Filosofian opettamisen ja oppimisen arvostamisen lisäys

Englannissa yliopistoissa ainakin akselilla Oxbridge opetetaan paljon filosofiaa. Monesti politiikaan päätyvillä ihmisillä on joko PPE-koulutus, eli Philosophy, Politics and Economics tai vaihtoehtoisesti koulutus Literae Humaniores eli Classics, johon sisältyy myös paljon antiikin filosofiaa. Suomessa on pitkän aikaa väheksytty filosofiaa ja antiikin tutkimusta oppiaineina jopa yliopistossakin.Tämä'näkyy nykypäivänä kommentoivan, postmodernin pseudofilosofian leviämisellä, joka liittyy etenkin siihen, että naisten määrä on kasvanut myös filosofian pääaineessa. Suomessa filosofian opintojen aloittaminen tulisi sijoittaa peruskouluun, eli niin kuin minä sen näen: ala-asteelle tai yläasteelle. Filosofia on tärkeää, koska koko tieteiden järjestelmä on aikoinaan saanut alkunsa siitä. Filosofia auttaa myös siinä kun halutaan nähdä asiat kyselemisen kautta. Onhan selvää, että esimerkiksi pienillä lapsilla on tapana tehdä hyvinkin perustavia kysymyksiä vanhemmiltaan, joka tietysti jossain määrin aikuisiässä mielletään epäkypsyydeksi ja lapsellisuudeksi. Mielestäni lapsissa on paljon luovuutta, jonka pikkuporvarillisiin normeihin ohjaava yhteiskunta pyrkii heistä tukahduttamaan kun ikää tulee. Dostojevski kirjoitti lasten olevan koko maailman omatunto. Kaikkiin asioihin suuntauminen ja niistä kiinnostuminen perustuu arvoihin, eli arvot ovat myös tärkeitä koulutuksessa, jo varhaisimmilta luokka-asteilta alkaen. Tämän takia kouluihin ottaa uusi oppiaine nimeltään arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiiki, jossa filosofiaa voitaisiin monin keinoin hyödyntää. Tässä arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikissä tulisi kysyä sitä, mikä on keskeistä oppimisen ja totuuden kannalta. Siinä lapsia ja nuoria tulisi ohjata kohden tieteellistä maailmankatsomusta ja -käsitystä. Filosofian opettamisella ja etenkin sen historian opettamisella voitaisin katsoa niitä alkukohtia, jotka ovat johtaneet tieteenalojen eriytymiseen filosofiasta. Filosofia on monessa mielessä etenkin käsitteiden analysointia ja kriteerisöintiä. Tämä liittyy kaikenlaiseen ajatteluun, joka tapahtuu kielen antamin välinein. Jo lapsien kanssa alakoulussa tulisi aloittaa filosofian opetus, joka voisi vielä siinä vaiheessa olla enimmäkseen etiikkaa. Filosofian opetustakin voisi elementaarisella tasolla tuoda esiin jonkinlaisena leikkinä tai tarinan kertomisen välinein. Vertauskuvallisuus olisi tässä tärkeänä puolena. Esimerkiksi jonkinlainen sadun filosofian opettelu voisi olla pienemmille lapsille hyödyllistä ja ajattelutoimintaa rikastuttavaa. Filosofian opettamisen lisäämisellä voitaisiin myös mahdollistaa enemmän sitä kehitystä, jonka mukaan koulujärjestelmämme voitaisiin yksityistää ja ainakin lukiot erikoistaa tiettyihin omiin oppialaansa., joka voitaisiin filosofian opettamisen lisäämisellä mahdollistaa. Silloin lukioon mennessä kaikilla olisi tiedossa se ala, mihin he haluavat lukiossa panostaa. Jos ammattikouluissa on erityisalat, niin miksei lukiossa voisi olla samoin? Olli von Becker YTM ja oikeustieteen opiskelija