Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailun vuoden 2022 palkittaville, muille oppilaille ja opettajille

Hyvät nuoret Tänä vuonna varsin poikkeavassa maailmanpoliittisessa tilanteessa otimme järjestyksessään seitsemännen peräkkäisen kirjoituskilpailun aiheeksi metsän. Metsä on aina ollut suomalaisia kiehtova paikka, jopa jonkinlainen pyhä paikka, johon monet haluavat toistuvasti tai väliajoin palata. Voidaan katsoa, että suomalaisen ihmisen juurevuus ilmenee siinä, kuinka paljon hän arvostaa metsää ja metsiä. Etenkin Savon on aina katsottu liittyvän metsään, voimme varmaan sanoa, että me kaikki savolaiset olemme jossain määrin ”metsäläisiä”, eikä se ole missäänn mielessä kielteinen kuvaus. Nils Gustav Grotenfeltin savolaisesta kodistaan Juvalla kertovassa kirjassaan ”En berättelse från Savolax” eli ”Kertomus Savosta” kerrotaan: ”I Rikets medvetande symboliserades det fjärran Savolax, ännu långt efter det fast bosättning tagit form, av fångstmän och villebråd i djupa skogar”, eli ”Valtakunnan tietoisuudessa kaukainen Savo symboloi vielä pitkään sen jälkeen kun pysyvä asutus vakiintui, metsästäjiä ja villieläimiä syvissä metsissä”. Kuitenkin tästä huolimatta, vaikka Suomen ensimmäinen yliopisto sijaitsi Turussa Varsinais-Suomessa, tuli sen sivistys Kangasniemeltä, koska Reinhold von Becker kehitti käsitteen ottamalla sen tiettävästi Savossa käytetystä murresanasta, joka tarkoitti etenkin siistimistä ja siistittynä olemista. Maamme laajuuden ja metsien määrän takia, suomalaisilla on aina ollut erittäin myönteinen suhde metsään, mitä ei esimerkiksi monissa Keski-Euroopan maissa paljoakaan ilmene, ja suomalainen, varsin kansainvälisesti poikkeava ja kokonaisvaltainen vapautta antava sääntö, on jokamiehenoikeus, joka antaa ihmisille mahdollisuuden kuljeskella metsissä vapaasti, kun esimerkiksi vaikka Britanniassa oikeus kulkea mailla riippuu tavallisesti maanomistajan mielipiteestä. Tänä vuonna siis molemmat kirjoituskilpailun aiheet keskittyivät metsä-aiheeseen, ja olivat ”Seikkailu metsässä” ja ”Metsän lumo”. Tänä vuonna otimme myös kolmasluokkalaiset mukaan kilpailuun, ja mielestäni he suoriutuivat kilpailussa kunniallisesti. Tänä vuonna jokseenkin poikkeuksellista on se, että kaksi korkeimmalla palkinnolla palkittua ovat neljäsluokkalaisia. Tässä voidaan havaita se, että monilla nuoremmillakin oppilailla on synnynnäisiä lahjoja kirjoittamisessa, ja noiden lahjojen kehittämisen kautta nuoremmatkin oppilaat voivat suoriutua korkealla tasolla tällaisessa kilpailussa. Ensimmäisen palkinnon saajan kirjoitus oli tunnelmallinen, kirjoituksessa oli oppilaan nuoruudesta huolimatta hyvin kehitelty rakenne, satu oli kaunis, kieli oli rikasta ja elävää ja jopa aistivoimaista. Hänen lahjansa antavat hyvin suuria toiveita muuhun koulussa ja etenkin äidinkielessä pärjäämiseen. Olen kirjoittanut miltei aina näiden korkeimmin suoriutuneiden kohdalla, että heidän kannattaa ehdottomasti jatkaa kirjoittamista ja kehittyä edelleen, ja hyviä toiveita antaa esimerkiksi tämän tänä vuonna ensimmäisellä palkinnolla palkittavan lahjat kirjoittamisessa. Toisella palkinnolla palkittavan runo oli hyvin kaunis, vaikkakin typistelty ja varsin lyhyt. Kuitenkin on epätavallista että noin nuori poika osaa kirjoittaa jo noin lahjakkaasti runoja. Hän on siis myös kuten ensimmäisen palkinnon saaja, vasta neljäsluokkalainen. Hän osasi tunnelmoida vaikuttavalla tavalla luontoon liittyvissä runokuvissaan ja yleinen tunnelma runossa oli lumoava. Kolmantena palkittava viidesluokkalainen osasi nuoruudestaan huolimatta leikitellä erilaisilla kerronnan tasoilla, joka kertoo mielestäni poikkeuksellisesta kaunokirjallisen tekstin rakenteen taitamisesta, josta on varmasti hyötyä tulevissa opinnoissa. Jännitys säilyi tarinan jopa jonkinlaisen monisyisyyden takia kirjoituksen loppuun saakka. Toivon kuitenkin, että kaikki oppilaat harrastaisivat kirjoittamista, koska olen huomannut henkilökohtaisestikin, että kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla. Siinäkin 99 prosenttia työstä on hikeä ja yksi prosentti varsinaista synnynnäistä lahjakkuutta. Palkitsemme lisäksi neljä seuraavaksi parasta kirjoittajaa kunniamaininnalla. Kolme ensimmäistä saavat rahapalkinnot aiemman tapaan, ja kunniamaininnan saajat saavat lahjakortit Suomalaiseen kirjakauppaan. On vielä sanottava, että mielestäni jonkinlainen metsän pyhyyden arvostaminen liittyy onneksi monilla nuoremmilla enemmän kuin kaltaisellani onnettomuudekseni urbanisoituneella kaupunkilaisella. Se on hyvä arvostuksen kohde, josta kannattaa pitää kiinni! Von Becker-suvun lautakunta jatkaa kilpailun järjestämistä myös ensi vuonna. Lopuksi haluan toivottaa palkituille, muille oppilaille ja opettajille antoisaa kesälomaa! Von Becker-suvun palkintolautakunnan puolesta Olli von Becker