edetessä aikamoisessa kännissä. Minun piti varhaisteininä vartioida mökin sisällä, ettei kissa päässyt pihalle ja ettei kukaan jättänyt ovia auki, sillä niin ”leveetä” tuo oleminen monilla oli. Kirjoitan seuraavassa henkilökohtaisemmassa vaiheiden kuvauksissa etenkin nuoruuden matkoistani. Nyt saa riittää toistaiseksi.

Matalapsykologinen tutkimusperinne nykyajan psykologiassa

Nykyaikainen psykologian tutkimus korostaa etenkin emootioita psykologisen kysymyksenasettelun välineinä. Ja tässä emootiotutkimuksessa ei pienessäkään määrin erotella emootioita niiden arvon kautta. Voidaan mielestäni puhua ja kirjoittaa arvotunteista, jotka eroavat koheesioltaan, konsistenssiltaan, laadultaan ja määrältään toisistaan, joissa kehittyneimmät ja kompleksisimmat arvotunteet ovat arvokkaimpia ja niitä myös koetaan epätasaisesti havaittuna erilaisten ihmisten keskuudessa. Primitiivinen tyyppi ei koe kuin pyyteellisiä ja itsekkäitä halujaan, hänen arvotunteensa eivät siis ole kovin arvokkaita ja ne perustuvat villi-ihmisen haluun saada aina kaikki himonsa tyydytetyiksi kaikissa olosuhteissa. Emootio ei ole tasarajainen eikä tasalaatuinen käsite, eikä niitä kaikkia tulisi käsitellä yhden käsittelyn ja huomion alaisina. Emootio on monestikin naisten yhteydessä käsiteltynä tunneperäinen reaktio johonkin toimintaan tai sanaan tai tekoon. Siinä mielessä alimmat emootiot ovat pyyteellisiä, koska ne seuraavat ehdollistettuna toisten ihmisten tekemistä asioista. Naiselle emootiot ovat siis monesti reaktiivisia ja suhteellisia, koska pyyteettömät arvotunteet, jotka ovat niitä, joille esimerkiksi koko länsimaisen filosofian moraaliaatteiden teoria on rakentunut. On sanottava, ettei suurin osa ihmisistä ymmärrä mitään moraalifilosofiasta, vaan he monesti seuraavat toisissa ihmisissä sitä, että toisten ihmisten toiminnan hiljainen kollektiivinen hyväksyntä oikeuttaa myös toiset viiteryhmän ihmisistä toimimaan samalla tavalla. Primitiiviset miehet ja vaikka jo poikaikäisten porukat perustuvat siihen, että näiden ihmisten on toistuvasti todisteltava omaa paremmuuttaan ja rohkeuttaan teoilla, jotka rikkovat rajoja. Tässä näkyy se raja, mitä henkilökohtaisen moraalin ja käsityksen etiikasta omaavat ihmiset eivät tavallisesti ylitä, vaikka apina villiintyykin nimenomaan lauman vaikutuksesta. Ja alaluokkaiset naiset ovat äimällään kuolaamassa, kun ”mies uskaltaa olla noin rohkea ja vallan suuntaa ohjaava!”. Katharsis tarkoittaa sitä, kun ihminen puhdistuu arvotunteittensa kautta, kun hän havaitsee jonkin merkittävän arvollisen tunteen lähteen, johon impulssiin yhdyttyään hän kokee suurta moraalista puhdistautumisen tunnetta, mikä myös pitää tällaiset harvinaiset ihmiset moraalikäsitykseltään arvokkaina. Nykyaikaisessa psykologisessa fysikalismissa on myös yleistyneet älyvapaat tutkimuskysymykset, jotka voivat liittyä vaikka siihen, kuinka nopeasti ja kuinka jäykäksi pippeli kovettuu. Psykologit ovat kaapanneet lääkäreiden reaktiovasaran itselleen ja väittävät nykyisin näitä tutkimuksia psykologiaksi, tieteeksi ihmisen sielusta. Mielestäni psykologian sisällä tulisi tutkia lahjakkuutta ja myönteistä poikkeavuutta, vaikka primitiivisten ihmisten toimintaa ja reaktioita on joskus hauskaa seurata jo sen itsensä takia. I Olli von Becker, YTM, oikeustieteen opiskelija

Runo

Ja tekin! I ämmät - I jotka piditte minut etäällä vuosikaudet I Das Sie konnte nicht erinnern!

Onko sivistys ja sivilisaatiokin turhanpäiväistä hommaa?

Mihin tarvitaan oopperaa, teatteria tai yliopiston kirjastoa? Mihin niitä tosiasiassa vielä ”nykypäivässämme” tarvitaan? Eikö ole järkevämpää ja parempaa mennä vaikka ”hokipeliin” ja sen jälkeen riitelemään kapakkaan toisten samanlaisten junttien kanssa? Tärkeintä ja suurinta onnea miehille on monesti kokoontua yhteen ja toistaa järjestystä, jossa yksi tai kaksi kertovat vitsejä ja muut nauraa höröttävät monesti pelkästään ryhmäkoheesion ja "-hengen" ylläpitämisen takia. Televisioonkin tämä on tullut: istutaan piirissä ja hörötetään vuorotellen jokaisen kertomille vitseille. Ja näitä ohjelmia on varmasti kymmeniä ja mikä tärkeintä: ne tapaavat myös olla ohjelmista suosituimpia. Miksi lukea vaativaa kirjaa, koska ne maksavat niin paljon ja lukija ei kuitenkaan niistä mitään ymmärrä eikä edes jaksa yrittää ymmärtää. Nykyään suomalaisiin antikvariaatteihinkaan ei voida myydä kirjoja, koska anime ja manga-lehdet ovat nykyään halutumpaa kuin vakava maailmankirjallisuus. Pornolehdet ja -filmit ovat kuitenkin vähentyneet netin takia. Wikipedia on varsin yksinkertaistettu tapa hakea tietoa, mutta kuitenkin monet itseään aikuiseksi kutsuvat ihmiset vetoavat siihen, kun keskustelussa kerrottu fakta ylittää heidän muistinsa ja käsityskykynsä. Onhan selvää, että äänikirjoillekin on jonkinlainen markkinarako, koska niitä voi käyttää vaikka nukkumaan ryhtyessä, mutta kyllä niiden yleistyminen vähentää sellaisia kognitiivisen toiminnan voimavaroja, jota aidon paksun kirjan lukeminen tavallisesti vaatii. Mutta kun kaikilla on nykyään AD- tai ADHD-diagnoosi, niin onhan se selvää; ettei kirjoja lueta, eikä monesti niitä edes yritetä lukea. Kouluissakaan ei enää nykypäivänä lueta kirjoja, vaan kaikki tapahtuu läppäreiden ja tablettien välityksellä. Samassa mielessä voitaisiin heittää kirjat roviolle, kuten tehtiin kaikelle Entartete Kunstille (rappiotaide) kansallissosialistisessa Hitlerin Saksassa. Mutta kun kulttuuria ja sivistystä tulisi ymmärtää, jotta voisi olla mahdollista ylläpitää jonkinlaista sivilisaatiota myös tulevaisuuden maailmassa. Ei voida sanoa, että nykyaikaisuuden tai rahan säästämisen takia ei pitäisi olla yliopiston kirjastoa, teattereita ja oopperaa. Lapset ja nuoret tulisi pakottaa lukemaan kirjallisuutta ja oppimaan sitä kautta kriittistä ajattelua ja kyseenalaistamista, joita ilman minkäänlainen kulttuuri ei pysty säilymään pystyssä pitkää aikaa. Sivilisaatiossa on tavallisesti korkeakulttuureita, joita esimerkiksi Oswald Spengler laski maailmassa olevan olleen kahdeksan. Onko nykyaikaisesta viihteestä elävä keskiluokka todellakin korkeakulttuuria? Mielestäni ei, koska korkeakulttuurissa oleminen vaatii etenkin henkisen vaivan näkemistä omilta jäseniltään. Tissien ja pyllyn katsominen telkkarista ja tietokoneelta ja nauraminen tavanomaisille räkänokkien häpäisyvitseille ei ole minkäänlaista kulttuuria. Kulttuuri on sitä, mitä kulttuuri-ihmiset tekevät. I Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija

Ovi (Wanda & Walter)

Kuka on tuon oven takana, I johon on johdettu kirjaimia alkuperästä ylevästä I luuloja kantajalleen superioriteetista I joillekin pätemisen aiheita painokkaita I kuka asuu siellä? I Jos avaisin oven kerran, I kun pelkään avaavani oven itseeni I kenet siellä kerran näkisin I olisiko se vain kerraksi jäävää, I vai toiveiden tyhmien, pelkojen pienten I unelmien uhkeiden ja uskomattomien täyttymistä, I -mystä I näkisinkö valmiina oman itseni täyden- nyksen, I salattujen toiveideni uhrittaren, I keimailevan, nerokkaamman kuin I minä koskaan tulen olemaan I ja hän kyllä tietää sen I joskus olen koonnut ovelleni barrikadia, I nyt en jaksa välittää näistä peloista banaaleista I ovi erottaa meidät, ovet sieluihin, kotiimme, I ottaisitko minut vastaan jos tulisin? I Vaikka katson kaiken jo olevan ohi I voisin poiketa ennen resignaatiota kohtaloon I mutta masentunutta minusta ei saa I siitä uteliaisuuteni kantaa vastuun I maailmassa – vahvasti – vankasti I Patria o muerte – Venceremos! I Se intohimo, jonka minusta löydät I on liian mahtavaa vielä peitettäväksi I minun on kai tultava sinuun, in the end I Bleiben sie stehen! I Steht drauf! I

Edellinen kirjoitus oli blogin 1500 kirjoitus!

Julkaistuista.

Alku Luikonlahdentien muuttamiselle Virrantalontieksi

ASIA: Asemakaavan muutos III Pyydän toimittamaan viestin Kaavin kaavoituksesta vastaavalle asemakaavapäällikölle III Nykyinen Luikonlahdentie kulkee Kaavin ja Outokummun tiestä lähtevänä Kaavilta tultaessa juuri ennen Melttusvirtaa. Siitä se jatkuu suvullemme kuuluvien talojen ohitse pienen metsätaipaleen kautta Retusen järven rantaan. Ehdotan Luikonlahdentien virallista muuttamista Virrantalontieksi, etenkin historiallisten mutta myös olosuhteellisten seikkojen takia, joita selvitän seuraavassa. III Kun tullaan päätieltä on ensimmäisenä oikealla pysäköintipaikka ja Suomen sodan Luikonlahden taistelun muistoa kunnioittava monumentti. Tuossa sodassa taisteli myös sukuni jäseniä pääasiassa upseereina. On sanottu esimerkiksi Koljonvirran taistelusta, että sukuumme kuuluva tykistöupseeri vastasi venäläisten komentajan ruhtinas kenraali Dolgorukin kaatumisesta, hän meni ilmeisesti keskeltä kahtia. Seuraavana vasemmalle jää Virranportin talo, joka oli vuosina 1994-2023 sukumme hallussa. Se oli ns. dower house. Siitä kun jatketaan eteenpäin, on edessä jo sukumme maita. Oikealla puolella pienen taipaleen jälkeen on enoni Markku Virrantalon omakotitalo ja pihapiiri. Siitä kun jatketaan eteenpäin on oikealla puolella rinteessä äitini serkun Matti Virrantalon rakennukset, jotka kuuluivat aikaisemmin hänen isälleen, ukkini vanhemmalle veljelle Reino Virrantalolle. Kun mäkeä noustaan ylös, näkyy jo varsinainen vanha Virrantalo ja tilan muut rakennukset ovat viistosti vasemmalla. Tie kaartaa oikealle Virrantalon päärakennuksen taakse ja jatkaa jyrkän rinteen vasemmalla reunustamaa tietä pitkin eteenpäin. Ukki on kertonut tarinan, että Lehmilahdessa päin voi kuulla joskus kesäisin pienen tytön kikatusta, jonka olen itsekin kuullut, jonka alkuperänä pidetään ukkini vanhempaa sisarusta Maija-Liisa von Beckeriä, joka kuoli vuonna 1935 10-vuotiaana. Oikealla on siinä kohdassa Virrantaloon kuuluvia laidunmaita ja pellon ja tien vieressä kulkee vanha 1800-luvulla rakennettu kiviaita. Kun tullaan seuraavalle aukealla, on sinne istutettu nykyään puita, oikealla on traktori/välinevarasto. Siitä tie jatkuu edelleen tilan mailla Retusen rantaan, missä ei ole pysyvää asutusta, vain muutamia kesämökkejä. III Kerron hieman tilan historiasta seuraavassa:Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker osti Virrantalon todennäköisesti vuonna 1869, vaikka tarkat tiedot ovat sukulaisteni tiedossa. Hän oli syntynyt 1844 ja kuoli 1916. Hän toimi lääninsihteerinä Kuopiossa, mistä virasta hän siirtyi Kaaville nimismieheksi. Historian kirjoissa häntä on kuvattu lempeäksi ja oikeudenmukaiseksi, on mm. kerrottu, että hän maksoi joskus köyhempien verot itse omasta pussistaan, etteivät ihmiset olisi joutuneet vastuuseen maksamattomista veroista. Sortokauden aikana hän ilmoitti suoraan asepalvelukseen kutsutuille, ettei kutsuntoja järjestetä Kaavilla. Tämän takia hän sai kuvernööriltä potkut virastaan ja vain puolikkaan eläkkeen. Tämän jälkeen hän keskittyi maanviljelyyn. Reinhold Octavius oli kahden aatelisen poika, hänen äitinsä edusti von Schrowe-sukua. Hänen poikansa Frans Edvard syntyi vuonna 1891 ainoana aikuisikään eläneenä perheensä poikana ja hänestä tuli maanviljelijä, vaikka hän oli jonkin aikaa koulussa Kuopion Lyseossa. Hän oli mukana kaikissa luottamustehtävissä alueella ja istui kunnanvaltuustossa Maalaisliiton listoilta..Yksi tutkija on kutsunut Frans Edvardia todelliseksi Mr. Kaaviksi, olihan hän lisäksi hauskan näköinen mies Hänen aikanaan vuonna 1935 toteutettiin sukunimen muuttaminen tilan mukaan Virrantaloksi. Kolmannelle polvelle Virrantalo siirtyi 1955, kun isoisäni, vuonna 1929 syntynyt Leo Kristian, alkoi viljelemään tilaa. Hän näki Virrantalon päärakennuksen peruskorjauksen ja uuden navetan rakennuksen. Hän kuoli syksyllä 2018, ja hänen jälkeensä vastuun tilasta ovat ottaneet enoni Markku Virrantalo ja Reinon maita hallitseva Matti Virrantalo. Tämä aatelinen sukumme on siis asunut paikalla neljättä sukupolvea, ja Markkukin on juuri viime vuonna täyttänyt kuusikymmentä vuotta. Sekä Markulla että Matilla on lapsia, jotka siis ovat serkkujani ja pikkuserkkujani.  III Sukumme on tiedettävästi ainoa aatelinen suku Kaavilla. Sukumme historiaa voidaan johtaa pidemmälle kuin mihin Kaavin kunnan historia johtaa III Näin ollen: Ehdotan Luikonlahdentien nimen muuttamista Virrantalontieksi. III Perusteet ovat vankat ja vastaansanomattomat. Sukumme voisi lisäksi saada myönteistä huomiota, koska esimerkiksi Kangasniemellä sijaitsevat Beckerin koulu ja Beckerintie. Siellä asiaan suhtaudutaan pieteetillä. III Kunnioittavin tervehdyksin,Olli von Becker III

Alku von Becker-suvun naturalisointitodistuksen saamiseksi Suomeen Länsigöötanmaan museosta

Hej! III Jag skriver för er över det naturaliseringintyg af von Becker-familj, som ligger på er Museum i Skara. Jag hoppas att veta vem har givit betyg till er Museum? Jag har fått informationen över den saken, att det har donerats till er ägo i år 1904, på vilket tid der har varit inga medlemmar av våra Familjen i Sverige. Den sista var änkan av domaren Carl Johan von Becker, som livit på Traneberg gård i Kållandsö i närheten av Lidköping. Dessutom änkan dog i 1860-talet, det kan inte ha varit hon. Det enda dotter dog senare och jag kan inte minnas det året på strax minne. III Jag begär att tänka, att idag den mest värdefulla plats och lämplig plats för detta betyg kunde vara Riddarhus i Helsingfors eller Riksarkivet i samma stad. Jag kanske kommer att besöka er Museum i några veckor, och hoppas att vi kunde ha en diskussion över saken.  III Med vänliga hälsningar,Olli von Becker III

Naiset haluavat reproduktiota ja sen simulaatiota

Toisin sanoen, naiset haluavat lisääntyä ja suurimman osan elämästään simuloida tämän tapahtuman alkuosaa. Naisen paikka on monesti uusintamisessa, johon sopii esimerkiksi naisen suurimpaan osaan elämästä sisältyvä kuukautiskierto, joka tietyssä vaiheessa vaikuttaa merkittävällä tavalla naisen henkiseen kompetenssiin. Luin joskus vuosi sitten, että Espanjassa on tuotu lakiin mahdollisuuden olla poissa töistä kuukautiskipujen takia. En tiedä, koska en ole nainen, mutta voidaan varmasti huomioida se, ettei tuonkin asian takia poissa töistä oleminen kasvata ainakaan taloutta. Jos asiassa haluttaisiin olla kunnianhimoisia, olisi tuo asia ollut jo aikaa sitten esimerkiksi Yhdistyneen kansakunnan artikloissa. Jos ajatellaan vaikka kehitysmaita, on selvää, ettei tällainen luksuslomailu suinkaan ole kaikkialla maailmassa mahdollista. No, naisen asema on maailman historiassa aina perustunut uusintamiseen, eli pääasiassa lasten synnyttämiseen, heistä huolehtimiseen, ruuanlaittoon, siivoamiseen ja kotitöihin. Esimerkiksi minulla ei ole koskaan ollut tarvetta pitää vakituisena naista lisääntymisen simuloinni takia. Onhan tietysti niin, että nykypäivänä Suomessa on merkittävän suuri määrä yksineläviä sekä miehiä ja naisia. Nykypäivänä ei siis ole millään tavalla välttämätöntä asua parisuhteessa, koska monessa tapauksessa ihmiset pystyvät itse elättämään itsensä, eikä laajaa perhettä enää useimmiten pidetä tärkeimpänä asiana. Siinä mielessä Pentti Linkolan toivoma malli on yleistynyt myös Suomessa, vaikka Linkolalla itsellään on kaksi tytärtä, joka määrä, kaksi, on siis enemmän kuin keskimääräinen lapsimäärä Suomessa tällä hetkellä. Olen joskus miettinyt naisellista seksuaalisuutta, koska omassa käsityksessäni naisista on jotain siihen liittyvää. Minä en voi ajatella etenkään seksin aikana, että nainen on halpa huora tai komenneltava ja alistettava olento. Siinä mielessä käsitykseni ihmisten arvosta ei vastaa kaikkien käsitystä naisten arvosta, olen näiden ihmisten mukaan säälittävä ja väärässä. Minulla on mielestäni holistinen käsitys ihmisestä ja yksilön persoonallisuudesta ja olemuksesta. Minä en voi erotella ihmisiä ja asioita eri sijoille, mitä naiset monesti harrastavat. Esimerkistä käy varmasti se, että jos nainen kohtaa vaikka junassa tuttunsa pitkän ajan päästä, vaihdetaan siinä kohteliaisuuksia ja arveluja myöhemmästä tapaamisesta, vaikka suurimmassa osassa tämä liittyy vain siihen, että halutaan miellyttää kaikkia, jokaista hyvänpäiväntuttua, vaikka ei ole aiettakaan olla tämän kanssa tekemisessä sattumanvaraisen tapaamisen ohessa. Voidaan sanoa, että nainen on monesti teennäisempi ja epärehellisempi kuin henkisesti kehittyneet miehet. Naiset pitävät kunnollisesta panemisesta, ja näillä on ensimmäinen pääsy yhteyteen naisen kanssa, kun hepsankeikat kuvittelevat, että ns. kunnolliset miehet odottavat heitä vuosikaudet naisen syötin vieressä, vaikka samaan aikaan pannaan kaikenlaisten rikollisten kanssa lisääntymisen simuloinnin halun takia. Naisen seksuaalisuus on voimakkaasti naiseen liittyvä tekijä, ja heitä eniten miellyttävä panomies saa korkeimmat arvosanat näiden keskuudessa. Olen luopunut jo aikaa sitten naisista, koska he kaikki muistuttavat yhtä ja samaa. Minä en näiden mukaan kelpaa miksikään muuksi kuin näiden kakaroiden hyysääjiksi ja ”intellektuelliksi”, jonka pitää prostituoida oma älynsä ja persoonansa näiden tytteleiden älyllistä takeltelua varten. Siteeraan Eino Leinoa: ottakaa joku halkonaama, metsämies, joka lyö seinään teidän ajatuksia kihiseviä päitänne. Minä teen töitä ajattomien ja universaalien totuuksien takia, vaikka tiedostan sen, ettei establismentin ulkopuolelle jääminen koskaan yllä samaan näkyvyyteen, kuin mihin toisten jalustalle nostamat näkyvät. Minä olen filosofi, kirjailija ja taiteilija, ja en mielellään edes puhu ihmisten kanssa aiheista, jotka ovat naisellisuuden kehittämiä ja siksi lapsellisia. Minä en harrasta uusintamista ja sen harjoittelua. Olen niihin nähden täysin välinpitämätön ja nauttisin eniten sellaisesta elämästä, jossa ei edes tarvitsisi siivota tai tehdä itse ruokaa. Tällaiset asiat ovat yhtä pakkosuorittamista omasta mielestäni. Naiset ovat tyypillisempiä näyttelemään teatteria ja teeskentelemään. Tämä tapahtuu naisen kaikenlaisessa olemisessa. Lisäksi naiset nauttivat miehessä siitä, jos mies vähättelee, haukkuu tai alistaa toisia miehiä. Minä olen aina kokenut olennaisimman ihmissuhdemuodon veljeytenä. Ja veljeys ei onnistu silloin, kun miehet on rohkaistu anarkiaan toistensa kanssa. Tupolevin veljestern naisasiavaltuutetulle lähettämän kikkelikortin mukaan niitä on erilaisia. Ja niitä tulee aina myös olemaan erilaisia. Kuitenkaan niiden karakteristiikat eivät muodosta sitä, mikä ajattelu jää elämään myöhempien sukupolvien osalle. Kikkelin tarkoitus on päästää väliajoin kusta ja tuottaa spermaa. Ja tämä asia on pysyvää vain toistuvuudessa. Sillä ei ole suurempaa merkitystä. Tämä yksi entinen ystäväni oli hänkin pätemässä naikkoselleen minusta, koska sillä hän sai kompensaatiota alemmuuden tunnolleen. Yksi nuori nainen, joka oli poikkeuksellinen henkisiltä ja älyllisiltä toiminnoiltaan sanoi minulle kerran: ”Sinä jos kuka olet mies.”. Kuitenkaan suuri osa ihmisistä eivät pidä minua sellaisena. Siinä voidaan huomioida se, millaiset arvot ihmisillä ovat. Ja kun nämä häntäheikit siirtyvät ukkouteen ja kun ei enää seisokaan, voivat he olla murtavan tilanteen edessä. Nussimisesta puhuva ja kokemuksillaan pätevä vanhempi mies on kuvottava, ja siitä entinen terapeuttini tietää enemmän. Veljeyttä ei enää nykyään esiinny, ja omalla veriveljelläkään ei enää ole suurempaa merkitystä. Tämä on nykyajan epäpyhyyden seurausta, - kaiken saa tehdä, jos vain on mahdollisuus siihen ja siitä ei joudu kielteiseen vastuuasetelmaan. Minä olen täysin aseksuaalinen, enkä katso pippelin tunkemista emättimeen maailman suurimpana ja mahtavimpana tapauksena. Naisten perässä juokseminen ja joissain lyhyissä suhteissa oleminen oli aikaisemmin pelkkää ajanhukkaa. Ei seurannut kuin vähättelyä, yleistämistä ja minuuteni riepottelua. Mielestäni vain koirasta voidaan sanoa, että ”sillä on hyvä luonne”. Tuo jo kertoo siitä, mitä nuoret naiset miehessä arvostavat, jos kikkeli on sopivan mukava, silloin muulla persoonan osalla ei ole suuremmin merkitystä. Olin kerran täysin kaverisuhteessa erään naisen kanssa, joka ei ole koskaan ollut mieltymyksieni mukainen minkäänlaiseen suhteeseen, hän nauttii siitä, jos mies vähättelee toista miestä ja samanaikaisesti hän itse vähättelee kohteena olevalle miehelle toisia miehiä. Tässä on Kundry, jos mikä. Täysin tämän saman symboliarvon mukainen ja vastenmielinen. Narsisti ja ei lisäksi osaa ollenkaan kirjoittaa eikä harrastaa minkäänlaista hengentieteiden lajia. Mutta hyvän panon tämä naikkonen muistaa ja holismi käsittää vain alueen miehen alavatsasta reisiin. Kuvottava, rahasta mölyävä, ihmisten omaisuutta omiin käsityksiinsä vertaileva, loukkaava nousukas. Minä olen monesti huomannut sen, että jopa älyllisesti kyvylliset naiset ovat joskus innostuneet minusta, kun olen antanut miehekkään vaikutelma, ja sitten kun juoruja on kuultu, ovat olleet täysin erilaisia, ts. asiallinen vuorovaikutus oli heidän mielestään tullut tarpeettomaksi. Minä pidän itseäni asiallisena, ja sen takia en ymmärräkään sitä, jos esimerkiksi palveluammateissa toimivat vasureita äänestävät pikkuihmiset juoruavat minusta (vaikka en ole heille koskaan kertonut edes omaa nimeäni) ja suhtautuvat epäasiallisesti omien matalien emootioidensa takia. Minä olen aina yrittänyt pitää lähipiirini pienenä, ja olen tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden seurasta ja kommunikaatiosta voi nauttia ja jos siitä voi saada käsityksiä periaatteisiin lähestymisestä. Monesti nuo ihmiset ovat olleet itseäni vanhempia, koska vaikka kolmekymmentäviisivuotiaana en koe itseäni nuoreksi, on tässäkin iässä harvinaista kohdata autenttisuutta ainakaan älyllisyyden ja henkisten asioiden osalla. On naurettavaa, miten ihmisten täytyy seksin syklin takia pitää vakituista ihmistä, jota vahdataan mustasukkaisesti. En ole koskaan ajatellut, että samanaikaisesti monen naisen kanssa tekemisissä olemisessa olisi jotain väärää, koska Morriseyn sanoin, olen naisia tai miehiä enemmän kiinnostunut ihmisistä, mutten kuitenkaan useimmista. Se on mielenkiintoista, jos joku näyttää joskus kiinnostusta, koska monesti, vaikka toinen ihminen sen tekeekin, voi siitä saada käsityksen samankaltaisista piirteistä, vaikka tietysti on tämä munahaukkojen ryhmä, jota kiinnostaa meisselin säädöt. Naiset ovat loistavia yhteisöjen ylläpitämisessä, vaikka he aiemmin kirjoitetun mukaisesti ovatkin taipuvaisia kaunisteluun ja epärehellisyyteen. Initointiin ja luovuuteen heistä harvoin on. Monelle koulutetulle naiselle riittää se, jos heille asetetaan toiminnan standardit, joihin heidän pitää mukautua, eli toisin sanoen ainakin älykkäät naiset ovat ominaisia tottelemaan sääntöjä ja odotuksia ja etenemään niiden osoittamalla tavalla. Omia karakteristiikkoja ja periaatteita luomaan heistä harvoin on. Nainen tarvitsee monesti miehen asettamaan säännöt, vaikka monesti aiemmin mainitun harakan Kundryn kaltainen hahmo on myös omiaan oikeuttamaan miesten harrastaman banaalin pahan, joka liittyy merkittävällä tavalla siihen, miten vähän naiset itseään arvostavat. Seksissä pitää saada alistamista, mutta muuten miehen on mukauduttava pol... naisen jyräävään pomotukseen (Okei! Oikei! Okei!...). Nykymaailma, naisistunut maailma, korostaa sitä, että ihmisen on erotettava itseään moneen samanaikaiseen elämään, toisin sanoen osallistuttava naisilla sisäänrakennettuna olevaan käsitykseen uusintamisesta, ja loppujen lopuksi on niin, etteivät naiset itsekään pysty muodostamaan proaktiivisesti arvoja ja ajatuksia, eikä edes mielipiteitä. Heille olennaista vaikka sitten tieteessä on etenkin suhteessa oleminen joko asiaan tai ihmiseen. He tekevät tulkintoja ja osallistuvat debatteihin. Vaikka mies voi arvostaa jotain naista suuresti, kuten itse olen aina arvostanut noin viisi vuotta sitten taivaansillalle lähtenyttä äitini äitiä (ja tiedän hänen arvostaneen minua paljon), on naisille paljon tyypillisempää arvostaa henkisissä asioissa, naisen matalalla henkisellä korkeudella toisia naisia ennemmin kuin miehiä. Monesti on kuitenkin niin, että järkipainotteiset naiset, jotka ovat monesti oikeistolaisia, voivat arvostaa miespuolisia kollegoitaan, kuten tiedän monen arvostaneen Jan Vapaavuorta. Vapaavuori, Enoch Powell ja Winston Churchill ovat poliitikoita, joita olen tähän mennessä eniten arvostanut. Sanotaan, että keskimääräinen nainen on yhtä älykäs kuin keskimääräinen mies. Kuitenkin voidaan sanoa, että tässäkin tapauksessa miehet edustavat ääripäitä, kun taas naiset asettuvat monesti lähemmäksi keskimääräistä. Varmasti kulttuurimme on edelleen sellainen, ettei naisia kannusteta ottamaan osaa henkisiin ja älyllisiin asioihin. Kuitenkin esimerkiksi Nietzsche on kirjoittanut siitä, että jos nainen on älyllisesti neromainen (kuten Nietzschen ihastus Lou Salome), on hänen sukupuolisessa elämässään jotain poikkeavaa keskimääräiseen naiseen nähden. Naiset ovat monesti kiinnostuneita keskimääräisestä naisesta ja he pitävät harvoin sellaisia kokoontumisia, joissa olisi veljesmäisesti kyse etenkin henkisistä ja älyllisistä aiheista. Monesti on niin, että naiseen tekee vaikutuksen ja herättää mahdollisesti joskus jopa vuoden luontokuvan tavalla kateuden toisen naisen paremmannäköisyys. Naiset pitävät hierarkioita toistensa kesken ja monesti tukevat tuollaista hierarkiaan asettamista myös miesten keskuudessa. Vaikka nainen olisi minkälainen uraohjus hyvänsä, hänen henkiseen olemiseen liittyy paljon peiteltyjä heikkouksia ja insecurities yleensäkin. Naiset eivät ole luonteeltaan älyllisiä, vaikka voisivatkin potentiaalisen älykkyytensä kautta lukea kirjoja vaikkapa teoreettisesta fysiikasta, lukea Immanuel Kantin teoksia tai ratkaista Fermat'n ongelman. Sanotaan, että naiset tuntevat ja miehet selittävät. Ja tämän takia monesti naiset pitävät psykologiasta ja miehet fysiikasta. Kuitenkin on sanottava, että nykyaikainen psykologian tutkimus on infantilisoitunut ja muuttunut yksisuuntaisemmaksi naisten mukana olemisen takia. Ja jos katsotaan merkittävimpiä psykologian perinteeseen jotain merkittävää tuoneita teoreetikkoja, ei siellä ole naisilla kovin kummoista edustumaa. Samaa on sanottava naisten innokkaasti pusertamasta kyökki-innosta – suurimmat ja eniten tienaavimmat kokit ovat aina olleet miehiä. Naisille käy kyläkeittiöiden ja soppatykkien täyttäminen. Miehet yleensä suoriutuvat ja ovat motivoituneempia etenemään omassa työssään, kun taas nainen yleensä näkee itse rajoitteet omalle työlleen ja opiskelulleen – mutta jos kollektiivi kertoo hänelle, että on kunnioitettavaa naisen opiskella tohtoriksi, alkaa tämä naikkonen siihen uskoen pakertamaan lippusiaan ja lappusiaan ja nousemaan tosia mielistellen ja samanlaisilla aiheilla etenemään väkinäisesti miespuolisten professoreiden näyttämällä vähän kerrallaan jaetun hierarkkisen tiedon polulla, jossa hän on kuin koira. Olen aina ajatellut, että kissa voi olla myös maskuliinisuutta ilmentävä eläin, koska kissa on älykkäämpi kuin koira ja miltei aina edustaa tuollaisissa perheissä pomoa koirien ollessa matalemmalla asteella. Kissa pystyy dominoimaan koiraa helposti, koska se on älykkäämpi. Joku on kirjoittanut, että abessinialaiset on pelottomin kissarotu, ja voin helposti yhtyä tähän käsitykseen. Ensimmäinen kissani oli Aby ja muistan kuinka joskus parikymmentä vuotta sitten tätini tuli käymään susikoiransa kanssa, ja jostain syystä päästimme syysiltana koiran sisälle tupaan. Kissani nukkui ja nousi eräässä vaiheessa verkkaisesti katsomaan dogia. Arthur kiersi koiraa haistellen, kun koira oli pää lattiaan painettuna alistuneena täysin paikallaan. Sitten Arthur kävi ruokakupillaan ja käveli hitaasti yläkertaan nukkumaan. Tuo oli aika hyvä osoitus kissan pelottomuudesta ja sen asemasta koirien yläpuolella. Naisen paikka on monesti uusintamisessa ja kaikenlainen suorittaminen jää monesti keskimääräisen naisen insecurities takia mahdottomaksi, ja siitä huolimatta he haluavat siitä vinkua ja vieläkin väittää, että miehet ja patriarkaatti ovat tämän aiheuttaneet. Miesten keskuudessa pärjäävät miehisellä järjellä varustetut lahjakkaat naiset ovat oma juttunsa. Naisilla on kaikki oikeudet osallistua lahjakkaimpien miesten kiinnostuksen kohteisiin, mutta – ongelma on se, että ne eivät heitä kiinnosta.