Ihmisten toimintaa yhteiskunnassa ja sosiaalisissa yhteyksissä luonnehtii muutamat olennaiset ja useimmiten ilmenevät piirteet. Mielestäni keskeisin näistä piirteistä on oman persoonan eheyden säilyttäminen, jonka eteen ihmiset tekevät suuresti työtä ja näkevät vaivaa. Oman persoonan eheyden säilyttämistä luonnehtii sellainen toiminta, jossa ihmiset pyrkivät tuomaan esiin asioita, joita he arvostavat ja joiden he katsovat olevan tärkeitä siinä, kun he tuovat esiin itsestään piirteitä. Näitä piirteitä voidaan tuoda esiin sellaisissa ympäristöissä, joissa ihmiset jakavat jonkinlaisen alustavan yhteisymmärryksen, jota voidaan pitää jonkinlaisena arvopohjana. Eli ihmisten kommunikaatio ja heidän kommunikaatiossaan luoma yhteisymmärrys luodaan tunnustamalla sellaisia arvoja, jotka ovat ominaisia kaikille kommunikaation osapuolille. Voidaan havaita, että ellei tällaisia arvoja ole olemassa ei keskustelulle ole kovinkaan suuria edellytyksiä. Esimerkiksi kieli, kansallisuus, kulttuuri tai erilaiset mielenkiinnonkohteet ovat monissa tapauksissa tuollaisia asioita, jotka voivat estää joidenkin ihmisten keskinäisen ymmärryksen ja jaetut intressit, jotka voisivat olla auttamassa keskustelun ja kommunikaation syntymistä. Mitä erikoistuneempi ja moniulotteisempi ihmisen mielenkiinnonkohteiden kokoelma on, sitä vaikeampaa hänen on löytää sellaisia yhteisöjä, joissa hän voisi vapaasti tuoda omaa persoonaansa ja intressejään esiin toisten ihmisten nähtäväksi. Toisaalta joillakin ihmisillä voi olla esimerkiksi korkeakulttuuristen kiinnostuksen kohteiden lisäksi sellaisia kiinnostuksen kohteita, jotka voivat funktioitua kulttuurin matalammilla asteilla, ja tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi vaikka urheilu, ruoka tai muoti. Mielestäni ihmiset voidaan heidän arvollisen funktioitumisensa kautta jakaa neljään ryhmään, joilla on erilaisia pyrkimyksiä toisten ihmisten kanssa tekemisissä ollessa. Nämä ryhmät ovat vapaat ihmiset, riippumattomat ihmiset, epävapaat ihmiset ja manipuloivat ihmiset. Manipuloivat ihmiset pyrkivät tekemään ihmisistä riippuvaisia ja epävapaita. Tämä vapauden menetys tapahtuu siinä, kun ihmiset johdetaan ajattelemaan arvoista tietyllä tavalla. Manipuloivat ihmiset pyrkivät edistämään sellaista pohjaavaa ajatusta vapaiden ja riippumattomien ihmisten keskuuteen, jonka mukaan arvot ovat jatkuvassa kilpailutilanteessa ja että arvollinen hajaannus on koko ajan kaiken arvottamisen ja arvojen tunnustamisen taustalla. Vaikka voidaankin sanoa, että arvoista on siinä mielessä taisteltava, ettei manipuloivien ihmisten vaikutteelliselle merkitysvallalle voida antaa liiallista roolia, niin on kuitenkin sanottava, ettei sen antamaa käsitystä siitä, että arvot on suljettava jonkin ajatuksen ja roolin sisään, ja että arvoinstituutioita on aina puolustettava tuki-instituutioilla, voida täysin hyväksyä, koska arvojen muodostamiselle tulisi antaa riippumaton vapaus riippumattomissa instituutioissa, jotka eivät voi olla jatkuvassa vastustusasenteessa ja kilpailussa suhteessa sellaisiin instituutioihin, jotka näyttävät voivan seisoa oman arvostamisen suuntansa varassa. Manipuloivat ihmiset pyrkivät tuomaan instituutioiden keskelle ajatusta, jonka mukaan tällaiset vapaat ja riippumattomat instituutiot tulee kaataa ja tehdä epävapaiksi, jonka jälkeen tällaista