Ihmiset ovat korona-aikana tottuneet tekemään työtä etänä ja opiskelemaan etänä esimerkiksi kotoa käsin. Tässä joidenkin ominaisuudet ovat päässeet parempaan valoon ja toisin päin jotkut eivät ole pystyneet omaksumaan riittävän menestyksekästä asennetta etänä työskentelyyn tai opiskeluun. Mielestäni ihmisten luonnollisen sosiaalisuuden ohella ihmisillä on ja ihmisille on annettava mahdollisuus yksilöllisyyteen ja vapauteen myös esimerkiksi koulutuksen sisällä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei esimerkiksi opetusta voida antaa pelkästään keskitysleirimäisissä laitoksissa, joita tulkittaisiin kliinisyystesteillä ja -harjoituksilla. Mielestäni opiskelu tulisi mahdollistaa etenkin juuri etäopiskelun keinoin, ja näin ollen ihmisten etävyyttä voitaisiin parantaa ja helpottaa. Koronavirus on estänyt myös viihteen piirissä tapahtuvaa vuorovaikutusta siinä muodossa, mihin ennen koronaa oltiin totuttu. Kuitenkin mielestäni etenkin yliopistoon jatkavien opiskelijoiden opiskelumetodeja tulisi tutkia ja tarkentaa. Esimerkiksi minä olen suorittanut suurimman osan yliopisto-opinnoistani kirjatentteinä ja nekin ennemmin kuin viralliseen tenttitilaisuuteen osallistumisen sijaan ovat suurimmalta osalta tulleet tentityksi tenttiakvaarioissa. Koulun ja yliopiston tulisi mahdollistaa opiskelijoille etenkin vapautta ja yksilöllisyyttä myös oppimismetodien ja käytäntöjen kohdalla. Ei voida sanoa, että vanhanaikainen luokkatilanne, jossa opettaja johtaa yksioikoisesti tilannetta, olisi enää minkäänlaisen koulunkäynnin kulmakivi, ja mielestäni opiskelijoille tulisi jo lukiossa antaa mahdollisuus myös vaihtaa roolia toisten opiskelijoiden ja opettajan kanssa, ja näin ollen kehittää omaa opettajan rooliaan. Myös on selvää, että opiskelijoille tulisi antaa suurempi valta opettajien opetusmenetelmien ja opetuksen sisällön kritisoimiseen, siten, että opettajat voisivat tämän palautteen myötä muokata omia opettamisen keinojaan. Lukiossakin opetuksen tulisi perustua pikkumaisten pikkutehtävien sijaan esseiden kirjoittamiseen. Myös on selvää, että itsenäisen työskentelyn ja itsenäisen alan asiantuntijaksi tulemisen myötä, kouluja tulisi yksityistää ja valtakunnallisen opintosuunnitelman purkamisella voitaisiin näitä kouluja alkaa erikoistaa tiettyihin aloihin, joista annettaisiin suurempi määrä kursseja suoritettavaksi kuin nykyisin. Tässä voitaisiin ottaa oppia hyvin järjestetyistä IB-kouluista, jotka muistuttava suurelta osin sitä, mihin itse olisin nykyaikaisen lukiojärjestelmän Suomessa ohjaamassa. On selvää, että sen myötä, kun yksilöllisyydelle ja vapaudelle annetaan suurempi rooli kouluissa ja yliopistoissa, ei sivistymistä ja tiedon lisäämistä voida asettaa pelkästään koulun harteille, vaan opiskelijoiden tulisi voida kokea suuria intohimoja oman erikoisalansa tai alojen kokonaisuuteen suuntautuessa. Toisin sanoen vapaa-aikaa ja työntekoa ei tulisi niin selkeästi erottaa toisistaan, mihin nykyiset keskitysleirimäiset laitoksemme ovat opiskelijoita ohjaamassa.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti