Nykypäivänä naiset arvostavat ja puhuvat verkostoitumisesta tärkeänä taitona. Entäs sitten, jos ei ole koskaan kokenut minkäänlaista intoa tuollaista asiaa kohtaan? Entä jos joku sanoo, että yksilönä ja yksin pärjääminen ovat verkostoitumista tärkeämpiä asioita? Entä jos se, joka sen sanoo, olen minä? Kaikenlainen sosiaalinen huuhaa, jota naiset harrastavat matalamman kollektiivisen itsetuntonsa takia, on ottanut otteeseensa myös osia yhteiskunnasta, jotka olivat aikaisemmin miehisen päättelyn osa-alueita. Kaikenlaiset turhuuden tutkijat yliopistossa ja toimittajat, jotka ainakin pääkaupunkiseudulla ovat entistä enenevämmässä määrässä naisia, ovat tämän ”kehityksen” edistäjiä. Samalla verkostoituminen on tuonut maailmaan tämän käsittämätöntä humpuukia olevan mee-too-hankkeen, joka osoittaa siitä huolimatta, vaikka feministit korostavat naisten herkkyyttä ja korkeammuutta suhteessa mieheen, että he katsovat voivansa sulautua joka ikiseen toiseen naiseen heidän samannäköisten pissimisvärkkien perusteella, eli jokainen miehen penis, joka on uponnut yksittäisen naisen vaginaan, olisi joka tapauksessa voinut olla kenen hyvänsä naisen reiässä. Ja tästä on tullut tämän liikkeen toimintatapa – jos joku mies on uskaltanut lähennellä naisen mielestä häntä, on hän tehnyt sen kollektiivisella tasolla kaikkia muita naisia kohtaan. Jos ajatellaan seksuaalisen ahdistelun luonnetta, niin sellaista pornoerkkiä ei löydy maailmasta, joka olisi ahdistellut työpaikkansa tai koulunsa joka ikistä naista, kuten nämä tyttöset ovat esimerkiksi tässä Louhimiehen tunnetussa tapauksessa väittäneet. Vagina on niin korkea-arvoinen laitos, että sen omaaminen ilmeisesti yhdistää joitakin naisista toisiinsa niin vahvasti, että esimerkiksi aivotyöskentely ja järki jäävät vähäisemmälle painoarvolle. Ei ole vähempiarvoisempaa matelijaa, kuin ns. mies naisvaltaisessa yliopistomaailmassa, joka liikkuu näitten feministinaisten seurueitten keskellä seurueen jäsenenä, ja joka saattaaa jopa päästä harjoittamaan haureutta jonkun näistä kanssa, koska seurueen jäsen on näille tytöille aina arvokkaampi kuin seurueen ulkopuolella oleva, mutta etenkin sellainen joka voidaan kuvata jotenkin seksuaalisesti tai sosiaalisesti vähempiarvoiseksi. Älyllinen huoraaminen, jonka pyrkimys on itsensä korottamiseen jotenkin olemassaolevaksi tai vähän enemmän näkyväksi seurueen sisällä on naurettavaa ja halveksuttavaa toimintaa, joihin monia miehiä ajaa naisten miellyttäminen. Samalla, kun he voivat olla varmoja, ettei se nenä pystyssä kulkeva ulkoisesti näyttävä naaras koskaan antaudu heille, niin he antavat näille kurpille mahdollisuuden kasvattaa omaa markkina-arvoaan lisäämällä itselleen epätoivoisten eunukkimiesten kaveripiiriä, joka on toki hyödyllistä akan kannalta siinä mielessä, että aina on joku miellyttämässä ja heittämässä läppää, ja seurueen jäseneksi tulevan on aina pyrittävä miellyttämään tätä ämmää. Mielestäni nuorilla naisilla ei tulisi olla kuin muutamia ystäviä, ainakaan jos he eivät tule yhteiskunnan yläkerrostumasta. On turha luoda tällaisia pilvilinnoja tällaisille Tahiti Kinnusille, että he voisivat heti Helsinkiin muutettuaan liittyä heti seurapiirien jäseniksi. Olen joskus miettinyt, että sota voisi olla jopa hyväksi. Se ainakin toisi nuorille naisille nöyryyttä, ja näyttäisi heille sen oikean paikan, joka on loppujen lopuksi aika herkän ja rikkoutumiselle alttiin rakennelman päällä. Minä en ole koskaan hyväksynyt yhdenillansuhteita, vaikka olen niitä itsekin harrastanut: mikäs siinä, jos on sattunut olemaan niin itsevarma kaunispoika, että suurin osa eukoista tuli itse pyytämään yhdynnän aloittamista mahdollisimman pian. Seurauksena oli itseinhoa ja traumoja naisten ovariaanista tyrmää kohtaan. Kuitenkaan siemennesteen valuminen tähän laitokseen ei aiheuttanut minulle tarvetta liittyä näiden Tahiti Kinnusten seurueeseen tai pyrkimään seuraamaan tällaisia Tahiti Kinnusia, vain mulkun piilottamisen takia. Sittemmin olen ollut selibaatissa yli kymmenen vuotta ja tämä on ollut elämäni parasta aikaa. Jotkut sanovat, ettei älykäs mies jaksa tavallisesti sitä draamaa, mikä tulee nuorten naisten kanssa toimimisesta, niin järkevä sopimusavioliitto olisi ainakin jossain vaiheessa voinut tuntua hyvältä ratkaisulta. Ei draamaa eikä minkäänlaista tunneperäistä kamppailua toisen hallitsemiseen esimerkiksi seksiä verukkeenä käyttäen. Minä olen introvertti ja kulun tyhjiin virraltani ihmisten parissa. Sen takia minulla ei ole tarvetta harrastaa sosiaalista huuhaata, jota monesti etenkin nuoret naiset käyttävät selfhelpinä. Se että he ovat ruumiinsa vankeja, yhdistää heidät voimakkaammin toisiinsa ruumiin kautta, kuin että heitä erottaisi toisistaan yksilöllisyys, joka ei tunnusta pissimisvälineitä maailman tärkeimpinä asioina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti