Rahvaan pelosta

”Tämän huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan suurin pelko on tämä: mikä tahansa maahan saapuva ihmisryhmä ohittaa heidät hetkessä sosiaalisessa hierarkiassa ja jättää heidät edelleen alimmaiseksi.” Kirjailija Jari Tervo kirjoitti näin vuonna 2015, ja mielestäni hän oli tässä asiassa täysin oikeassa. Muukalaisviha perustuu lähes aina siihen, että uuden kansanryhmän katsotaan vievän kansanosalta sen oikeudet ja hyväkkeet. Mielestäni välinpitämättömyys maahanmuuttoa kohtaan perustuu aina siihen, että tällainen ihminen pystyy tajuamaan sen, ettei uusi kansanryhmä tule viemään heiltä heidän omia etujaan. Eri asia on tietysti rikollisuus, joka liittyy joskus myös maahanmuuttajiin, vaikka siinäkin on tiedostettava se, että muukalaisvastaiset ihmiset pyrkivät tekemään siitäkin keppihevosen itselleen, jota he voivat joka yhteydessä käyttää maahanmuuttajia vastaan, vaikka on selvää, ettei jokainen maahanmuuttaja ole rikollinen tai rikoksenuusija. Pelko ja oman kulttuurisen itsetunnon heikkous ja siihen liittyvä kulttuurinen arkuus on monesti se tekijä, joka johtaa maahanmuuttajien vihaamiseen ja heidän demonisointiin. Muukalaisvihamieliset ihmiset ovat useimmissa tapauksissa pelon alaisena siitä, että maahanmuuttajat veisivät heiltä jotain, jonka he katsovat kuuluvan itsellensä. Ja monesti kun tällainen ihminen ei ole älykäs, ei pysty arvostamaan tai käsittämään korkeakulttuuria, ja on monesti köyhä, voi tämä johtaa siihen, että muukalaisvihamielisyydestä tulee heille fiksaation aihe – he pitävät siitä kuin hullu puurosta. Yksikieliset suomalaiset vastustavat tavallisesti myös ruotsalaisia mutta etenkin suomenruotsalaisia, koska he tiedostavat sen, että ruotsalaiset viikingit toivat tosi asiassa jonkinlaisen kulttuurin Suomeen. Samanlaisena vähemmistönä kuin suomenruotsalaiset, voidaan mainita etenkin baltiansaksalaiset, minkä takia Viro ja Latvia ovat olleet satoja vuosia kehittyneempi ja korkeampia arvoja toteuttava kulttuuri Suomeen verrattuna. Baltiansaksalaiset ovat tuoneet esimerkiksi Tallinnaan ja Riikaan niiden keskieurooppalaiset keskustojen osat, kuten vanhan kaupungin Tallinnassa. Tietysti baltiansaksalaisten aikakausi päättyi toisen maailmansodan alussa, kun tapahtui ns. Umsiedlung – Heim ins Reich - Hitler kutsui baltiansaksalaiset takaisin ”kotiin”. Sen jälkeen Neuvostoliiton hajoamisen ansiosta muutama tuhat heistä ja heidän jälkeläisistään on palannut Baltiaan, ja joitain joillekin suvuille kuuluneita kartanoita on palannut entisten omistajiensa suvuille. On sanottava, että suomenruotsalaisten tavoin, monet baltiansaksalaisista kokivat olevansa saksalaisuuden sijasta nimenomaan baltiansaksalaisia, olivathan jotkut suvut olleet Baltiassa yli 700 vuotta. Kuitenkin suuri osa yliopiston käyneistä baltiansaksalaisista kävivät yliopistonsa tai ainakin olivat vaihdossa yliopiston aikaan – Saksassa. Perussuomalaisuus perustuu monessa mielessä suomalaisen työmiehen turhautuneisuuteen, kun porvarit ja suomenruotsalaiset vievät heiltä monia eri hyötyjä, on tyydyttävää purkaa turhautumistaan uusiin yhteiskunnan jäseniin, joita vastaan on taisteltava koko ajan ja kaikkialla, etteivät hekin saa painettua heitä alemmaksi yhteiskunnan sisäisessä hierarkiassa. Mielestäni on täysin samantekevää kieltää neekeri-sana sen takia, että sen poistamisen avulla rasismi loppuisi Suomessa. Mielestäni vaikka hottentottikin on samantekevää siinä mielessä, koska yhteiskunnassa aina kehitetään jonkinlaisia sivuilmaisuja pienemmille kansanryhmille. On kuitenkin niin, että ei maahanmuuttajia tarvitse kuitenkaan kutsua minkäänlaisiksi priima- tai esiarvoihmisiksi. Kuitenkin suomalaisen persuja äänestävän proletaarin pelko on selvää ja helposti havaittavissa, he eivät halua enää uutta kansanryhmää näyttämään heille omaa oman heikon kulttuurisen itsetunnon näyttämää paikkaansa, minkä porvarit ja suomenruotsalaiset ovat heille jo aiemmin näyttäneet.