"Jos sinua pitävät uskovaiset pakanana ja pakanat uskovaisena, niin ajattele: All right!"
-Juhani Siljo
Ateismi on siis perinteiseen tuhansien vuosien ajan jatkuneeseen jumaluskoon kohdistuvaa epäilyä. Ateismi ei aseta ja postuloi ihmiselle minkäänlaista ohjaavaa korkeampaa voimaa. Monesti niin sanotun humanistisen ateismin voi erottaa räyhähenkisestä reduktionismiin ja skientismiin luottavasta kiivaan linjan ateismista. Tarkoitukseni tässä lyhyessä kirjoituksessa on miettiä sitä, millainen voisi olla kaikki erilaiset ihmiset huomioon ottava suvaitsevainen, humanismin perinnettä kunnioittava ateismi. Voidaan ajatella esimerkiksi ranskalaista kulttuuria, jossa kirkko ja akatemia ovat erottautuneet toisistaan ja kuitenkin toimivat sopusoinnussa toistensa kanssa. Ranskassa myös tunnustetaan niin sanottua laicite-periaatetta eli tunnustuksettomuutta, ja näin ollen katolinen kirkko ei ole valtion varsinaisessa suojeluksessa ja korostettavana. Haluan tässä kirjoituksessa esitellä niin sanotun transateistisen suuntauksen, joka tarkoittaa sitä, että transateismissa ollaan ylitetty uskontoon negaationa suhtautuva tunnustuksellinen ateismi, joka on kuin käänteistä jumaluskoa. Toisaalta siinä myös vähennetään yleisessä mielessä reaktiivista ateismia, jonka kautta pitäisi koko ajan olla uskovaisten kimpussa käännyttämässä heitä ateisteiksi. Eli suvaitsevainen tarkoittaa tässä kohdin sitä, että oman vakaumuksen takia ei tarvitse ruveta käännyttämistöihin. Se tarkoittaa myös, että ihmiset voisivat feyerabendilaisessa mielessä hyväksyä sen, että kaikki ihmiset voisivat itse valita oman tapansa hankkia tietoa maailmasta ja ihmisestä. Olen huomannut sellaisen asian, että tietyillä paikkakunnilla, joissa esivanhempani ja sukulaiseni ovat eläneet, olen huomannut voimakkaita energioita, eivätkä ne mielestäni voi olla sattumaa. Kuitenkin on selvää, että esimerkiksi koulussa ja yliopistossa ei ihmisten tulisi liikaa korostaa uskonnollisuutta, koska yliopiston perimmäinen henkinen rakenne tukee liberalismia, ja on varmasti niin, etteivät vanhoilliset uskonnolliset asenteet ja periaatteet voi tulla valtaan siellä missä ihmisten tietoa pyritään lisäämään sekulaarisella ja ei-skolastisella tavalla ja aineilla. Yksi asia humanistisessa ateismissa on se, ettei siinä voida suvaita niin uskovaiselle kuin ateistillekaan oikeutta sanoa joka tilanteessa ”minä tiedän olevani oikeassa”. Humanistisen ateismin ei siis pidä mitenkään pakottaa omia ajatuksiaan ja arvojaan voimaan, vaan asioista voidaan keskustella, vaikkakin että keskustelun voisi onnistua, tulisi tunnustuksellista uskonnon opettamista vähentää kouluissamme ja valtion ja kuntien alaisissa toimiyhtymissä. On siis annettava mahdollisuus kaikenlaisille tiedonhankintatavoille, vaikka se ei tarkoita sitä, että itse tulisi hyväksyä kaikki tiedonhankintatavat. Tieteellisissä ja filosofisissa yhteyksissä ei voida unohtaa tieteellistä tapaa suhtautua asioihin. Joku voisi kysyä millä tavalla voitaisiin uskonnon piirissä unohtaa kiihkoilu ja halu levittää uskontoja oman valintansa perusteella. Tähän löytää varmaan ratkaisun, kun muistetaan myös se, että ihmisillä on oikeus pitää joitakin asioita pyhinä, vaikka nämä ihmiset olisivatkin vain itsehurskaita pikkuporvareita. Koulussa tulisi opettaa kaikenlaisia evoluutioteorian sovelluksia, mutta mielestäni kouluun tulisi perustaa ainakin sellainen uusi oppiaine, jonka nimi voisi hyvin olla arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki, jossa oppiaineen nimen perusteella karsittaisiin oppilaiden mielestä sellaisia asenteita ja haitta-ajatuksia, jotka voisivat olla estämässä ja vaikeuttamassa oppilaan etenemistä suvaitsevaisessa ja humanistisessa yhteiskunnassa. Suvaitsevainen humanistinen ateismi eli transateismi, josta on tuon nimen perusteella häivytetty ateismin uskontona kokeminen sekä sen, että sen tulisi olla koko ajan vastustamassa räyhähenkieseti joidenkin pyhänä pitämiään asioita. Ihmisille on siis annettava mahdollisuus siihen, että he saavat valita uskonnon ja uskonnottomuuden väliltä vapaasti, ja järjestelmän on kunnioitettava tuota vapautta. Mielestäni uskonto on kuitenkin joillekin ihmisille jonkinlainen elämää säilyttävä voima, ja monet voivat sanoa näin kristinuskosta, vaikkeivat kuuluisikaan minkäänlaiseen kirkkoon. Kuitenkin voidaan sanoa, että monessa tapauksessa käsitteiden sisällöt saattavat vaihtua ja ne voivat myös muuttaa paikkaansa toisin kuin käsiterealistit väittävät. Minun mielestäni käsitteen sisällön sijainti määrittyy aina ihmisen perspektiivistä tilanteeseen ja jonkinlaiseen henkilökohtaiseen maailmankuvien horisonttiin. Välineellinen järki ja sen kehittyminen teknologian myötä on siis vienyt ihmisten uskolta sijaa, koska teknologia tarkoittaa monessa tapauksessa samaa kuin ateismi. Kuitenkin on sanottava, että monet käsitteet kuten koti, usko ja isänmaa voivat nykypäivänä vaihtaa sisällöllisesti sijaintiaan, koska kansakunta ympärillä on differentialisoitunut ja sen myötä kirkkoon kuuluvien määrä on laskenut mikä on ollut kaikkialla maailmassa samanlainen tendenssi. On varmasti hyvä, ettei kirkko voi tänä päivänä pitää yhtä suurta valtaa itsellään kuin miten oli vielä esimerkiksi sata vuotta sitten. Joku voisi ajatella, että tämä tendenssi joka on johtanut kirkosta eroamiseen, voisi tapahtua joskus käänteisessä mielessä, kun ihmiset kyllästyvät teknologiaan. Kuitenkin kuten Dawkins, Harris ja Dennett ovat kirjoittaneet, voi ateismi olla kriisitilanteessa suvaitsevampi kuin kirkko ja uskonto. Kuitenkin ateismi on monissa yhteyksissä laskettu yhteen sosialistisen maailmankatsomuksen kanssa, minkä takia siinä on piirteitä, jotka eivät oikeistolaisia miellytä. Joku voisi sanoa, että ateismi vie yhteiskunnasta normaalin arvojärjestyksen myötä syntynyttä hierarkiantajua. On siis vaarallista, jos ateismi lisää yhteiskunnassa tilaa esimerkiksi kaikenlaisille anarkistien hihhuliliikkeille. Mielestäni yhteiskunnassa tulee kuitenkin olla tunnustushierarkia sen perusteella, miten pyyteettömiä ja tahdonalaisia instituutiot, jotka sijaitsevat tunnustushierarkian eri tasoilla, ovat normaalisti. Ihmisen on siis uskonnon ja ateismin väliltä valitessaankin muistettava, että kirkko on vanhin instituutio mikä meillä on, ja sen takia se sekularisoitumisen myötä kehittynyt siihen suuntaan, että ihmiset voivat saada siltä enemmän, kuin mitä se vaatii ihmiseltä itselleen. Kuitenkin on sanottava, ettei suomalaista kristillistä kirkkoa voida suoranaisesti verrata kaikkiin muihin uskontoihin. Transateismi siis tarkoittaa sitä, kun ateismi ylittää varsinaisen varhaisvaiheen sisältönsä ja toimintatapansa ja alkaa suhtautumaan uskontoon sen perheyhtäläisenä vertaisinstituutiona. Ateismin ei siis tarvitse pyrkiä uskonnon paikalle ja toisaalta sen et tarvitse myöskään olla koko ajan arvostelemassa sellaisia ihmisiä, jotka haluavat saada uskonnosta jonkinlaista apua elämäänsä. Suvaitsevainen tarkoittaa avoimuutta ja liberaalisuutta suhteessa muutoksiin, humanistinen tarkoittaa ihmisellä olevaa kykyä olla optimistinen ja inhimillinen ja luottaa tulevaan. Ateismi taas transateismin mielessä pyrkii nousemaan omien rajoitteidensa yläpuolelle ja muodostamaan oman uskonnottomien instituution. Kuitenkin mielestäni, vaikka tuenkin valtionkirkon lopettamista, niin kirkosta ei voida kokonaan luopua, koska voi tulla vielä sellainenkin aika, jolloin suomalaisten suuren määrän on haettava sen kautta jotain. Kuriositeettina on mainittava tämä, että uskonnot ovat pyhissä kirjoituksissaan voineet tuoda jälkipolville jonkinlaista tietoa muilta planeetoilta, koska yksi toistuva teema esimerkiksi hindujen Veda-kirjoissa on se, että ”Jumalat” ovat laskeutuneet taivaalta. Mikäli saataisiin lisää todisteita siitä, että Jumaluskon taustalla olisi muilta planeetoilta maassa vierailleet muukalaiset, voitaisiin tällekin ilmiölle saada aika luonnollinen selitys.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti