On mielestäni olennaisen tärkeää, että yhteiskunnassa kokoonnutaan välillä yhteen sen edistämiseksi, että korruptioon taipuvaisia käytänteitä tarkastellaan ja pyritään tunnistamaan ne omassa ja toisten toiminnassa. Korruptio on siis liiallista omakohtaista hyötymistä etenkin sellaisissa tilanteissa ja tehtävissä, jotka vaatisivat tekijältään moraalista integriteettiä. Tällaiset tehtävät ovat sellaisia, joissa on kysymyksessä oman edun lisäksi myös toisen tai monen muun ihmisen etu. Jos joku pyrkii hyötymään toisia koskevassa asiassa omakohtaisesti, voidaan tällaista toimintaa kutsua korruptioksi. Mielestäni on selvää, että korruptiota on kaikkialla, ja on naiivia ja oman etunsa peittelemistä, jos sanomalehdet tai jopa poliitikot itse ovat toitottamassa väliajoin sivistymättömälle rahvaalle sitä ilonsanomaa, jonka mukaan esimerkiksi Suomessa ei ilmenisi ollenkaan korruptiota. Voidaan katsoa, että täällä ihmiset eivät tunnista yhtä herkästi sitä, jos esimerkiksi palvelutehtävästä voisi saada omakohtaista hyötyä. Korruptio on aina syvällä kulttuurissa, ja jos kulttuuri ilmoittaa ihmisille, ettei sen piirissä ilmene korruptiota, on se vain naurettavaa valetta. Korruptio voidaan myös legitimoida sillä tavalla, että sen mukaan toimivat sopivat yhdessä, että kaikki saavat jonkinlaisen inkrementin, jolloin oman mahan täyttyminen estää sen kyseenalaistamisen, että onko tämä sittenkään aivan oikein ja voiko tällaisen resurssien jaon hyväksyä, vaikka osa tiettyä tehtävää koskevien asioiden hoitajista saisikin samanlaisen palkkion sen johdosta, että kaikki vaikenevat eettisistä pikkukysymyksistä. On selvää, että eduskunnassa ja politiikassa jotkut pintapuolisimmat ja älyllistä huoraamista ja seurueita harrastavat poliitikot alkavat suhtautumaan sattumanvaraisesti samaan aikaan valittuihin toisiin viranhaltijoihin kuin he olisivat jonkinlaisia koulukavereita tai yliopistossa samaan aikaan olevia ja samanväriset haalarit omistavia bestiksiä. Mielestäni poliitikot kehittyisivät pitkälle poliitikon tehtävässä, jos he olisivat jotenkin kasvosokeita tai eivät kuitenkaan harrastaisi sosiaalista huuhaata siellä, minne se ei todella kuulu. Kansalaisille tulisi tarjota parempi pääsy esimerkiksi poliitikkojen tai heidän asioitaan hoitavien ihmisten tietoihin, jotka koskettavat heitä itseään. Esimerkiksi kehitysvammaisten tapauksessa heidän asioitaan hoitavien ihmisten tulisi säännöllisesti selvittää tiedot kaikenlaisesta rahaliikenteestä ja mihin rahoja on laitettu. Tässä asiassa asianajajien tulisi antaa palveluita sopuhintaan, mutta etenkin julkista oikeusapua harrastavien ihmisten tulisi olla tarkempia väärinkäytösten vaikka pienienkin julkituomisessa. Kaikesta byrokratiasta ja viranomaisten toiminnasta tulisi tehdä transparenttista ja virkamiesten tulisi itselähtöisesti olla tiedottamassa niitä henkilöitä, joita heidän toimintansa koskettaa, heidän toiminnastaan näiden ihmisten asioiden parissa. Olisi korostettava ihmisille heidän oikeuksiaan, sillä oikeuksien unohtaminen monesti johtaa väärinkäytöksiin ja pahuuteen.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti