Pohdittuja

Reinhold von Beckerin elämänkerta on kuluttanut voimavarojani sen verran, että Päätalon sanoin: mieluiten itkun pullauttaisi, jos ei olisi mies. Minä olen mielestäni tehnyt tämän hyvin, joten kyllä siitä pitää kustantajalta tulla kohtalainen rahallinen palkkio, valitsen kustantajan tarjouksen suuruuden perusteella. Mitä minun pitää vielä tähän lisätä tänä iltana, ennen kuin se varmasti lähtee lopultakin kustantajille, ovat esimerkiksi tiedot Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustamisesta ja Reinholdin roolista sen perustajajäsenenä. Lisäksi lisää tietoa pitää käsikirjoitukseen lisätä oloista Kangasniemellä silloin, kun Reinhold oli siellä nuorena poikana kahdessa isänsä kartanossa Hännilässä ja Paappalassa, joista ensimmäinen on aina ollut suurempi kuin jälkimmäinen. Lisäksi pitää kirjoittaa Kangasniemen ruotsinkielisistä säätyläisistä, joista varmaan Tigerstedt-suku on Beckereiden jälkeen toiseksi tärkein. Lisäksi on tehtävä muutamaan muuhunkin lukuun tiettyjä perustietoja lisäävää korvausta. Olen niin täynnä tätä Reinholdia, jota olen varmaan vajaat kaksi vuotta kirjoittanut. Aion ehdottaa, että julkaisutilaisuus pidettäisiin Ritarihuoneella ritarisalissa. Seuraava iso hanke on pääasiassa väitöskirja, johon olen saanut hyvää palautetta ja neuvoja usealtakin professorilta. Aion käsitellä peliteoriaa, soveltavaa etiikkaa ja luovaa osallistumusta suhteessa uudenlaiseen elintapaan, jossa otettaisiin talouden yhteydessä huomioon myös etiikka eli hyvän elämän periaatteet. Vaikka tämä aihe on ollut varmasti esillä monilla muillakin, olisi tässä hankkeessa metodit esimerkiksi absoluuttisen köyhyyden poistamisessa mahdollsiimman universaaleja, koska aion kuitenkin käyttää perushypoteesinani kapitalismin hyvyyttä ainakin silloin, kun sitä tarkistetaan etiikalla ja kun sitä pyritään mukauttamaan mahdollisuuksien mukaan erilaisiin ympäristöihin, joissa käytännöt ja rahalle annettu arvo ovat erilaisia. Minun pitäisi lisäksi kirjoittaa mahdollisimman innovatiivinen juttu valuutan ja rahan käsitteistä. On sanottava, että aion käyttää apuna uuden tutkimussuunnitelman teossa entistä noin kymmenen vuoden takaista tutkimussuunnitelmaa, jossa kuvasin vaatimattomasti pyrkimykseni olevan köyhyyden poistamisen maailmasta, vaikka tarkoitin tuolla tietenkine etenkin absoluuttista köyhyyttä – sellaista, jossa ihmisillä ei ole käytännössä mitään ja jossa he eivät pysty itse pääsemään omasta huonosta asemastaan pois. Eettinen kapitalismi tarkoittaa etenkin oikeudenmukaisuuden lisäämistä etenkin tuottajien ja kuluttajien alueella. Lisäksi rahaan on suhtauduttava uudella tavalla, jossa esimerkiksi tulojen käytössä tulisi ihmisiä rohkaista (eikä kaikessa suinkaan pakottaa) käyttämään rahansa sellaisella tavalla, joka voisi lisätä yleisen oikeudenmukaisuuden ja kapitalismiin liittyvän oikeudenmukaisuuden mahdollisuuksia toteutua. Esimerkiksi tässä parodisessa Rikkaat ja rahattomat sarjasssa yhdessä jaksossa oli tervehenkisesti tuloihin liittyviä rahoja määritelty siinä mielessä, että osa meni hyväntekeväisyyteen, jollakin saatettiin tehdä tiettyjä järkeviä ostoja, eli kaikki eivät suinkaan menneet turhuuteen silläkään perheellä, joka joutui toimimaan noiden ihmisten säännöillä viikon ajan,. Muistaakseni pieni varallisuuden lisäämiseen pyrkivä teko oli rikkaammilla köyhien rahoilla eläessä ostettu hopeinen muistomitali. Jalometallien hankkiminen onkin järkevä ja monessa tilanteessa arvoaan säilyttävä tapa tehdä pienempiä omaisuuden hankkimiseen tähtääviä toimia. En tiedä mitä joku muu kokoomuslainen voisi tästä sanoa, mutta jos innovoidaan villisti rahankäyttöä yhteiskunnassa, voitaisiin määritellä sellaiset väljät suuntimat, miten etenkin korkeatuloisten ihmisten tulisi rahansa suunnata, ja en todellakaan tarkoita tässä sosialismia ja nykyajan mukaista tulonsiirtojärjestelmää. Voitaisiin esimerkiksi ajatella etenkin hyväntekeväisyyttä, jonka kohteena tulisi olla koko maailma yhtenä kokonaisuutena. Hyväntekeväisyyttä ja kehitysapua tukemaan tulisi kehitysmaihin perustaa kehitysapuvirkamiesten toimia. On siis mielestäni olennaisempaa hoitaa heikommin pärjäävien oikeuksia omissa kotimaissaan kuin että nämä ihmiset tulisivat Eurooppaan elämään sosiaaliavulla. Koska etiikassa ei voida olla provinsiaalisia kuitenkaan muussa kuin soveltavan etiikan tapauksessa, tulisi hyvään pyrkiviä periaatteita levittää mahdollisimman laajalle. On sanottava, että esimerkiksi Afrikassa ei tarvita niin paljon leipää kuin kortsuja, koska liian suuri väestönkasvu on aivan eri tasolla sijaitseva ongelma kuin ruuan saanti, mikä voidaan taata kaikille ihmisille varsin helppojen toimintojen välityksellä. Mitä sitten tarkoittaa kapitalismi, jossa otetaan huomioon etiikka. Se tarkoittaa etenkin sitä, etteivät ihmiset saa tienata huimaavia ominaisuuksia kuluttajien kustannuksella, ja esimerkiksi pääomaverotusta tulisi lisätä paljon nykyaikaiseen nähden. On katsottava esimerkiksi, että aivan tyypillisimmät ihmisten olemassaoloon perustuvien tapojen ja kulutttamisen ei tulisi tapahtua niin suuressa määrin yrittäjän voitolla. Yrittäjyys on tietysti tuettava ja loistava asia, mutta heillekin tulisi määritellä ne tavat, jolla yleensäkin nykymuotoista kapitalismia voitaisiin jatkossakin pitää yllä. Monet välikädet tuotteiden yhteydessä aiheuttavat uhkan työllisyydelle ja ihmisten olemassaololle. Kamasaksat ja rahanvaihtajat ovat ihmisiä, joiden toimintatavoilla ei tulisi olla minkäänlaista sijaa eettisesti kapitalismia toteuttavassa yhteiskunnassa. Ontokratia tarkoittaa sitä ryhmittymää, jolla on eniten olemisen valtaa yhteiskunnassa, ts. he ovat elintasoesteetikkoja, jotka pyrkivät mukauttamaan muut ihmiset omiin tapoihinsa olla ja elää. Tämä toteutuu etenkin sen kautta, kun joistakin ihmisistä tehdään julkkiksia turhuuden ja huonojen ominaisuuksien korostamisen ja esiinnostavuuden kautta. Olen siinä mielessä kapitalisti että mielestäni ihmisiä ei tulisi pakottaa ottamaan muita enemmän osuutta eettiseen kapitalismiin, vaan sitä voitaisin esimerkiksi opettaa lapsille koulussa. Etiikan opetuksen yhteydessä tulisi aina korostaa periaatteiden sijaan koko ajan liitteessä käytäntöön ja tästä tulee mm. Singerin