Monet ihmiset käyttävät asenteellista kieltä puhuessaan asioista, jossa he haluavat vinolla ja epäsuoralla tavalla ilmaista jonkinlaisia mielipiteitä joistakin asioista ja ihmisistä. Ja koska on selvää, että subjektiivisia ja itsekeskeisiä ja näin ollen tyypillisimpiä itsekehun haisemiseen ovat naiset ja henkisesti feminiiniset miehet, niin on myös selvää, että he monesti pyrkivät enemmänkin kuin kielellisillä eksplikaatioilla, niin asenteellisilla implisiittisillä reaktioilla ilmaisemaan sitä, mitä mieltä he kuvittelevat olevan jostakin asiasta tai ihmisestä. Esimerkiksi isoäitini kutsuu ”makeaa” ”imeläksi”, jolla on jo selkeä negatiivinen merkityskehys itsessään, eli hän pyrkii sanomaan, että makean nauttiminen on aina jotenkin väärin ja liioiteltua ja siksi sitä voidaan kutsua imeläksi. Monesti asenteellisia kielenilmaisuja luonnehtii jonkinlainen pohjaava ainakin hälveenä omaksuttu maailmankatsomus, joka voi olla motivoitunut uskonnollisista tunteista tai muunlaisista tunteista, joilla voidaan ilmaista esimerkiksi kielteistä asennoitumista seksuaalisessa viitekehyksessä, jota jollakin tavalla häiriintyneet ja seksuaalisesta itsetunnostaan ylpistyneet ihmiset pyrkivät koko ajan maailmalle julistamaan. Muistan aina, kun joku ihminen on saanut minun puheistani ylpistymisen aiheen, ja aina he ovat olleet joko naisia tai tyttömäisiä miehiä. Henkisesti maskuliininen mies voi ottaa vastaan palautetta vaatimattomalla tavalla ylpistymättä siitä. Ja aina mieleeni on noista itsekohotuksen tunteista jonka on voinut nähdä hymyyn vääristyneellä naamalla on jäänyt mieleen, ettei tällainen ihminen ole aito, ja hän on taipuvainen korottamaan ja korostamaan omaa asemaansa suhteissa toisiin ihmisiin. Etenkin naisilla on monesti tapana reagoida ja toimia epäsuorasti, eli he alkavat tarttumaan monesti johonkin yksityiseen ominaisuuteen kommunikaation toisessa puolessa. Eli passiivisaggressiivisuus on äärimmäisen epämiellyttävä piirre ihmisessä, vaikka toki voi sanoa, ettei periprimitiivinen suora aggressiivisuuskaan ole miellyttävää. Tavallisesti passiivisesti aggressiiviset eivät ole avoimia ja he pyrkivät ilmaisemaan epäsuoria ja vinoja mielipiteitään ja asenteitaan epäsuorasti, olematta rehellinen ja avoin toisen osapuolen kanssa, joka monessa tapauksessa voi itse pystyä aidompaan suoruuteen. Äitini on passiivisesti aggressiivinen ihminen, joka on vaikenemisestaan tullut niin epäsosiaaliseksi, että hän monesti luonani ollessa saattaa höpöttää itsekseen viereisessä huoneessa, joka on mielestäni todella epäsosiaalista ja epäsuoraa ja sitä voisi kutsua kommunikatiiviseksi masturboimiseksi. Ja jos joku vielä tekee sitä samassa asunnossa, jossa tämä voisia avautua ja keskustella toisen ihmisen kanssa, niin on se varsin käsittämätöntä ja ärsyttävää. Nämä ihmiset pyrkivät epäsuorilla teoilla ja itsekseen höpöttämisellä ilmaisemaan omia mielipiteitään eivätkä he osaa sanoa niitä suoraan. Isoäitini, joka on jossain mielessä suorempi ihminen kuin äitini, sanoi kerran, kun sanoin selkääni särkevän, että sinun pittää ruveta ketkuttelemaan ihtees. Tässäkin huomaan jonkinlaisen alentuvan äänensävyn, joka toki monilla maalaisperäisillä ihmisillä on, kun he puhuvat toisille ihmisille mielipiteitään siitä, mitä heidän tulisi tehdä. Alentuva on väärä sana, oikea olisi ehkä epäsuorasti loukkaava. Hänessä on myös vanhakirkollista moraalia, vaikka hän vähät ymmärtää mistään moraalista, ehkäpä käytännössä ilmenevä hälvemoraalisuus voisi oikea termi kuvaamaan hänen asennettaan esimerkiksi draamaa ja näyttelyä kohtaan: aina kun kerron jonkun elokuvan tai ohjelman juonta, sanoo hän ylimielisesti ”sehän on vuan nääteltyä”, ikään kuin minä en sitä tajuaisi. Hän siis kaikessa naiseuteen liittyvässä näyttelyssään kehtaa ajatella, että aito näyttely, kun se tehdään katsojia varten olisi jotenkin vähäarvoisempaa. Hän arvostaa vain realistista taidetta (ei kuitenkaan nakukuvia) ja ajattelee varmaan, että kaikki taidekin, ellei se ole vanhakirkollisen uskovaista moraalisaarnojen toistamista, on ”vuan nääteltyä”. Ja on hän sanonut kaunokirjallisuudestakin että ”se on vuan keksittyä”. Eli sellainen mikä ei toista reaalitodellisuuden osia tai asettaa jonkin teoksen esille on aina ”viärin”. Tällaisella ajattelutavalla kaikki taiteen tekeminen on jotenkin hänen mielestään halveksuttavaa itsensä korottamista, koska ei olla kaikessa tyhmyyteen asti rehellisiä ja koruttomia. Olen omaksunut jonkinlaisen dekadentin elämänasenteen etenkin Baudelairelta, Rimbaudilta ja Oscar Wildelta, ja isoäitini on kyllä täysi vastakohta tässä elämänasenteessa. Kaikessa pitää olla niin rehellisiä, koruttomia ja totuuteen pohjautuvia, koska vain tällaisen joukon ihmiset pääsevät taivaaseen. Eli taide ja älyllisyys eivät kuulu hänen mielenkiinnonkohteisiinsa, ja tietysti ironian ja itseironian käyttö on mahdotonta, koska hän ei tajua, mitä ne tarkoittavat. Maalaiset ihmiset ovat tavallisesti aina olleet rehellisiä, suoria ja koruttomia, vaikka myös toisaalta kaikkia suomalaisia on joskus kuvattu samanlaisiksi. Monesti nämä ovat myös niin itseoikeutuksellisia, että he pyrkivät levittämään aatteitaan ja tapojaa myös onnettoman lähipiirinsä tietoisuuteen ja tehtäväksi. Minä arvostan taidetta, draamaa ja kirjallisuutta ja kunnioitan myös taideteoksen käsitettä merkittävänä ihmiselämän pyrkimyksen kohteena. Miten ironia ja itseironia sitten poikkeavat asenteellisesta puheesta on se, ettei se sisällytä minkäänlaista asenteellista ideologiaa omaan toimivuuteensa. Se käyttää samoja sanoja, joita vallankäyttäjät ja toisiin vaikuttamaan pyrkivät käyttävät. Se näyttää vain sen, miten jonkinlainen vakavuus ja yksioikoisuus voi näyttää toisessa mielessä aivan erilaiselta asialta. Sen takia asenteellista ideologiaa kielellisillä muunnoksilla levittävät ihmiset perustavatkin kielensä vaan tietynlaiseen tilanteeseen, johon vaikuttamisen pyrkimys perustuu. Kuitenkin ihmiselämällä on pysyvämpiä ja myös korkeampia merkityksiä, joita niitäkin voidaan jossain mielessä kuvata myös kielellä. Imelä, ketkuttelu ja vuan näätelty ovat ehdottomasti jyrkkiä asenteita, joilla joidenkin syvemmän merkityksen omaavan asian pintamerkitys saadaan näyttämään jossain mielessä paheksuttavalta tai kielteiseltä. Mielestäni tällaisia sanoja ei tulisi käyttää, vaan pyrkiä saamaan ilmiöistä esille jotain syvällisempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti