”Honkalan hullut”

Eräs vähäpätöinen taho oli todennut jossain yhteydessä mummonsa sanoneen otsikon julistuksen. Vaikka muutama sukulainen oli maininnut ja kysynyt minulta, olisiko aihetta viedä ko. Ihminen käräjille sanomastaan, etenkin kun sama mies oli väittänyt samassa yhteydessä , että von Becker-suku ei ole todellisuudessa aatelinen. Sanoin luettuani koko mainitun tekstipätkän, että mies on vähäpätöinen maalaismies, josta ei jaksaisi nähdä niin suurta huolta vaikka asia käräjille menisi. On kuitenkin mielestäni vähän pohdittava sitä, miksi maaseudun väestön jumalinen osa on saattanut tuollaista ilmausta sukulaisistani käyttää. Ensinnäkin Honkala viittaa yhteen sukuni kartanoista Luhangassa, joka oli itse asiassa yksi suurimmista pisimpään suvullani Luhangassa olleista kartanoista. Isoisäni isoisän isoisä ja isä etenkin tuhlasivat materiaalista hyvinvointiaan, ja on sanottava etenkin hänen isästään Otto Reinhold von Beckeristä, että hänen kuoltuaan suku oli jo menettänyt suurimman osan omasta maa- ja kartano-omaisuudestaan. Jos tähän vielä lisätää isoisäni isoisän vanhin veli majuri Odert Otto Alfred von Becker, joka haastoi koko ajan riitaa ja käräjöi alueen virkamiesten ja vähäpätöisempien ihmisten kanssa. Korkeimmalle asteelle hän on vienyt valituksiaan ja kanteluitaan Senaattiin asti. Otto Reinhold joutui noin viisikymmentävuotiaana vaimonsa ja vaimonsa veljenpojan Johan Henrik von Schrowen huostan alle, ja olen tulkinnut asian johtuneen uhkapelin, juopottelun ja mielenterveysongelmien triviumista. Jos ajatellaan poikkeavuuksia sukulaisteni ja maaseudun jumalisen kansanosan kanssa, niin on sanottava sukuhaarassa ilmenneen esimerkiksi mielisairautta, muissakin kuin vain Otto Reinholdin tapauksessa. Otto Reinholdin isä luutnantti Axel von Becker meni avioon seitsemäntöistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa, ja mies oli silloin 63-vuotias. Kun Axel muutamaa vuotta myöhemmin kuoli, meni nuori leski avioon tehtaanjohtaja Anders Nohströmin kanssa, ja tuossa yhteydessä varsinaisesta Luhangan säteristä, joka käsitti miltei koko nykyisen Luhangan kunnan pinta-alan, lohkottiin Anna Lovisalle oma kartano, jota on kutsuttu Ånäksi tai Oneiseksi. Otto Reinhold kasvoi täydellisesti ilman isän vaikutusta, ja syy siihen, miksi hänestä tuli jonkinlainen tuhlaajapoika liittyy varmasti siihen ja siihen, että hän oli sukuhaarassa ainoa poika omassa tasossaan. Ida Josefina von Beckeriä, joka oli Reinhold Octaviuksen ja majurin sisar, kuvataan muutamassa sukumatrikkelissa termillä ”sinnesrubbad”, joka käsittääkseni merkitsee sameaa kuin mieleltään häiriytynyt. Ida Josefina ei mennyt avioon, mutta hänellä oli avioton tytär tuntemattoman miehen kanssa ja tämä oli tytär Matilda Idasdotter, jolle ei edes annettu äitinsä suvun nimeä. Voidaan varmaan sanoa, että tuossa linjassa etenkin mielenterveysongelmat periytyivät joihinkin jälkeläisiin. On esimerkiksi sanottava yhdestä Matildan jälkeläisestä, joka oli sairaanhoitaja ja aviossa Yhdysvalloissa jonkun lääkärin kanssa, joka asui elämänsä aikana Yhdysvaltojen lisäksi Englannissa, että hänen kerrotaan Luhankaan palattuaan ajaneen kylän raitilla polkupyörällä tissit paljaana ja nännien ympärykset räikeän punaisella huulipunalla värjättynä. Sanotaan, että hän oli harjoittanut lääkkeisiin pääsynsä yhteydessä ns. itselääkintää, mutta monet ovat kuvanneet häntä hulluksi, vaikka on sanottava, että hänen kuolemastaan on varmaankin korkeintaan viisitoista vuotta. Aateluus on varmasti tekijä, joka on aina ja kaikkialla maailmassa antanut sen jäsenille oikeuden sellaiseen vapauteen mutta etenkin omantunnonvapauteen, joka ei ole miellyttänyt omaan mataluuteensa sidottua rahvasta, jota vielä lisäksi on tykitetty uskonnolla. Jossakin kirjassa todettiin, että monissa tapauksissa etenkin 1800-luvulla aateliset eivät suuremmin kannustaneet alustalaisiaan jne. torppareita käymään yhtään aktiivisemmin kirkossa. Reinhold Octaviuksen ja majurin keskimmäinen veli Berndt Theodor oli poikamies kuollessaan säterin alaisena ”itsellisenä” vuonna 1898. Kuitenkin olen myöhemmin ottanut selvää, ja yksi tästä linjasta polveutuva kirjailija ja runoilija on ollut minuun yhteydessä tästä, että Berndt Theodor teetätti omalle taloudenhoitajalleen liudan omia aviottomia lapsiaan. Asia mikä minussa eniten kiinnitti huomiota asiaan oli se, kun sain selville kyseisen piian nimen, että hänen yhteydessään mainittiin häent yli viiden isättömän lapsen äitinä, joilla kaikilla lapsilla oli samoja etunimiä, mitä oli käytetty von Becker-suvussa ennen häntä. Kyseinen Helle-niminen kirjailija pitää asiaa varmana. Voidaan katsoa, että aatelin suurempi valta ajattelussa ja toiminnassa voidaan ottaa paralleelisena myös suhteessa miehiin ja naisiin. Miehet ovat tavallisesti vapaita ja rentoja ja päästävät päästönsä yhteiseen ilmaan julkisesti ja häpeilemättä, kun taas naiset yrittävät ainakin jonkin aikaa pitää yllä itsestään jonkinlaista ihannekuvaa, joka liittyy nykyään etenkin seksuaaliseen houkuttavuuteen. Kuitenkin tuolloin aatelin ja rahvaan aikaan aateliset kokivat olevansa ylimmän säätyaseman kautta vapaampia kuin muut, mutta rahvas joutui pidättelemään itseään ja pitämään yllä ihannekuvaa itsestään – ainoa poikkeus naisiin liittyy siihen, että tuolloin haluttiin pyhittää ja olla jumalisia sen takia, koska rahvas odotti taivasta maanpäällistä maailmaa enemmän arvokkaana paikkana. Tiedän sukuni Kangasniemen haarasta ainakin yhden everstin, joka tappoi itsensä hirttämällä. Toisen Kangasniemen haaras kapteeni Frans von Becker kuoli pietarilaisessa mielisairaalassa. Olen saanut haltuuni isoisäni isoisän kirjeitä, joissa etenkin vävyilleen lähettämistä kirjeistä löytyy arveluksia siitä, kuka antaisi hänelle lainaa ja miten hän on jatkuvasti veloissa pankkeihin ja toisille ihmisille. Hän oli jo tuolloin ns. syytingillä ja varmasti hänet on elätetty Virrantalossa myös ainoan poikansa haltijuuden aikana hyvin ja perusteellisesti. Hänen ainoa aikuisiälle elänyt poikansa Frans Edvard oli tiukka taloudenpitäjä ja varakas mies, jolta isänsä yritti saada monissa yhteyksissä lainaa esimerkiksi erästä vävyään bulvaaninaan pitäen. Voi ajatella, että ainoat asiat, joihin isoisän isoisä on voinut tarvita rahaa (vaikka on sanottava, että urhoollisesta vastarinnastaan sortokauden aikana hän sai palkinnokseen vain puolikkaan eläkkeen) ovat varmasti suvun monille miehille tyypillisesti olleet uhkapeli ja viina. On sanottava asia, joka varmasti monen itkeskelevän rahvaan edustajan mielestä vaikuttaisi oudolta, on se, että eräs äitini vanhempi Saksassa asuva serkku on kertonut, että edellisenä iltana kun isoisänsä Frans Edvard oli kuollut, oli hän antanut kellonsa ja sukusormuksensa vaimolleen Hildalle ja mennyt nukkumaan, ja aamulla hänet löydettiin rauhallisesti kuolleena oman kammarinsa sänkyyn Virrantalossa. Myös majurilta tiedetään ainakin yksi avioton poika Konstantin Vuorinen, joka sai sukunimensä piikana toimineelta äidiltään. Majuri oli aviossa venäläisen laivastoamiraalin tyttären kanssa, joka liitto kuitenkin oli lapseton. Vaimo ei nauttinut olostaan Luhangan maaseudulla, vaan hän monesti lähti juhlimaan ja viettämään aikaa toisten säätysisarten kanssa Mikkeliin. Äitni täti on sittemmin ollut yhteydessä Vuorisen Anni-nimisen tyttären kanssa, vaikka tämä ei päässyt kumpaankaan sukukokoukseen, jotka järjestettiin vuosina 1990 ja 1994. Minun linjassani neljä edeltäjääni von Beckereiden linjassa ovat avioituneet porvarillisten/talonpoikaisten sukujen naisten kanssa. Isoisäni isoisä, isoisäni isä, isoisäni ja äitini. Tavallisesti on väitetty, että porvarillinen ja talonpoikainen veri joskus vahvistaa ja vankentaa aatelista verta, joka ei pysy kymmeniä sukupolvia samanlaisten ihmisten kanssa pariutumista. Olen kuullut muutamalta pikkuserkultani että muutamassa perheessä jopa kaikilla lapsilla on voinut olla mielenterveyden ongelmia, ja onhan sanottava sen tulevan monesti jonkinlaisen taiteiljuuden tai esimerkiksi musikaalisuuden kautta. Isoisäni oli hyvin musikaalinen ja lauloi ja soitti monta eri instrumenttia. Minä olen käsittääkseni omassa perheessäni ainoa musikaalinen ihminen, joka voi tietysti liittyä osittain ainakin omiin ongelmiini mielenterveyden saralla. Suvussa on puhuttu suomea, ruotsia, ranskaa, venäjää ja saksaa. Nykyisin mieslinjainen von Becker-suku on täysin suomenkielinen, vaikka esimerkiksi itseltänikin löytyy ruotsin kielen taitoa, jota en ole oppinut pelkästään koulussa vaan myös omassa koti- ja sukupiirissä. On myös niin, että suvaitsevaisuus kaikenlaista poikkeavuutta kohtaan on tullut äitini suvusta ja suvussa on ollut tiedettävästi paljon poikkeavuutta esimerkiksi sukupuoliroolien ja seksuaalisen kiinnostuksen alueella,