kaatamista tukevaa ajatusta ja arvojen lähdettä tulee alkaa suojella tukevilla instituutioilla, jotka ovat käytännössä poliisijärjestelmiä. Voivatko sitten instituutiot joskus olla niin vapaita, että ne voisivat seistä omilla jaloillaan. Mielestäni se onnistuu silloin, jos jokainen ihminen keskittyisi omaan tekemiseensä ja siihen, missä hän on hyvä. Reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon perustuva binaarinen arvottaminen on kaiken epäsopuun pyrkivän manipuloinnin pohjalla, ja tähän perustuu esimerkiksi se suuntaus suomalaisten nuorten keskellä, jonka mukaan suurin osa kannattaa joko Perussuomalaisia tai Vihreitä. Mielestäni nämä tahot ovat nykypäivänä sellaisia, vaikka hyväksyisikin linkolalaisen vihreyden ja vaikka kunnioittaisi kansakunnan kulttuurisesti etabloiduinta joukkoa (mitä perussuomalaiset eivät todellisuudessa tee, koska heidän kannattajakuntansa perustuu aivan erilaiseen porukkaan), niin on sanottava, että noissa puolueissa vallitsee nykypäivänä juuri reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon perustuva binaarinen ajatustapa. Yksi kevytkenkäisimmistä poliitikoista on Vihreiden puheenjohtajaksi valittu Iiris Suomela, joka kutsui ensimmäisessä eduskunnassa pitämässään puheessa puhemiestä ”puheenjohtajaksi”. Pitäisikö emäntääkin kutsua kiinteistön äidikkeeksi tai kiinteistön hallitsijaksi? Saati sitten muista esimerkeistä. Tämä kannatus kertoo siitä, että esimerkiksi merkittävällä tavalla kulttuuriin liittyvä maahanmuuttokysymys saa nuoret jakaantumaan kahteen ryhmään, jossa toiset hyväksyvät yhtä hullulla tavalla kaiken kun toiset taas kieltävät kaiken. Mielestäni kummassakaan näistä tahoista ei ilmene omasta mielestäni parhainta tapaa suhtautua tällaiseen kysymykseen, jonka voi tiivistää yksinkertaisella tavalla englanninkieliseen ilmaisuun live and let live. Se tarkoittaa sitä, että ihmisten ei tarvitse kiinnittää suurella tavalla huomiota toisiin ihmisiin kuin vain olla koko ajan tietoinen samassa tilassa ja yhteisössä olevien ihmisten hyvinvoinnista. Muuten ei tarvitse ottaa kantaa siihen, millaiset ihmiset ovat yhteiskunnassa, kunhan minkäänlainen ryhmä ei ala tehdä ihmisistä ja instituutioista epävapaita. Perussuomalaisten kannattajakunta, joka jonkin virheellisen hahmotustavan takia pitää itseään suomalaisten enemmistönä, ei ole kokenut esimerkiksi tavallisesti liberaaliksi koetun suomenruotsalaisen vähemmistön asemakokemusta, jossa he ovat joutuneet olemaan koko ajan toisenkielisen enemmistön keskellä, jossa suurin osa ihmisistä ei edes osaa heidän kieltään. Jos ajatellaan sitä mitkä ovat perustavat suomalaisuuden piirteet, niin niissä on varmasti hyvää, mutta joukossa on paljon negatiivisia piirteitä, jotka liittyvät etenkin siihen tapaan, missä suomalaiset ovat keskenään tekemisissä. Mielestäni kulttuureita voi vertailla ja niitä voidaan asettaa parhaimmuusjärjestykseen, ja tuossa järjestyksessä merkittävimmällä tavalla pärjäävimmät kulttuurit ovat niitä, jotka pystyvät diplomaattisesti olemaan tekemisissä toisten kulttuureiden kanssa. Monesti tuollaiseen diplomaattisuuteen johtaa se, jos on joutunut olemaan tekemisissä erilaisia arvoja ja erilaisia arvostuksia omaavien ihmisten kanssa. Ja tuosta voidaan helposti havaita se, että esimerkiksi suomenruotsalaiset tai suomensaksalaiset ovat monesti olleet sellaisia tahoja, jotka ovat joutuneet kohtaamaan runnovan enemmistön arvot ja intressit. Linkolan vihreydellä ei ole mitään tekemistä nykyisen vihreyden ja esimerkiksi Iiris Suomelan edustaman vihreyden kanssa. Linkola edusti vanhaa kulttuuria ja tuli kahdesta etabloituneesta ja vanhasta kulttuurisuvusta, voi kysyä mistä suvuista tämä Suomela tulee? Molemmat tahot, nykyiset vihreät ja perussuomalaiset ovat tahoja, jotka tahtovat edistää ihmisten vetäytymistä omien puolustettavien tahojensa sisälle, eivätkä ne anna ihmisille oikeutta olla rauhassa omien arvojensa ja omien kiinnostuksenkohteidensa kanssa. Tämä näkemys korostaa hyvin erikoistunutta ja jakautunutta yhteiskuntajärjestelmää, jossa kuitenkin kaikkia ihmisiä ja heidän välisiään suhteita luonnehtii vapaus olla omien arvojensa mukaisesti ja edistää arvollisuuden kehitystä esimerkiksi ironian, ironisen maailmankatsomuksen kautta, jossa valvotaan sitä, ettei asioiden luonne käänny liian vakavaksi ja muun maailman unohtavaksi. Nimen omaan ironiaa ei esiinny perussuomalaisten rasistien ja vihreiden unisexinttäjien keskuudessa. He ottavat itsensä liian vakavasti ja militantisti. Yhteiskunnan sisään ei tulisi rakentaa liian vastakkaisia militantteja tahoja, jotka olisivat valmiita tuomaan anarkiaa ja sopimattomuutta ihmisten keskelle. Siinä mielessä monesti esimerkiksi tiettyjen perinteiden ja konservatiivisten ihanteiden kunnioittaminen on tärkeää, sillä ei Suomessa koskaan ole ollut näin selkeästi yhden aatteiden puolueita, kuin miksi vihreitä ja perussuomalaisia voidaan nykypäivänä pitää. Vaikka radikaalia ajattelua ei tule pelätä ja sitä ei tule nimittää aina kielletyksi, niin voidaan sanoa, että sellaiset poliittiset tahot, jotka syntyvät pelottavan rooliin asetetusta negaatioista, ei voida pitää kovinkaan uskottavina ja omilla jaloillaan seisovina tahoina. Ihmisten yhteisymmärrystä tulisi lisätä siinä mielessä, ettei yhteiskunnasta tulisi liian yksioikoinen, eli erikoistuminen ja erilaiset mielenkiinnonkohteet tulisi hyväksyä, eikä niiden kautta käydä hyökkäykseen ja arvostelemaan toisia ihmisiä ja heidän erilaisia mielenkiinnonkohteitaan. Tulisi tukea erilaista suuntautumista eikä tuoda yksioikoisia parannusehdotuksia ihmisten keskuuteen, sillä yhteiskunnassa on valitettavasti myös paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat omiaan innostumaan negaatioon perustuvasta ajattelusta. Eli ihmisten tulisi arvostaa ironian ja kyseenalaistamisen keinoin syntyvää yhteiskunnan parantamista, eikä yrittää muuttaa yhteiskuntaa liian paljon, koska joku esimerkiksi minua älykkäämpi ihminen ja poliitikko on joskus todennut, että jokainen poliitikko huomaa ennen pitkää, että politiikassa voi loppujen lopuksi muuttaa vain omaa ajatteluaan politiikasta. Ei tulisi kuvitella, että valtaa on eri tavalla ihmisten kesken. Muutos alkaa aina yksilöistä, ja kun ihmiset eivät arvostaisi ja yliarvostaisi poliitikkoja, voitaisiin yhteiskuntaan saada pohjaava yhteisymmärrys siitä, että ihmiset voisivat toimia kulttuurin keskellä vapaasti ja erikoistuneesti ja muuttaa yhteiskuntaa, kun he käyttäisivät ironiaa ja eivät pyrkisi tekemään arvoista instituutioita ja niistä puolustettavia kolonnia, joiden tulisi koko ajan kyseenalaistaa olemassaolevaa ja olla kamppailussa toistensa kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti