On tosiasia, että poliitikot alkavat ajan mittaan parlamentissa ollessaan muistuttamaan toisiaan. Tämä tapahtuu samanlaisten sanojen, puheenaiheiden ja no-no-aiheiden omaksumisella. Politiikassa kielletään ja estetään puhumasta ihmisille oikeanlaisilla ja innovatiivisilla puhetavoilla. Politiikka muuttaa lopulta poliitikot samanlaisiksi, koska se valtamanipuloi poliitikot puhumaan vain samanlaisista typistetyistä aiheista, joiden käsittely etenee parlamentisssa valtamanipuloivalla tavalla, joka sulkee pois tietynlaiset puhetavat ja uusien aiheiden omaksumisen ”diskurssiin”. Politiikka jota tehdään virka-aseman sisällä on siis tarkoin määriteltyä korkeammalla tasolla, joka ehkäisee esimerkiksi vaikka linkolalaisen tavan suhtautua politiikan teon aiheisiin. Poliitikot tulevat virka-aseman sisällä ollessaan omaksumaan tietynlaiset estetyt aiheet, joista pidetään tarkasti huolta kaikenlaisten kukkahattutätien toimesta, eli esimerkiksi kansallisessa parlamentissa vallitsee normien ja rajoitteiden mukainen puhetapa, jossa tietynkaltaisia aiheita ei saa mainita eikä tietynkaltaisia mielipiteitä saa ilmaista. Monet saivartelevat ja binaarista vastakohtaisdemonisointia harrastavat porvarillisimmat poliitikot valvovat sitä, että jollakin tavalla diskurssista poikkeava poliitikko asetetaan natsin ja sadistin asemaan. Eikä porvarillisuus tarkoita tässä porvarillisten puolueiden edustajia pelkästään, vaan kaikkien puolueiden edustajissa on porvareita, jotka pitävät huolen siitä, että estetyt aiheet ja puhetavat eivät ilmene niin sanotussa poliittisessa keskustelussa, joka on tarkoin rajattua ja estettyä. Mielestäni olisi virkistävää, jos niin sanottu innovatiivinen politiikka voisi yleistyä. Nykypäivänä parlamentin sisäinen diskurssi koostuu asioiden jäävuoren huipusta, jonka myötä myös poliitikan merkitys on vähentynyt. Mielestäni politiikkaan tulisi kuulua kaikkien perustavimpien asioiden käsittely ja kaikenlaisten mielipiteiden ja arvojen kyseenalaistaminen ja kysymyksen alle asettaminen. Mielestäni jokainen poliitikko tarvitsisi aktiivisen poliittisen ideologian alla olevan poliittisen filosofian. Ja tämä ei onnistu myöskään nykyaikaisen akateemisen filosofian sisällä, joka keskittyy ”tulkintoihin”, ”reseptioihin” ja ”debatteihin”; joka tarkoittaa sitä, että kaikenlainen itselähtöinen ajattelu ja omaperäiset ajatukset pyritään reaktiivisesti kieltämään ja tekemään ne merkityksettömiksi. Tulkintoja tekevä ajattelu ei siis ole varsinaista ajattelua vaan reaktiivista toisten ihmisten ajatuksiin suuntautumista. Tämän myötä myöskin politiikassa omalähtöinen ajattelu on kadonnut ja kaikki, mutta etenkin vasemmistolaiset, suhtautuvat politiikkaan reaktiivisella tavalla, jossa kaikenlainen omaperäisyyteen viittaava pyritään kieltämään ja estämään. Näin ollen poliitikan alkuperäinen merkitys on kärsinyt, koska nykyaikana itsenäinen ajattelu pyritään kieltämään ajattelulle asetetuilla mielikuvien varassa toteutuvilla no-no-rajoitteilla. On selvää, että kansalaisten luottamus poliitikan muuttavaan luonteeseen pysyy yllä vain asioiden todellsella käsittelyllä. Sen takia tulisi ajatella ja esittää ajatuksia eikä kieltää niitä toisilta.
Olli von Becker
YTM ja oikeustieteen opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti