Nimeni tulee vanhasta aatelisesta upseerisuvusta. Nimeni on toisen vanhempani suvun nimi. Olin aiemmin isäni nimen mukaan nen-päätteistä savolaista ”aatelia”. Sukupolvikokemus ohjasi minua äitini sukua päin, sillä olin aina kokenut äitini suvun enemmän itseni mukaiseksi kuin isäni suvun. Lisäksi myöhemmin kävi ilmi, että isäni isä oli saanut sukunimensä äidiltään, joten äitini suvun nimi, eli isoisäni nimi, on myös itselleni läheisimmän suvun miehen eli äitini isän isältään perimä nimi, samalla kun isäni nimi tulee minun toisen isoisäni äidiltä. Jonkinlainen isättömyyden kokemus on siirtynyt minuunkin saamani kasvatuksen muodossa, eli olen siis varsinainen paradoksi ja kapinallinen: tietyllä lailla isätön ihminen aatelisten maailmassa, joka korostaa pelkästään isiä. Suomalainen aateli ei ole koskaan suvainnut ja korostanut aatelista munasolua niin paljon kuin se on yliarvostanut aatelista siittiötä. Kuitenkin geeneistä tulee ainakin puolet myös äidiltä, ja kun olen jo lapsesta asti kokenut olevani enemmän kotona etenkin äitini vanhempien kanssa, niin minulle oli luontainen ratkaisu omaksua äitini suvun nimi, se oli pikemminkin vain piste iin päälle, eikä minkäänlainen muutos, sillä olin muuttunut äitini ja hänen sukunsa kaltaisekseen jo pikkupoikana. Mielestäni on väärin, jos jotkut haluavat suhtautua aateliseen sukuperimään karsastavalla tavalla, sillä olen sukuni kautta, joka on toki rappeutunut ja menettänyt joitakin ulkoisia ominaisuuksiaan, huomannut, että monesti aateliseen sukuun kuuluminen tarkoittaa sitä, että ihminen pääsee tekemisiin monien etenkin henkisen alan totuuksien kanssa. Mielestäni en ole hyötynyt nimestäni ja taustastani muuten kuin että korkeintaan olen saanut joskus paremman hotellihuoneen tai paremman pöydän tai parempaa palvelua ravintolassa. Yleensäkin olen kohdannut etenkin Suomessa sellaista, etteivät kaikki edes osaa kirjoittaa sukuni nimeä oikein, ja kun näin suomalaisperäisellä alueella kuin Pohjois-Savossa jotkut ihmiset kuvittelevat että kaikilla suomalaisilla on täysin suomalaisperäinen nimi, on minuakin kuviteltu saksalaiseksi tai ruotsalaiseksi, vaikka koen olevani etenkin suomalainen siitä huolimatta, vaikka suvussa onkin pitkään puhuttu toisena ja kolmantena kielenä ruotsia ja saksaa. Korostan aatelin yhteydessä sitä, että sen hyvät ominaisuudet ovat etenkin henkisiä ominaisuuksia. Suvun hallussa on ollut toki useita kartanoita, joista suurin osa on myyty, täysin rappiolla, palaneet maan tasalle tai siirtyneet naisten kautta toisille suvuille. Onkin varsinainen myytti, että aateli olisi enää nykyään rahvasta varakkaampaa, vaikka toki omia taloja, kesähuviloita, veneitä, autoja, metsää, maata ja rahaakin löytyykin keskimääräiseen verrattuna kohtalaisesti. Aatelin keskuudessa arvostetaan korkeata koulutusta ja moitteetonta käytöstä, minkä takia koenkin yliopistossa filosofiaa opiskeltuani täyttäneeni tällaisen osan ainakin joltain osalta, mikä minulle on annettu sen myötä, kun väistämätön tapahtui ja suuntauduin äitini sukuun, johon olen aina kuulunut.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti