Hugo-setä ja Mannerheim

Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Louhisaaren linnassa Askaisissa neljäs kesäkuuta vuonna 1867. Isä oli kreivi Carl Robert Mannerheim ja äiti Helene Mannerheim (os. von Julin). Tuohonkin aikaa aristokratian keskuudessa jopa Suomessa oli tyypillistä, että ylhäisaateliin kuuluneet miehet ottivat vaimokseen nuorempaan aateliin kuuluneita neitejä, joiden suku oli rikasta. Carl Robertin ja Helenin liitosta sanottiinkin, että kun pappi sanoi aamenensa, tuli Helenesta kreivitär ja miehestään rikas mies. Carl Robert Mannerheim oli ensimmäinen Mannerheim-suvun jäsen, josta ei tullut sotilasta tai virkamiestä, ja siksi monet omista sukulaisistaankin saattoivat pitää häntä suvun mustana lampaana..Hän esimerkiksi lähetti tahallaan Ranskassa siellä asuessaan sattuneen Dreyfuksen-tapauksen yhteydessä kuvia sukulaisilleen, jossa hän luki Emile Zolan lehteä J'Accuse, jota hän tiesi vanholillisempien sukulaistensa inhoavan. Hän harrasti yliopiston jälkeen pääasiassa liiketoimia, joissa osa oli menestyksellistä ja osa vähemmän menestyksellistä, vaikkakin viimeisen yrityksensä Systeman, joka tuotti kirjoituskoneita, ansiosta hän kuoli vuonna 1914 varsin varakkaana miehenä.. Carl Robert aloitti 1850-luvulla opinnot Helsingin yliopistossa, jossa nekään eivät keskittyneet mihinkään vakavampaan virkauran tavoitteluun. Helsingissä kreivi tapasi noin vuotta häntä vanhemman opiskelija, josta tuli myöhemmin yksi hänen parhaimmista ystävistään. Tuo mies oli Hugo von Becker, kuuluisan kielentutkijan Reinhold von Beckerin nuorin poika. Helsingissä kaksikko keskittyi tietysti opiskelijoiden tapaan juhlimaan, mutta kyllä he harrastivat myös vakavampaa älyllistä työskentelyä. Kreivi ja Hugo mm. käänsivät Robert Burnsin ja Heinrich Heinen runoja ruotsiksi. He osallistuivat myös yleiseen osakuntaelämään, vaikka kreivi kuitenkin kuului eri osakuntaan, koska Hugo oli isänsä synnyinseudun takia Karjalaisessa Osakunnassa. Hugo opiskeli myöhemmin myös Sorbonnessa Pariisissa ja Saksassa. Hugo von Beckeriin isä oli syntynyt Kangasniemellä, missä suku omisti tuhansia hehtaareita maata ja lukuisia kartanoita ja pienempiä mnaatiloja. Kreivi ei menestynyt opinnoissaan, koska hän oli varmasti muodolliseen opiskeluun liian boheemi. Kuitenkin merkittävimmällä tavalla Carl Robert tuli opiskeluaikanaan esiin ja suuremman huomion kohteeksi kirjoittamallaan satiirinäytelmällä Dramatisk Ditt och Dat. Näytelmä sai aikaan skandaalin, jonka myötä yliopiston rehtori, itse historian alaan erikoistunut, Gabriel Rein joutui irtisanoutumaan virastaan..Julkaisivatpa he myös Basiliski-nimistä ylioppilaslehteä, ja jossain yhteydessä he olivat lehdessään juklkaistuissa kirjoituksissaan hyvin venäjänvastaisia, koska molemmat saivat eräässä vaiheessa potkut yliopistosta puolen vuoden ajaksi. Carl Robert ei tiettävästi saanut yliopistossa olostaan minkäänlaista oppiarvoa, ja mielestäni häntä voidaan pitää jonkinlaisena ajelehtijana, joka ei sukunsa merkittävästä perinnöstä huolimatta halunnut hakea elämässään jotain paikallaan olevaa. Kun Carl Gustaf syntyi, oli Hugo onnittelemassa perhettä, niin kuin hän oli ollut kaikkien muidenkin kreivin lasten varhaisessa elämässä läsnä. Kreivi arvosti niin suuresti Hugo, ”veljeänsä”, että hänestä tuli myöhemmän marsalkan Carl Gustafin kummisetä. Hugo ei itse ollut koskaan aviossa ja näin ollen hänellä ei ollut omia, ainakaan virallisia, lapsia. Olen epäillyt hänen veljensä, kuuluisan taidemaalarin, Adolf von Beckerin ohessa sitä, että he eivät ainakaan jostain syystä halunneet koskaan vakiintua paikoilleen naisen kanssa. Kuitenkin Hugo omistautui etenkin Carl Gustafin mutta myös muiden perheen lasten kaitsemiseen. Mielestäni niiden kirjeiden perusteella, jotka olen lukenut, niin hän ei myöskään millään tavalla katsonut perheen lapsia alaspäin, vaan suhtautui Carl Gustafiinkin kuin veljeen, ainakin tällä termillä hän lopetti useimmat kirjeistään hänelle. Hugo mm. käsikirjoitti ja ohjasi pieniä näytelmiä Mannerheimien perheen lapsille, ja hän myös oli koko ajan kannustamassa etenkin Carl Gustafia, joka ei siinä vaiheessa kovin paljon koulusta piitannut, lukemiseen ja itsensä sivistämiseen. Sitten kun isä Carl Robert ajautui liiketoimiensa kautta todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen, pakeni hän tilannetta rakastajansa Sophie Nordenstamin kanssa Pariisiin ”viettämään boheemielämää”, missä hän myöhemmin sai vielä yhden lapsen tämän kanssa, ”Kissien”, johon myöhempi marsalkkakin oli aina hyvissä väleissä. Helena Mannerheim kuoli pian tämän jälkeen nuorena ja väsyneenä, ja jotkut ovat sanoneet., että hän kuoli ”suruun”. Mannerheimien lapset laitettiin enonsa Albert von Julinin huostaan. Carl Gustaf opiskeli ensin Böökin lyseossa ennen kadettikoulua Haminassa, missä hänen uskollinen kummisetänsä Hugo von Becker opetti häntä parissa aineessa. Myös sen jälkeen kun Carl Gustaf oli erotettu kadettikoulusta, luki hän ylioppilaaksi Böökin lyseosta, missä hän taas oli kummisetänsä lämpimän ohjauksen alla. Hugo von Becker kirjoitti myös runoja, käänsi kirjallisuutta ja kirjoitti satuja ja vakampaa proosaa. Ehkä tunnetuimmaksi Hugo on tullut kirjoittamiensa satujen kautta, joita hän julkaisi mm. kokoelmassa ”Guffars sagor” eli ”Kummisedän satuja”, ja voi epäillä että monet näistäkin on kirjoitettu Mannerheimien lasten inspiroimana. Kirjan julkistamisen aikoina Hugon sadut eivät olleet suosittuja pelkästään Suomessa vaan niitä ilmeisesti luettiin myös ainakin Ruotsissa. Siitä ei ole tietoa, että miksi Hugo von Becker kävi eräässä vaiheessa myös Mustialan maatalousoppilaitosta, voi olla, että hän elätteli toiveita asettua asumaan Kangasniemelle suvun kartanopitäjään. Hugo von Becker harrasti myös genealogiaa, ja esimerkiksi kun Reinholdista opinnäytettä tehnyt Wegelius otti yhteyttä hänen veljeensä, joka asui tuolloin Pariisissa, kehotti Adolf-veli olemaan yhteydessä veljeensä, joka tiesi hänen mukaansa eniten suvun historiasta ja joka oli asunut vuodesta 1893 alkaen pysyvästi Keski-Euroopassa ja tuolloin hän asui Kaiser Hotellissa Münchenissa, missä hän myös kuoli vuonna 1911 77-vuotiaana.