korostama käytännöllinen etiikka, jonka jotkut tuntevat nimellä soveltava etiikka ja molemmat tarkoittavat siinä yhteydessä etiikan soveltamista todellisuuteen, käytäntöihin, julkiseen ja yksityiseen elämään. On siis selvää, että rahan kiskominen on väärin, ja monessa mielessä tavallisen romunkin kauppaajat ovat koronkiskojia, jotka maksavat vähän myyjille ja tinkaavat kaiken mahdollisen ostajilta. Kun peliteoria tai bayesilainen ekonomiikka tuodaan etiikan yhteyteen, tulisi siinä miettiä sellaisia tilanteita, joissa ihmisillä on mahdollisuus ja halu toimia etiikan näyttämällä tavalla. Etiikka tarkoittaa lähes aina ko-operaatiota, joko suoraan tai välillisesti. Siinä ihmiset pyrkivät samoihin päämääriin. Eri asiasta sanoakseni, kuten esimerkiksi Pentti Linkola on sanonut, että on aivan hullua että oppilaiden päähän pusketaaan perusteita, kun he voisivat oikeanlaisella motivaatiolla ja tuella valmistumaan esimerkiksi yliopistoon paljon aikaisemmin kuin nykyään. Tämä taas vaatii sitä, että oppilaita, lapsia ja nuoria ei väheksytä ja aliarvioida. Luovempi ja älylle olennaisempi tapa opettaa perusteita ei ole kuivakka vaan se liittyy etenkin periaatteiden soveltamiseen. Kun teorioita ja ongelmia sovelletaan, aiheuttaa se lapselle tai nuorelle huomattavan suuren edun eteenpäin pyrkimisessä, eli toisin sanoen mielestäni jatkuva ja nykyisin täysi-ikäisyyteen asti johtava kouluaika väheksyy sitä, miten hyvin oppilaat voisivat itse hankkia tietoa ja oppia myös perusteita sen mukaan kun heidän yksityinen motivaationsa ja kunniahimonsa ohjaisi heitä jatkuvasti eteenpäin. Opettajien ei tulisi koulussa olla kuin päiväkodinopettajia ja oppilaille tulisi antaa mahdollisuuksia edetä esimerkiksi yliopistoon paljon aiemmin kuten lähihistoriassa on ollut tapana. Ammattikouluun menevät ja muut vähemmän lahjakkaat ihmiset olisivat sopivia häiriköimään ja kiistelemään opettajien kanssa pidempään, mutta lahjakkaille tulisi järjestää enemmän omia polkuja kuljettavaksi. Koulut ovat nykyään monessa mielessään kuin jonkinlaisia nuorisovaltuustoja, joissa ihmiset saavat näytellä vähän priimusta, joita tulee kuitenkin esiin joka vuosi samoissakin kouluissa. Eli vaikka sanonkin, että tärkeätä antaa lahjakkaille mahdollisuus edetä nopeammin kuin heikkolahjaiset, tulisi heillekin tarjota koulussa tarkempaa huomiota ja tapja nostaa omaa tasoaan, jonka jälkeen heistä voisi hyvinkin olla vaikka ammattikouluun tai jääkiekkoilijaksi. Luova osallistuminen tarkoittaa suoranaisesti sitä, mitä Singer tarkoittaa kriittistä massaa, eli sitä, että ihmiset voivat solumaisessa yhteistoiminnassa lisätä tietoisuutta yhteiskunnassa esimerkiksi sosiaalisten ongelmien hoidosta, jossa yhteydessä saataisiin yhteiskuntaan sopeutettua eettisiä tapoja sijoittaa saamiaaan tuloja. Luova osallistuminen tarkoittaa esimerkiksi sellaista yhteisöllistä hanketta, jossa voidaan esimerkiksi lisätä ihmisten tietoisuutta roskaamisesta tai vaikka tuoda esille Ranskassa käytettyä laicite-periaatetta, joka siis korostaa yhteiskunnallista uskonnon vapautta. Singer esittelee eräässä kirjassaan peliteoriaan liittyvän periaatteen joka korostaa niin sanottua sotaista etiikkaa, ja hän käyttää siitä nimitystä tit-for-tat, joka tarkoittaa sellaista periaatetta, että jos ns. pelaaja näyttää toimivan luottavaisesti ja eettisesti tulisi siihen aina vastata luottamuksella ja eettisyydellä. Kuitenkin on totta, että kun luodaan luottamus johonkin tahoon tai henkilöön voi johtaa väärinkäytöksiin, vaikka kuitenkin Singer korostaa eetikkona sitä, että yhteisymmärykseen ja sen edellytyksiin tulisi pelaajien vastata samalla tavalla. Kirjoitin jossain kirjoituksessani siitä miten moniarvoisessa yhteiskunnassa tulisi etiikan ohella korostaa sitä soveltavuuteen liittyvää periaatetta, jonka mukaan ihmisille on annettava oikeus sopeutua haluaminsa pelien sääntöihin ja tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että yhtenäiskulttuuria ja ihmisten samojen käytäntöön liittyvien periaatteiden olemassaololle ei kaikessa realistisuudessa voi olla mahdollisuutta. Moniarvoisuudessa ihmisille annetaan oikeus toimia toimia itseään ohjaamien periaatteiden näyttämällä tavalla siihen asti, kunhan se noudattaa myös oikeuden- ja lainmukaisuutta. Luovassa osallistumisessa on siis kysymys siitä, mitä ihmiset tahtonsa mukaisesti haluavat, eikä siitä, että ihmisiä voitaisiin pakottaa toimimaan esimerkiksii vaikka moniarvoisuuden kriteerien näyttämällä tavalla. Kuitenkin ihmisten ja yhteiskunnan vapautta on korostettava, mutta sen juhlallisuudet ja vallan symbolit eivät kuulu kaikkien ihmisten pakollisiin tehtäviin, josta voi mainita esimerkiksi presidentinvaihdon juhlatilaisuuden katsomista televisiosta. Kuitenkin siihen asti kun tietyt käytännöt eivät pakota ihmisiä mihinkään, voidaan jo vapaaehtoisuuden valossa toimivaa eettisyyttä ja osallistumista levittää laveamman mielenrungon omaavien ihmisten toiveesta, jolloin vähitellen tietoisuutta levittäen voitaisiin saada ihmisiä toimimaan eettisellä tavalla. Mielestäni pääperiaatteen on oltava sellainen, jonka mukaan ihnisiä ei voida pakottaa eettisyyteen eikä osallistumiseen eikä oikeudenmukaisuuteen, mutta näiden asioiden huomioonottamisella ja mallin näyttämisellä kapitalismi voisi olla itsessään kapitalismi, eikä siihen tarvita tällaisia tämänhetkiseen tilanteeseen tilapäisesti liittyvää eettisen kapitalismin käsitettä. David Hume kirjoitti kausaliteetin reaalittomuuden lisäksi siitä, miten olemassaolevista asioista ei voida johtaa sitä, miten asioiden tulisi olla. Eli mielestäni voidaan tämänkin mielessä havaita, että esimerkiksi hyvinvointiyhteiskuntaa tai naisten ”tasa-arvoisuutta” voida millään lailla perustella sen takia, että tarvittaisiin aikamoinen lakiviidakko etenkin ensin mainitun oleosuhteen poistamisessa suomalaisesta yhteiskunnasta. Eli politiikan ja siihen liittyvien periaatteiden mukaisesti siihen ei tulisi tuoda minkäänlaista perustetta, joka voisi esimerkiksi kuulua ”tällä hetkellä kaikki on hyvin”. Eli siinäkin mielessä esimerkiksi rikkauden eettiseen sijoittamiseen voidaan pyrkiä luovan osallistumisen tavalla siitä huolimatta, vaikka ihmiset haluaisivat porskuttaa kaikissa tilanteissa oman rahatilanteensa turvin. Rahalla ei pitäisi milloinkaan ensisijaisesti päteä, vaan rahalla tulisi pyrkiä auttamaan muita ihmisiä ja auttaa heitä nousemaan sellaiseen tilanteeseen, jossa kuka hyvänsä voisi rikastua eettisiä periaatteita samalla noudattaen milloin hyvänsä. Todellinen raha eli vanha raha ei tavallisesti näy, koska oman hyvän hankkimiseen on kyllästytty ja sen takia nähty se, että kaikkiin rahoihin ei liity sellaista piirrettä, että joku olisi sen enemmin muita jotenkin omalla toiminnallan sellaiset itselleen hankkineet. Edelleenkään en ajattele sosialismin olevan minkäänlainen vaihtoehto kapitalismille. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kukaan ihminen ei tarvtise miljardia, sata miljoonaa tai edes kymmentä miljoonaa euroa ainakaan sillä, jos hän säilyttää hyödyttömästu sitä vain omalla tilillään, ja johtaisin tämän periaatteen superrikkaisiin ja näihin, jotka ovat rikastuneet ilman minkäänlaista omaa panosta, kuten nyt vaikka osakkeet suuria pääomatuloja nostavilla superrikkailla, lotto tai muut uhkapelit. On sanottava, että esimerkiksi vaikkapa Herlinin suku on laittanut rahaa etenkin kulttuurisiin tarkoituksiin kuten esimerkiksi sukuun kuuluva Antti Herlinin tytär Hanna Nurminen. Kulttuuri on etenkin sellainen kohde, johon itse haluaisin sijoittaa ja pyrkiä siinä etenkin avaraan kulttuuriin, joka sietää erilaisia ihmisiä, mielipiteitä ja ajatuksia. Monessa mielessä raha on kulttuurin vastainen käsitys, koska kulttuuria on vaikeampaa puolustaa kuin rahaa, joka valitettavasti avaa ovet vieläkin miltei kaikkiin mahdollisiin piireihin. Olisi mietittävä sitä ajatusta, että ihmisiä yhteiskunnassa vaikka välillisesti pallkittaisiin paljon enemmän heidän ominaisuuksiinsa. Esimerkiksi Kulttuurirahaston jakamia määrärahoja tulisi lisätä etenkin yksityisille tutkijoille vähintään puolet enemmän, mitä tapahtuu tällä hetkellä. Lukion opettajan roolit tulisi merkitä niin, että aineet kattaisivat laajempia kokonaisuuksia ja enemmän valinnanalaisuutta kuten yliopistossa, lisäksi heille tulisi antaa kahteen osaan jaottuva aikataulu, jossa he välillä opettaisivat ja välillä tutkisivat itsenäisesti omaa tieteen alaansa tai filosofiaa. Voidaan lisäksi sanoa, että esimerkiksi instrumentin soittaminen voisi kehittää jo lapsia soveltamisessa ja omien lahjojen kehityksessä. Huvittavaa tässä mielessä omaana alakouluaikana oli se, että siellä ei suinkaan soiteltu viulua tai pianoa, vaan jokaisella tuli olla oma kannel! Alakoulu- ja yläkouluaikoinani ei korostettu kansainvälisyyttä ja monikansallisuutta juuri millään tavalla. Mielestäni laaja monikansallinen kasvatus ja opetus sopisivat monille lapsille ja nuorille paljon paremmin kuin nykyaikainen hikitehdas. Englannissa käytetään esimerkiksi Etonin ja Harrown poikakoulujen oppilaiden oton yhteydessä termiä exceptional, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella ainakin grammar schoolista ja julkisista kouluista tulleilla oppilailla tulee jo päälle kymmenvuotiaana olla jokin osa-alue jonka kautta hän poikkeaa ja voi koulussa määräaikaisella opetuksella ja itsenäisellä toiminnalla edistämään omaa lahjakkuuttaan etenkin siinä mielessä, että he voivat myöhemmin tehdä siitä itselleen uran. Huomasin itse koulussa, että oman tiensä valinneita, jos urheilijoita ei oteta laskuun, ei ollut kovinkaan paljon. Mielestäni oppilaan tulisi koulussa valita oma erikoisalansa etenkin sen perusteella, miten hän voi kasvaa ja miten hänen maailmankatsomuutensa voi kasvaa ja avartua erikoiskiinnostuksen mukaisesti. Suomessa väheksytään edelleen lahjakkuutta, koska sosialistit ovat saaneet määritellä sen muodon selkeänä jatkeena omalle illuusiolleen hyvinvointiyhteiskunnasta.Pitäisi järjestää paikallista sopimista ja etenemiskanavia etenkin sellaisille oppilaille, jotka he jonkin perusteen takia sellaisia tarvitsevat. Itse olen aina tullut tekemisiin itseäni vanhempien ihmisten kanssa, ja uskon heistäkin monen arvostaneen ja arvostaman omaa varhaiskypsyyttäni (ja ”viisautta”, kuten jotkut ovat rohkaistuneet sanomaan). Koen sellaiset nuoret ihmiset, jotka ovat tekemisissä vain samanikäisten tai jopa nuorempien ihmisten kanssa, aika lailla syyntakeettomina tyyppeinä. Silloin nussitaan, juhlitaan, uhotaan ja rohkeillaan. Se on totta, että vaikka etenkin monet miehet säilyvät ikuisina teinein ja keskenkasvuisina (olen sentään asunut tyhmyyteni takia muutaman vuoden Siilinjärvelläkin), mutta yleisesti teinit ja jälkiteinit ovat eläimillisimpiä ja toistensa parissa villiintyviä alakantaisuuksia. Sen takia on sanottava, etten mielellään alkaisi lukion opettajaksi saati varhaiskasvatukseen, mutta se on tietysti totta että korkeamman tason nuorisoa sisältävät lukiotkin ovat aivan toista kuin jotkut Linnanpellon lukiot, vaikka en saanutkaan kuin eximian paperit yo-kirjoituksista. Mielestäni olen ollut samanlainen – yhtä kiltti – aivan poikasiästä alkaen, ja koen ettei minun tarvitse hakea pois tuollaista nimitystä itsestäni. Mieluummin kiltti kuin narsisti tai psykopaatti. On monessa mielessä niin, että jos mies on viisas, on hän tavallisesti sitä koko elämänsä, mutta naiset tulevat viisaiksi etenkin iän myötä, vaikka on varmasti niin, että jo 42-vuotiaatkin naiset voivat olla jo perustavalla tavalla viisaita. Viisaus on kuitenkin eri asiaa tarkoittava termi kuin älykkyys. Maailmaan mahtuu paljon hulluutta, koska suuri enemmistö monesti päättää sen mikä on oikein ja mikä on väärin ja tässä mielessä ns. kansan syvistä riveistä nousema moraalisuus on aivan eri käsitys verrattuna filosofiseen etiikkaan ja teorioiden muotoiluun. Uno von Schrowen ja Adolf von Beckerin elämäkerrat ovat seuraaavat elämänkertahankkeeni, väitöskirja ja sukuhistoriikin täydennysosa ovat toisia, ja esimerkiksi Muistio koulutusministerille, kulttuuriministerille. Lisäksi on työn alla uuden brittien ja suomalaisten väliä rakentavan yhdistyksen perustaminen. Von Becker-suvun kartanot ja maatilat. Sukuyhdistyksen perustaminen, Reinhold von Beckerin perinneyhdistyksen perustaminen, Plakaatti Adolfille Pariisiin, vapaaherran arvo suomalaiselle Becker-suvulle, Luikonlahdentie Virrantalontieksi ja Johan von Beckerin muotokuva Suomeen. Nuoruuden muistelmat ja satoja muita hankkeita.